Jaahas, tämä olikin vaikea juttu.

Kyllähän se vähän näyttää reiän raiskaamiselta ja kenttäarkkitehdin suunnitelan vastaiselta kun parhaat kaverit mättävät par-vitosen driveri/5I-yhdistelmällä päälle. Näillä avausten pituuksilla useat väyläbunkkerit ja muut ’kivat’ jutut jäävät pois pelistä–> väylä ei ole enää se miksi se luotiin.

Mitäs tuolle voisi tehdä? Ei kenttiä voi virittää huippujätkien ehdoilla. Ne olisivat täysin mahdottomia kaikille muille pelureille. Ei olisi kivaa meillä muilla harrastajilla.

Ehkä se esillä ollut huonommin lentävä pallo pro-kisoissa olisi kaikkein helpoin ratkaisu.

Sitten kolikon toinen puoli. Ei yleisöä kiinnosta parien takominen vaan he haluavat sankareita ja sankaritekoja. Juuri niitä jotka saavat meidät jokaisen hukkaamaan tusinan palloa joka kesä matkimisyrityksissä.

Katsopa vaan yleisön reaktiota kun eagle-putti uppoaa. Jos se reikä olisi 20m lyhyempi ja par-nelonen niin tuskin siitä birdiestä moista hehkutusta nousisi, vaikka suoritus sinänsä ei hirveästi lisämitasta vaikeutuisikaan.

Lisäksi kovimmissakin kilpailuissa lyöntikeskiarvot ovat vielä reilusti yli parin.

Sitten soppaan lisäävät lusikkansa vielä välinevalmistajat lobbaajineen…

Ei siis helppo pala tourien päättäjille.

Pitää muistaa, että huiput ovat juuri sitä, – huippuja.
Kentät, joilla he pelaavat, ovat aivan riittävän haastavia nykyiselläänkin. Sadan metrin juoksu on edelleen 100 m, vaikka 10 sekunnin alittajia on kymmenittäin.
Vaikka ammatilaisilla ei virallista tasoitusta olekaan, jonkinlaisen kuvan tasosta saa sitä kautta, että Tigerille on parhaana vuotenaan laskettu kuvitteellinen tasoitus luokkaa +8, ja Sergio Garcian tasoitus hänen siirtyessään ammattilaiseksi oli +5, ja hän on sen jälkeen vielä kehittynyt.
Samalle kentälle vietynä keskiverto scr-pelaaja pelailisi siis jonnekin 80 pintaan.
Ammattilaisten työ on sitä, että he pelaavat parhaimmillaan amatööreille mahdottomia tuloksia. Jos ammattilaiskisan voittaja olisi jossain par´in tuntumassa, sijoitukset 10-20 olisivat jossain + 25 tietämissä.
Tuntuisiko tämä sitten enemmän huippu-urheilulta, vaikka selostajat koko päivän selittäisivätkin, että nyt pelataan kentällä, jonka par amatööreille olisi 80?
On myös muistettava, että kovin harva pelaaja kykenee tämän tason säilyttämään muutamaa vuotta pitempään. Jos jotkut kykenevät jonkin aikaa elämästään lyömään kahdella lyönnillä yli 500 metriä, suotakoon se heille, aika kyllä hoitaa senkin ongelman.

joo, sää tekee kentästä kuin kentästä kyllä vaikean huipuillekin (vrt British Open).

mutta onhan niitä muitakin ratkaisuja, Bethpagessa viimeksi taisi Tiger olla ainut joka pääsi alle parin, kun kentän paria oli pienennetty (tosin olihan säälläkin vaikutusta tuolla). eli jos otetaan keskiverto par5 ja lyhennetään sitä pikkaisen samalla kun kirjoitetaan korttiin par4 niin johan löytyy vaikeutta huipuillekin.

helpompi tuloksia on muuttaa tällä tavoin kuin väyliä pidentämällä, tosin rajansa kaikella, tuskinpa kukaan haluaisi par65 kenttiä nähdä…

Mielestäni kenttien suunnittelussa voisi ottaa paremmin huomioon nykyisten välineitten mahdollistamat pidemmät draivit. Liian usein näkee kenttiä, joissa bunkkereita tai muita esteitä käytetään lähes pelkästään rankaisemassa huonoista lyönneistä. Kentän suunnittelussa on unohdettu se tosiasia, että bunkkereiden toisena tarkoituksena on ohjata pelaajia pelaamaan haluttujen reittien kautta. Väyläbunkkereiden oikealla sijoittamisella voidaan helposti tehdä uusien välineiden mahdollistamista lyönneistä sen verran riskialttiita, että pelaaja joutuu tosissaan miettimään avauksiaan tai kakkoslyöntejään. Jos taka-tiin ja klubi-tiin välimatka on viritetty sopivaksi ja bunkkerit asetettu oikeisiin paikkoihin, saadaan sekä klubipelaajille että ammattilaisille avauksiin mietittävää. Silti kummassakin ryhmässä parhaat pelaajat tai riskin-ottajat voivat halutessaan kokeilla avauksensa tarkkuutta tai pituutta.

Aika monet kentät ovat käymässä liian lyhyiksi ammattilais-kisoja varten. Ei kenttiä tarvitse tämän takia pelkästään venyttää siirtämällä taka-tii kauemmas. Aina se ei edes ole mahdollista. Monessa paikassa löytyisi järkevämpiäkin vaihtoehtoja.

Joku viittasi katsojien haluavan nähdä sankaritekoja. Kuinka moni lopultakin haluaa katsella lähes 300 metrisiä draiveja? Minua ainakin kiinnostaa viimeisten 200 metrin rautapeli. Siellä tosiaan nähdään ne parhaat suoritukset ja sankariteot. Vaikka avauksien pituuksia tiputettaisiin kentän suunnittelun avulla kymmeniä metrejä, pääsevät parhaat ammattilaiset kuitenkin yrittämään tarpeeksi usein par-vitosilla toisella päälle ja puttaamaan eageliä. Ei kai tarkoitus ole, että heidän tarvitsisi jokaisella väylllä pystyä samaan.

kilpailujen televisiointi vääristää todellisuutta paitsi korkeuserojen myös tulostason suhteen. Euroopan Tourin kisoista ei epäonnistumisia näytetä vahingossakaan, ellei vahinko tapahdu 72 reiällä viimeisessä ryhmässä.

Itse olisin mielelläni nähnyt vaikkapa sen, miten pitkälyöntinen Mikko Ilonen onnistui tekemään yhdeksikkönsä, kun muitakaan pahoja epäonnistumisia ei juuri nyt tule mieleen..

Tuli paha virhe. KATSON TOKI MYÖS RYDER CUPIA !

Mutta itse asiaan sillä ei ole mitään merkitystä. Silloinkaan par’illa ei ole lopputuloksen kannalta hölkkäsen pöläyksen merkitystä.

Kiitos hyvästä kommentista.

Se auttaa selventämään, mitä tarkoitin. Minulle Mikon 78 ei ollut huono kierros siksi, että se oli 6 yli parin, vaan siksi, että se oli toistakymmentä lyöntiä huonompi kuin kierroksen parhaalla. Jos se olisi ollut kierroksen paras tulos, kuten se 63 oli, sekin olisi ollut pirun hyvä kierros.

Yritin siis sanoa, että minulle (!) kilpailijan tuloksen suhde kentän par’iin ei ole merkittävä, vaan sen suhde toisten kilpailijoiden tuloksiin

Ketäpä ei kiinnostaisi 300 metrin draivit? No minua ei ainakaan.

Millä tavalla kaksi rautalyöntiä on muka arvottomampi kuin draiveri/wedge?

Jos golf olisi pelkkää draivaamista, paljoa puuduttavampaa peliä olisi vaikea keksiä. Kyllä vaihtelevat tilanteet ja erilaiset lyönnit ovat golfin suola. Ei sokea draivaaminen.

Viime viikonloppuna euroopan tourilla ei kovinkaan moni yltänyt 18 griinille kahdella, tämä oli siis viimeisenä päivänä kun väylällä oli vastatuuli. Mutta oli se hienon näköistä kun Nick O´hearn avasi driverilla väylälle, ja jatkoi väylältä vielä driverilla kun oli 260 metriä lipulle, mutta kanttiin jäi. Minä olen sitä mieltä että oli kenttä millainen hyvänsä niin kyllä voittajan pitää pelata todella hyvin voittaakseen, on se tulos sitten 20 alle tai yli parin. Eikä se minua niinkään häiritse, tylsemmän kisasta tekee se jos joku johtaa monella lyönnillä eikä voitosta tule taistelua.

Hyvä Johnny Blue, asiaa!