Kyllähän tohon neljän tunnin kieppeille pystyy pelaamaan kentällä kuin kentällä, jos tälläinen raajarikko löntystelijä kuin minäkin siihen kykenee.

Hetkinen, missäs kohtaa mä sanoin käveleväni kentän lävitse?

Kesän hitain kierros on tullut Siikajoella, jossa lähdin kierrokselle pari ryhmää viimeisen kilpailuryhmän jälkeen – kilpailujen pelimuodosta ei ole tietoa.

9-reikäisen kentän lähtöajat laahasivat jo 20-30 minuuttia myöhäss kun kentälle ei yksinkertaisesti mahtunut. Tuon myöhästymisen jälkeen 9 reikään meni täydet 3 tuntia. Mikäs siinä, ulkoillessa hyvässä seurassa 🙂

Kuka sitä palloo käskee etsiä, niitä saa kaupasta lisää!

Miten kummassa raffiin mennyttä palloo on nin vaikee etsiä? Ok, myönnetään että aika usein se on kohtalaisen hyvin jemmassa kun on kunnon pöheiköstä kymysys. Usein kyllä auttaa kun lyödessä jo seuraa pallon kulkua ja ottaa jonkun kiintopisteen – kyllä se sieltä vähintään minuutissa löytyy.

Harjoituskierroksella – oli se sitten tasoituskierros tahi ei – ei ole pakko etsiä palloa minuuttiakaan. Yleensä itse en etsi palloa metsästä minuuttiakaan, jos edessä on tyhjää, pitkästä raffista sitä joskus joutuu kylläkin hetken hakemaan.

Lainaus amerikkalaisille suunnatulta matkailusaitilta. Pelinopeudesta täytyy heitä näköjään erikseen varoittaa. Mitenkäs meillä?

’Golf is played at a much brisker rate in the British Isles than in the U.S.A. with a far lower tolerance level for slow play. Typically a round is expected to take less than 4 hours and often, less than 3 1/2 hours.

Slow play will bring along the course ranger who will encourage faster play and in the worst case scenario, the very slow may be requested to leave the course.’

Lisäksi varoitettin vielä tällaisesta outoudesta:

’In England, Scotland, Ireland and Wales, golf is played the old fashioned way…by walking.’

Eli ajurin käyttö pidentää kierrosaikoja – paitsi tietty jos lyöt kintuilleni ja asetan sen ihan sinua varten tiille – no EN;)

Pallo on vaikee löytää raffista lyhyemmilläkin lyönneillä, mutta miksi hitossa sitä EI voi katsoa mihin se pallo meni löis sitten millä mailalla tahansa? Ja miksi sinne raffiin mennään sitten oikein porukalla kummastelemaan?

’Siksi, että useamman etsijän on helpompi löytää.’

Ja tässä tietenkin noudatetaan myös lyöntijärjesteystä tiukasti – pelaaja jonka pallo on muutaman metrin edempänä liittyy myös palloposseen sen sijaan ettäi löisi omansa eteenpäin. Taaksepäin lienee myös turha vilkuilla ettei hyvää etsimisaikaa mene hukkaan.

Kaksi keskustelua samasta aiheesta menossa… vastataan nyt tännekin.

Kyllä varsinkin sen draiverin kanssa vaikka miten katsoisi kiintopisteen ja linjan missä pallo meni, välillä tulee sellaisia tilanteita missä pituushajonta voi olla pahimmillaan kymmeniä metrejä. Kun ei tiedä miten se pallo on rullannut/pomppinut raffiin mennessään.

[insinööri-mode]

Oletetaan että raffi on niin pitkää että yksi etsijä pystyy yhdellä silmäyksellä näkemään yhden neliömetrin alueen (pallot). Oletetaan lisäksi että sivusuunnassa epävarmuus pallon sijainnista on 5 metriä ja pituussuunnassa 30. Etsijä kävelee aluetta jalkoihinsa katsellen nopeudella 1m sekunnissa. Tällöin 5 x 1m levyistä 30m mittaista kaistaa tulee haravoitua 150 sekunnissa eli 2.5 minuuttia. Ja harvoin se etsintäkuvio on noin systemaattinen. Tämän takia on hyvä että siellä on se koko ryhmä etsimässä.

[end insinööri-mode]

Kirjoituksistasi ikävä kyllä paistaa läpi kyvyttömyys asennoitua itseäsi pidemmälle lyövän asemaan. Kyllä jokaisen golfarin, joka haluaa kehittyä, tulee jossain vaiheessa ruveta lyömään niitä avauksia draiverilla griiniosuman varmistamiseksi.

Jälkikasvun mentyä nukkumaan lähden pelailemaan yssikseni. Yhdeksän jälkeen on kentällä tilaa huiskia ja kierroskin menee kevyesti 2 tuntiin, hitaasti löntystäen 2,5 tuntiin.