-
JulkaisijaArtikkelit
-
Olen tässä varsin hu*******neena lukenut näitä ketjuja, joissa väitellään birdiepaukuista, rahapeleistä ja yleensä etiketistä ja kaikista ilmenee yksi asia! Minkä takia kaikkia ärsyttää aina pelikaverien käytös?? Joku mainitsikin jossain näissä ketjuissa, että yleensä näillä niuhottajilla on vielä varsin löysä käsitys etiketistä, jos se vain on heidän oman etunsa mukaista! Mutta heti jos joku pelaa ärsyttävän värisessä kauluspaidassa, niin sitten siitä valitetaan isoon ääneen! Minua mietityttää sellainen asia, että miten ihmiset edes huomaavat tällaisia asioita, jos he keskittyvät omaan peliinsä!? Tosiasia lienee kuitenkin se, että oli kyseessä hyvään tulokseen tähtäävä pelaaja tai sunnuntaigolfari, niin kaikki pyrkivät pelaamaan mahdollisimman hyvin! Ja jos haluaa pelata hyvin, täytyy keskittyä omaan peliin! Ja jos keskittyy omaan peliin, niin silloin ei pitäisi huomioida muiden ihmisten ’ominaisuuksia’! Silti tietyt golfari-tyypit laittavat huonon kierroksen pelikavereiden syyksi; ikinä ei ole itsessä vikaa! Joten laitetaan se oma käytös/peli ensin kuntoon ja vasta sitten ruvetaan miettimään muita asioita!
Se on tämä ihmisluoto kummallinen. Paljon helpompi etsiä vikaa toisesta kuin itsestään.
Mitäpä siitä, golf on hauska peli ja sitä on mukava
pelata naisten, ammattilaisten, lastenvaunujen yms.
kanssa. Välillä on mukava ottaa birkkupaukku ja
toisinaan se ei maistu. Joskus voi vetää lärvät kierroksen jälkeen ja toisinaan juoda vettä.
Joskus haluttaa pelata 9 reikää ja toisinaan 18.
Mikäs kiire sieltä kentältä on pois? Aina se kotiolot voittaa =). Jos kenttä on tukossa niin so…??
Pois kaikki tiukkapipoisuus ja säätämään mailan
lie kulmaa tai reenaamaan chippejä, jotta peli kulkee ensi kesänä joko kalliissa merkkivaatteessa
tai paidassa jolla on tehty ensimmäinen 100 alitus.
Kyllähän ihminen voi ärsyttää toista ihan missä vaan, miksei siis myös golfkentällä.
Jos on joku omituinen tapa pelikaverilla, esim. tavaroiden kilistely taskussaan toisen lyödessä avusta, eikä osaa ottaa huomautuksista vaaria. Kylläpä siinä menee keskittyminen keturalleen.
Ja hei, tuo oli vain esimerkki. Ei nyt sitten tartte alkaa opettamaan miten pitäsi menetellä asian suhteen ns. oikeaoppisesti.
Niin, no tuollainen avainten kilistely yms. onkin ärsyttävää, mutta nämä tämänkin forumin keskustelut ovat koskeneet sellaisia toimenpiteitä, joita ei pitäisi pystyä mitenkään huomaamaan oman lyöntivuoron aikana!!
Sitä vaan en ymmärrä, miten alkoholin juominen jostain pullosta eroaa veden juomisesta vastaavanlaisesta pullosta!
Kyllä eron huomaa kun juot tarpeeksi 🙂
Esim. avainten kilistely ym. häsääminen toisen lyödessä häiritsee ihan varmasti meitä kaikkia. Ainahan niistä voi huomauttaa jos pelikaveri ei muuten ymmärrä mutta ei se huomauttelu ole herkkua. Siinä kärsii kaikkien peli. Siksipä ammattilaisilla caddiet hoitaa nämä likaiset hommat – muistattehan sen tapauksen kun Tigerin caddie heitti katsojan kameran vesiesteeseen.
Mitä kierroksen aikana juomiseen tulee niin minä en ainakaan viitsi haeskella pelikaverin parin keppanan jälkeen lyömiä draiveja.
Hyvä Marde…
Hienoa että joku muukin on kanssani samaa mieltä pelin ytimestä. En ole vielä kauaa ehtinyt peliä harrastaa, mutta niinkuin varmasti niin monelle meistä, ihastumisesta tuli Rakkaus.
Olen surukseni huomannut että, niin hienoja herrasmiehiä kuin olen kentällä useita kymmeniä tavannutkin, niin useilla ’herrasmiehillä’ onkin ollut talven aikana jos jonkinnäköistä pahaa sanottavaa, nimimerkkiin turvautuen, pelikavereistaan. Olen varma että kyseessä on vain pieni joukko lajin edustajista, mutta surullisinta mielestäni onkin että uskon myös näiden harrastajien rakastavan lajia siinnä missä me muutkin.
On mielestäni erittäin valitettavaa jos jonkun henkilön lajinautinnon pystyy tuhoamaan väärän värinen paita tai avainten kilistys yms. Olenkin tässä talven aikana seuratessani aktiivisesti suurella mielenkiinnolla useita käymiänne keskusteluja, oppinut tärkeimpänä asiana, että lähtiessäni ensiviikolla golflomalle Afrikkaan ja jatkuen tästä eteenpäin jokaisella pelaamallani kierroksella, niin kauan kuin pelaan, pyrin kaikilla kierroksilla ennenkaikkea… en huikeaan draiviin, en hienoon puttiin, useaan birdieen, tai edes parhaaseen tulokseen… vaan nauttimaan hyvästä seurasta, usein upeista maisemista, tekemään sen minkä sillä hetkellä pystyn ja ennenkaikkea tärkeimpänä, hymyilemään.
Jos tähän pystyn, uskon että pelikavereidenikin on ilo pelata kanssani, enkä usko että minua tulee silloin häiritsemään jos joku onnistuneen suorituksensa jälkeen hihkaisee ilosta, heittää putterinsa ilmaan ja palkitsee itsensä pienellä tömpsyllä.
Te jotka haluaisitte näin tehdä, tervetuloa seuraan…
Itse samoilla linjoilla. Aion iloita ja näyttää iloisuusteni myös kaikille onnistumisteni jälkeen. Minua ei ole häirinnyt, eikä tule häiritsemään, mikäli joku on onnistumistaan/muiden onnistumista onnellinen. Éi minua häiritse myöskään se mikäli jotkut haluavat kenttää kiertää rypyt osallansa syventyen ja kaulasuonet pullistellen… ihmettelen vaan, mitä iloa heille tästä on??
Hymyillään kentällä kun tavataan… Kun kesällä tapaatte koko kierroksen hymyilevän suomalaisen voin se olla minä. Kuitataan epäonnistumisetkin pienellä hymyllä ennemmin, kuin mailoja ja *******itä viskomalla 🙂
Tämän ketjun hieman’negatiivisella otsikolla’ alkanut keskustelu kääntyi yllättäen hyvin positiiviseksi.Olen näiden viimeksi kirjoittaneiden kanssa täysin samaa mieltä että pelaamisessa täytyy löytyä iloa,huumoria ja harrastuksesta nauttimista.Klubimestaruuskisat voi tietysti mennä vähän pelinaisten/miesten välilllä tiukemmiksi koitoksiksi.Me täällä Pohjois-Portugalissa käymme vielä kentällä rentoutumassa lajimme parissa. Usein ensimmäisen 9-reiän jälkeen syödään kevyttä lounasta eikä kukaan hoputa eteenpäin.Kun olet valmis jatkamaan,eikun kentälle jossa ei jonoja yleensä synny ja peli jatkuu.Jonottaminen,ajanvaraukset ja ohitusongelmat ovat harvinaista ja eivät pilaa pelipäivääsi.Tervetuloa kokemaan.Hymyä huuleen. Toivottavasti joku ei aloita ketjua;miksi naurat seurassa?
Lue lisää: Pohjois-Portugali
Nimenomaan jos pitkin kierrosta kaivetaan epämääräisiä pahanhajuisia savustusvehkeitä esiin likaisista koteloistaan, räplätään niitteen kanssa pitkää ja saadaan ehkä ajan kanssa joitain syttymäänkin. Sitten vasta valmistaudutaan lyöntiin.
Ja me muut, me haistelemme kesäillan tuoksusssa sikarin aromia. No,sinänsä hyvää harjoitusta klubi-iltaa varten.
Olisipa kiva nähdä teidät typeränä hymyilemässä/nauramassa kun toinen epäonnistuu lyönneissään.
Hymyilkää pojat 🙂
Do diin!!
Kun ei haluta edes lukea/ymmärtää mitä toiset kirjoittaa, on seuraus tämä.
Ensimmäiseksi puhekilestä hävisivät kiitos ja anteeksi. Nyt ollaan jo hymyilemistä kieltämässä. Hyvä Herkules, jos luet hieman tarkemmin ja edes haluat ymmärtää mitä kirjoitin, niin omien epäonnistumisten jälkeen on terveellisempää kuitata ne itselleen pienellä hymyllä, kuin heti heittämällä mailat vesiesteeseen tai narua kaulan ympärille kiskomalla. Varmasti olet silloin muillekin mukavampaa peliseuraa + pelaaminen nopeutuu, kun ei tarvitse vermeitä pitkin kentää keräillä…
Hymyilen edelleen, eikä hymyni hyydy edes Herkuleksen sattuessa peliseuraani 😉
Kyllähän niitä epämiellyttäviä pelikavereita joskus on kohdalla ilmaantunut. Mielestäni yleisimmät ’kusipäät’ siellä kentällä ovat keskitasoa ylempänä olevia vanhempia mieshenkilöitä, jotka luulevat heillä olevan valtaa rahan takia.
Juniorina olen myös huomannut että välillä meitä junnuja pidetään huonotapaisina pikkupiruina, jotka vievät kaikki palkinnot kisoista. Tämä on kyllä harvinaisen yleinen käsitys monessa seurassa.
Palaten kuitenkin aiheeseen, olen harvemmin tavannut ärsyttäviä pelikavereita. Aika pitkälti asenne heitä kohtaan on kiinni itsestään. Osa ’kusipäisistä’ pelikavereista on lopulta ihan mukavia, mutta on toki myös sellasia ikuisia pilkunviilaajia joiden kanssa kukaan ei halua pelata.
Itse pelaan paljon vieraiden, entuudestaan tuntemattomien kanssa. Aina joskus, onneksi harvemmin sattuu porukkaan sellaisiakin pelaajia, joiden kanssa ei kovin usein viitsisi kenttää kiertää.
Esimerkiksi pelaaja, jonka lyöntiin valmistautuminen ja itse suoritus sisältää monet alkumaneerit, tähtäyksen pallon takaa, sitten lyöntiasennossa pari harjoitussvingiä ja taas ylös pallon taakse tähtäämään. Vihdoinkin lopulliseen lyöntiasentoon sovittautuminen, lukuisat harjoistuslyönnit ja vihdoin viimein itse lyönti. Nämä maneerit kestää joka lyönnillä vähintään minuutin. Greenillä myös tähtällään ja suunnitellaan jokaista triplabogiputtia, kuin kyseessä olisi PGA-tourin miljoonan dollarin ratkaisu.
Toinen esimerkki, jokainen tuntee varmaan tyypin. Hän muistaa kommentoida jokaista suoritustaan, kiroilla ja pärrätä epäonnistumisiaan. Niitä yleensä vielä tulee runsaasti. Ei ole kenenkään hauskaa pelata ryhmässä jossa joku äyskii ja tiuskii likimain jokaisen suorituksensa jälkeen.
Onneksi näitä sattuu kohdalle tosi harvoin, mutta sattuu kuitenkin. En tiedä huomaavatko ko. pelaajat itse että pelaamisessa ja käyttäytymisessä voisi olla tarkistamista.
No kyllä mulla ainaki rupee keittää jos s**tana joku mummeli kehuu joka lyönnin jälkeen sun lyöntiä vaikka se olis ollu minkälainen duffi, soketti, slaissi, huukki, kynttilä tai toppi ja sit kohta sieltä suusta tulee taas ’oiku upea lyönti’ ja *******t sulle… Jos jollain ei tollane ala keittään nii ilmoittakoon mulle
S**tana mä pistän kohta paikat remonttiin
No mitäs me pienistä, ku ei nekää meistä
Provoilu on vänkää 🙂
En minä ainakaan jaksais hymyillä jos epäonnistun (mitä teen äärimmäisen harvoin, heh). Noh, jos se on hauska epäonnistuminen, niin osaan minä nauraa sille mutta jos sattuu huono päivä ja niitä epäonnistumisia tulee enemmän, niin hyytyy se hymy. Ja vielä kun sattuu muutenkin joku asia vaivaamaan, niin jo vaatii aikamoisia hymylahjoa.
Loppuu se hymyily kentällä!!! Siellä ollaan tosissaan ulkoilemassa.
Hymyillään kun tavataan 🙂
Jos nyt vaikka kaikki voisi tehdä näin talven kunniaksi itsensä kanssa sellaisen sopimuksen, että ei etsitä sitä ’rikkaa’ väkisin kanssapelaajien silmistä. Nautitaan vain kun on mukavaa pelailla tätä haastavaa peliä mukavassa, vaikkakin joskus hieman erilaisessa seurassa.
🙂 Hymy huulilla on huomattavasti estettitsempi ja ei toivottavasti häiritse muiden suorituksia toisin kuin hampaiden kiristely 🙁
Jotkut meistä näyttää ihan tosissaan unohtaneen, minkälaisiin ihmisiin sitä kierroksilla törmää.
Ja muutenkin, kaikkihan me varmaan sen verran odotetaan itseltämme onnistumisia, että positiivisimmallakin ihmisillä rupee pinna kiristymään, ainakin pikkaisen, jos ei oma peli kulje. Ja eipä sitä ihan oikeasti helpota se koko kierroksen vieressä oleva kilisyttelijä/nenän niiskuttaja/vetoketjujen vetelijä… Kaikki vaan ei tajua, että semmoinen häiritsee meitä joitain. Eikä se aina ole omasta keskittymisestä tai keskittymisen halusta kiinni. Toisia häiritsee ja toisia ei.
Sitten kun minulla ei ole enää mitään väliä miten oma pelini kulkee, lupaan lopettaa pelaamisen.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)
Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)