-
JulkaisijaArtikkelit
-
Olisin kiinnostunut keskustelemaan klubikultuurista maassamme. Mitä mieltä olette asiasta? Mielestä hyvä golfklubi on sellainen, jonne voi mennä viettämään aikaa muutenkin kuin pelaamaan tai harjoittelemaan. Tavata ystäviä tai vaikka vain käydä syömässä ja lukemassa uuden golflehden. Ihan liikaa on näitä täysin kaupallistuneita kenttiä, missä caddymaster tuskin edes tuntee jäseniään ja kaikki lämminhenkisyys, talkoohenki jne. klubin sisältä puuttu. Tarvitaanko klubihenkeä?
Tarvitaan. Ja kiva olis, kun se olis esim. Oulussa mahdollista. Klubitalo vaan on väärässä paikassa ja se ei oikeen edes ole klubi vaan vanha hiihtomaja.
Mutta parannusta on ainakin jossakin määrin ilmeisesti luvassa. Sisäänkäynti suoraan kakkoskerrokseen ja jotain parannuksia. Lisäksi klubi tulee olemaan keskeisemmällä paikkalla, kun uudet 9-reikää valmistuu.
Paavo O + muut asiasta tietävät: Voisitte kertoa OGK ajankohtaista osastolla tai täällä tai golf.fi forumilla jotain uudistuksista. Varmaan Oululaisia kiinnostaa. Avaan golf.fi forumiin aiheelle oman osion. Sinne huhuja ja faktoja.
Kyllä hyvä henki klubilla ja golfkentällä yleensä on mielestäni erittäin tärkeä asia. Omassa seurassani yhteishenki on todella hyvää. Cadimasterilla ’moikataan’ ja siellä tunnetaan nimeltä eikä omaa jäsennumeroaakaan tarvitse aina ilmoittaa kun cadimasteri muistaa sen itse. Pelikierroksella valvojat ’moikkaa’ ja tarjoaa tarvittaessa vaikka kyydin takaisin klubille. Kaikki nämä pienet jutut vaikuttavat paljon pelaajan viihtyvyyteen. Jolloin on helppo näin vuokrapelaaja palata kauden alussa aina takaisin eikä muita kenttiä kannata edes harkita.
Talkoohenki toimii myös ’meidän’ seurassa hyvin (huomatkaa sanamuoto meidän 🙂 ) muutamat talkoot kaudessa ja talkoolaisia on ollut hyvin paikalla.
Itse henkilökohtaisesti en ainakaan nykyisessä elämäntilanteessani tarvitse klubihenkeä tai -kulttuuria. Lapsiperheen isälle, joka rehjustaa suurelta osin reissuhommissa, on erinomaisen vaikeaa löytää aikaa niille muutamalle harjoituskierrokselle vuodessa, millä kurniva pelinälkä saadaan edes hetkeksi kukistettua. Kotijoukkojen olisi varmaan hyvin vaikeaa ymmärtää, jos haluaisin viettää vielä lisää aikaa klubilla, enkä haluakaan. Kierroksen jälkeen haluan äkkiä kotiin tai aamuisen harjoitushetken jälkeen on kiire konttorille. Kuten sanottu tämä liittyy nykyiseen elämäntilanteeseeni enkä osaa aavistaa, miten suhtaudun sitten, kun lapset ovat maailmalla ja töissäkin pääsee vähän hellittämään pehmeässä laskussa kohti täyspäiväistä golfseniorin uraa.
Minun mielestäni ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ei ole ihan liikaa minkäänlaisia golfkenttiä. Myös esim. kaupalliset ’pay and play’ -kentät olisivat aivan tervetulleita lisäämään pelimahdollisuuksia ja pitämään hintatasoa kurissa.
Varmuuden vuoksi:
Tämä on siis vastaus kysymykseen, tarvitsenko minä klubikulttuuria ja -henkeä. Ymmärrän oikein hyvin, että on paljon ihmisiä, jotka hakevat golfista pääasiallisesti tai muiden tavoitteiden ohella sosiaalista kanssakäymistä yhdistystoiminnan puitteissa. Heidän osaltaan siis klubihenkeä ja -kulttuuria tarvitaan. Toivon vain, että ymmärretään ja suvaitaan, että meitä muitakin on, ja että kaikkien ei edellytetä olevan mukana yhdistystoiminnassa.
Ehdottomasti tarvitaan, koska se on osa golfia. Muistan keskustelun erään satakuntalaisen toiminnanjohtajan kanssa, joka totesi: tuolla ne auton vieressä parkkipaikalla vaihtavat vaatteet, pelaavat kierroksen pikaisesti ja lähtevät kotiin.
Miksi minä olen lämmittänyt heille saunan, järjestänyt korkeatasoista ravintolaruokaa ja viihtyisän klubin yhdessäoloa varten ?
Kyllä britelläkin on perheitä. Miten tämä tilanne on Suomessa niin toisenlainen, ehkä se johtuu…
Ehkä se johtuu siitä suomessa klubikulttuuri on muutekin pientä. Ja golfkierros pakollisine kuvioineen ja matkoineen vie aikaa kuusi tuntia jopa joskus ylikin. Joten ei siinä ole monellakaan aikaa enää istua klubilla, jos päivään pitää muutakin saada mahtumaan. Briteillä on varmaankin golfkenttiä tiheämmässä. Suomessa saa monikin ajaa pitkän matka päästäkseen klubille. (Itselläni on onneksi suhteellisen lyhyt matka kentälle n. 15min.)
Klubihenkeä tarvitaan silti. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin klubilla istuminen. Ystävällinen käytös, niin klubilaisia kuin vieraitakin kohtaan ja golfetiketin noudattaminen yms. sekä hyvä yhteishenki.
Onhan mukavampi käydä sellaisella klubilla pelaamassa (vaikka harvoin pääsisikin pelaamaan) missä ollaan ystävällisiä ja kohteliaita. Eikä klubi ole vain rahastustapa (bisneksentekoväline). Ja jos sattuu aikaa olemaan, niin siellä voisi myös viihtyä.
Kotiseurassani on ainakin hyvä klubihenki. Ja siellä viihtyy pidenpäänkin, jos vai aikaa olisi enemmän.
otsikossa mainittu tapa on oikeastaan vanha perinne niiltä ajoilta, kun klubitaloa ja muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. Tapa on myös kansainvälinen; Muutama vuosikymmen sitten Britanniassa – naisten lisäksi – myöskään ammattilaiset eivät päässeet arvokisoissakaan sisälle klubitaloon jäsenten vaivaksi vaatteitaan vaihtamaan, siksi monet prot vaihtoivat vanhasta muistista kengät parkkipaikalla vielä kauan senkin jälkeen, kun klubitalojen ovet heille avautuivat.
Vieraspelaaja muistelee pelikierroksiaan Britanniassa vuosisadan alussa.
Kyllä jo silloinkin oli golfklubeilla viihtyisiä klubirakennuksia. Nykyään brittiläiset klubit ovat todella viihtyisiä. Itse en ole törmännyt monenkaan, jossa naisilta olisi pääsy kielletty- niitäkin tosin löytyy.
Itse halusin edellisen kirjoitukseni kommenteilla lähinnä kuvata sitä että vielä löytyy suuri osa golffareita, jotka onnistuvat kiertämään kaiken golfin liittyvän sosiaalisen toiminnan, ns. klubikulttuurin.
Mielestäni yksi hyvä keino, jota olen ehdottanutkin klubilleni, olisi kerätä jokaiselta jäseneltä jäsenmaksun yhteydessä pieni maksu ravintolapalveluista esimerkiksi 300-400 EUR, jota vastaan saisi ravintolasta palveluja kauden aikana. Käyttämätön osuus jäisi ravintolan/klubin hyväksi esim. tilojen saneeraukseen.
Tällainen maksu lisäisi varmasti ravintolapalvelujen käyttöä ja toivottavasti lisäisi jäsenten yhdessäoloakin. Tietääkseni vastaavia systeemejä on käytössä USA:ssa, joissa klubin jäsenet joutuvat sitoutumaan tietyllä summalla ravintolan käyttöön kuukausittain.
Heh, heh, olihan se provo, olihan …
Vai että klubikulttuuria vaikka pakolla.
Määrätään samantien, että jokaisen pelaajan on jäätävä notkumaan klubille väh. tunniksi kierroksen jälkeen.
Ja ehdottamastasi pienestä maksusta 300-400 e toteaisin, että joillakin sitä on noita pikkurahaongelmia kun ei tiedä mihin niitä kolikoita työntäisi…
jk. jos se oli provo niin myönnän, ansa laukesi.
Severiaanon ehdottama summa oli aivan liian pieni.
Nostetaan se viiteen tonniin kuussa, niin klubilla ei
ole kuin minä ja mun kavereita.
Ja näin vaalien alla: Autoverotusta on nostettava,
muutenhan duunaritkin alkavat ajamaan ihan asial-
lisilla peleillä.
Alkoholiverokin pitää nostaa tai minä lopetan ryyp-
päämisen. Nimittäin maku menee jos köyhilläkin
alkaa olemaan varaa ryypätä…
PS Turha on tulla köyhyyttään valittamaan golfkentälle rahamiesten sekaan!
pure varvastas porvari! ja polta mersus!!
tää on nyt vaan mun mielipide..
Osallistuminen ja sosiaallisuus olkoon jokaisen oma asia, mutta puitteet pitäisi klubitoimintaan olla olemassa jotta homma toimisi. Tarvitaan siis klubi.
Puolituttujen moikkaaminen ja ystävällinen jutustelu pelitoimistossa ei ole klubikulttuuria vaan ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Onko tällainen harrastamani käytös paikallisessa lähikaupassa ’lähikauppakulttuuria’????
Talkoot yms. yhteisen hyvän eteen toimiminen on sitä varsinaista ’klubikulttuuria’.
Jos joillakin on aikaa ja tarmoa puuhastella seurallisia terapialeikkejä niin siitä vaan, kunhan ette pakota minua mukaan.
P.S. ’Klubi’ on sana, joka on alusta asti suoraan sanoen ällöttänyt. Alankin tästä lähtien käyttämään sen sijasta sanaa ’kerho’.
Kyykyssä ollaan tukevasti, mutta kierroksen jälkeen on moni ’jorma’ ollut ns. kyykyssä.
Ei auta mersut eikä bägissä uutuuttaan kiiltävät huippuvälineet.
Golf on siitä niin kivaa….
En tiedä klubikulttuuri sama asia kuin golfin sosiaalinen puoli? Tulkitsen sen näin ja vastaan alkuperäiseen kysymykseen sen mukaisesti.
Minulle noin 85,7% klubikultuurista tapahtuu klubirakennuksen ulkopuolella: pelikierroksella, rangella, lähipelialueella, pron luona. Tapaan muita clubilaisia eniten näissä tilanteissa ja vaihdan kuulumiset siinä.
Loppu 14,3% sosiaaligolfista on olut (+ehkä sapuskaa) terassilla kierroksen jälkeen. Samalla tarkastan korttini pelikaverini kanssa ääneen lukemalla. Birdiet ja parit kovalla äänellä ja bogien sitten vähän hiljempaa.
Pidän kaikkea tätä miellyttävänä osana golfin pelaamisessa.
Tälläinen klubiravintolamaksu on ollut käytössä mm. Nordcenterissä ja Sarfvikissa.
Nordcenterissä alkuaikoina maksu oli 200 FIM/pelioikeus, jonka sai vaihtaa ruokaan Norcenterin ravintolassa. Kun meillä pienellä kaveripiirillä oli yhteinen osake, joka antoi 3 pelioikeutta, ja klubi ei ollut kenenkään kotikenttä, söimme kyseisen rahan aina kauden päättäjäis-kierroksen jälkeen.
Sarfvikissa maksu oli muistaakseni 300 FIM, jolla sai 10 ruokalippua; liput voi sitten kauden aikana käyttää ruokaillessaan klubilla. Jos halusi ’päivän annosta’ kalliimman ruuan, lippu kelpasi osamaksuna. Päivän annoskin taisi maksaa rahalla ostettuna enemmän, mutta käytännön tarkoitus olikin auttaa ravintoloitsijaa rahoituksessa kauden alussa. 2-3 vuoteen käytäntöä ei ole enää ollut, klubin keittiötä ei ole mitoitettu muutenkaan niin suurille ruokailijamäärille mitä Sarfvikissa normaalipäivinäkin on.
Eihän tuo Seven ehdotus ihan mahdoton ole. Jos kaikki vaihtaisivat kenkänsä ja vaatteensa parkkipaikalla, niin varmaa on että palvelut klubilla huononee. Ei tarvittaisi saunaa tai suihkuja, pukuhuoneesta ja klubiravintolasta puhumattakaan. Suomessa on muutenkin ongelmana lyhyt pelikausi joten vaikea on kenenkään pyörittää esim. juuri klubiravintolaa ympärivuoden kannattavasti.
Maailmalla on kenttiä ja klubeja joissa on kiinteä vuosimaksu, yleensä näissä vuosimaksu on jonkin verran suurempi mitä meillä on totuttu maksamaan. Toisaalta siihen voi sisältyä pelaamiset, ruokailut ja jopa jossain tapauksessa asuminenkin vierailun yhteydessä. Kausimaksu näissä on usein luokkaa 10.000 $/vuosi tai vähän enemmänkin. Jokainen ymmärtää ettei tällaisen klubin jäsenillä ole juurikaan työkiireitä haittaamassa pelaamista ja seurustelua. Matkustamista varten on useimmilla omat yksityiskoneet lentäjineen, joten ei tarvitse olla huolissaan mistään bussi-/lentoaikatauluistakaan.
Suomessa on sen verran nuori golf-kulttuuri ettei näitä paremman luokan suljettuja klubikenttiä ole toistaiseksi näkynyt. Ehkä tulevaisuudessa tarpeet luo kysyntää tällaisillekin kentille.
Toistaiseksi meillä täytyy tuottaa peruspalvelut pienemmillä kustannuksilla. Ei ole ollenkaan huono ajatus että klubilla olisi jonkinlainen perus-/ravintolamaksu. Omakohtainen esimerkki: Kotiklubilla olen ottanut omat olueni, ruokani yms. ’piikkiin’, jonka olen muutaman kerran kesän aikana kuitannut maksuun. Näin ei tarvitse jokaista ruokailua, vesipulloa, olutta jne. olla erikseen maksamassa. Jos kaikki tekisivät samalla tavalla se varmasti rasittaisi ravintolayrittäjän taloutta. Mieluummin siinä tapauksessa hoitaisin asian sopivalla etumaksulla.
Jos se klubin ravintola ei pysy pystyssä ilman keinotekoista tekohengitystä niin kuppila nurin ja tilalle vaikka sämpyläautomaatti.
Klubin johonkin nurkkaan voisi laittaa ravintolan avustusboxin , mallia SPR, jonne voi pudotella haluamiaan summia.
En ole aloittanut pelaamista vuosisadan alussa, kyllä se oli pitkälti viime vuosituhannen puolella.
Aikansa huippuammattilaisista ainakin BBC:n Open-selostaja Peter Allis vaihtaa uransa kuipulla ollessaan useammassakin valokuvassa kenkiään parkkipaikalla, automallista päätellen joskus 60-luvun tietämillä.
En oikein ymmärrä, miten onnistut vetämään yhtäläisyysmerkit ravintolassa/terassilla notkumisen ja minkäänlaisen kulttuurin välille, itselleni ei ainakaan puistoissa ja terasseilla örveltäjistä olutveikoista tule ensimmäisenä mieleeni sana kulttuuri..
Vieraspelaajaa häiritsivät olutlasin ääressä örveltäjät. Itse en ole todellakaan golfklubeilla törmännyt moneenkaan olutlasin parissa örveltäjään usean vuoden aikana.
Mielestäni on hienoa tulla klubille työn jälkeen ja ottaa tuppi olutta ja syödä jotain pientä ja tavata muita klubilaisia. Muutama ämpäri (palloja) rangella ja paanalle.
On monia henkilöitä, jotka näkevät oluen juonnin örveltämiseksi ja kävelevät mieluummin seiniä pitkin 1-teelle törmäämättä muihin ihmisiin.
Itse näen golfklubin ihmisten muodostamaksi yhteisöksi, jossa tapaa mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä. Tämä on mielestäni osa klubikulttuuria.
Käväisepä joskus Kosmoksessa tai Elitessä katsomassa kuinka Kulttuuri-ihmiset käyttäytyvät, jollet ole aiheesta jo iltapäivälehdistä lukenut.
Ja muuten, mitä tulee klubikulttuuriin, siihen pätee sama kuin muuhunkin kulttuuriin -> joku tykäää oopperasta, joku rockista ja joku jopa runoudesta.
Käyttäydytään klubilla muita kohtaan niin kuin haluaisimme heidän käyttäytyvän meitä kohtaan (kuullostaako liian uskonnolliselta). Jos ei tervehditä vastaantulijoita tai oteta olutta ja sämpylää pelikaverin kanssa kierroksen jälkeen, niin ei odoteta muidenkaan noteeraavan meitä.
Ja jos ei haluta viihtyä klubirakennuksessa, niin ei sitten valiteta, jos klubina toimii vanha asuntovaunu ja joudutaan käymään metsässä kusella.
kiitos, jo eino leinon ajoista saakka onkin pohdittu, mitä kulttuuri oikeastaan on, mutta nyt on pitävästi osoitettu, että se tarkoittaa oluen juontia, rajoitetussa määrin myös puolivälmisteista lämmitettyjen ruoka-annosten nauttimista, sekä itsensä kehumista anniskeluluvan osoittamalla tarjoilualueella joko klubin sisä- tai niihin välittömästi liittyvissä terassitiloissa. Ymmärrän nyt käsittäneeni koko asian olennaisessa suhteessa väärin.
Golflehden mukaan golfliiton mielestä on hyvä asia, että juniorikilpailujen aikana erään kentän klubiravintola on rajoittanut alkoholitarjoilua myös aikuisille. On käsittämätöntä, miten golfliitossakin tällaiset kulttuurivihamieliset asenteet ovat päässeet valtaan, kun nuoren klubikulttuurin parhaita perinteitä näin yritetään kitkeä juniorityön varjolla.
Meidän klubillamme on tarvittaessa gourmet-tason ravintolatarjoilu. Yleensä taso on hyvää ravintolaruokatasoa. Keittiöön on palkattu useita kokkeja. Klubimme jäsenistö käyttää aktiivisesti klubiravintolaa lounas-ja illallispaikkana. Ravintolalla on myös laaja viinivalikoima.
Meidän klubillamme ei ole nuorten kilpailujen aikana alkoholin tarjoilukieltoja. Perheet lounastavat aivan normaaliin tapaan ruokajuomana olut ja viini. Myöskään satunnaisilta golffareita ei olutta janojuomana ole kielletty.
Tule vieraspelaaja kylään tyytyväiseen golfklubiin, jossa pelaajat nauttivat olostaan vielä kierroksen jälkeenkin, koska heistä pidetään huolta.
Itse nimitän tätä jäsenten tyytyväistä yhteiseloa osaksi golfkultturia.
Viittasit brittien perheisiin ja kysyit, miten tilanne Suomessa on toisenlainen. Myönnän, etten tunne erityisen montaa sikäläistä perhettä, mutta joitakin kuitenkin. Pari henkilöä on kertonut minulle lapsuudestaan, joka kului sisäoppilaitoksessa, johon he olivat menneet 6-7 -vuotiaina ja tulleet ulos lähes aikuisina. Tänä aikana he tapasivat vanhempiaan kerran vuodessa, joinakin vuosina ei ihan niinkään usein. Eli tälläinen perhe-elämä ei kyllä paljoa ole golfklubielämän tai muunkaan klubielämän esteenä. Itse haluan kuitenkin satsata paljon enemmän lasteni kanssa elämiseen, mutta se on toki henkilökohtainen ratkaisuni, enkä tällä mitenkään halua arvostella toisten tekemiä ratkaisuja.
-
JulkaisijaArtikkelit