Prboy sanoikin että Hakkaraisesta on vain muisto Tukholmassa 🙂

Kärsivällisyyttä…kärsivällisyyttä Suomen golfharrastus on vielä todella nuori. Onhan asiat nyt paremmin kuin 10 vuotta sitten. 10 vuotta eteenpäin ja jos kehitys jatkuu samana, niin hyvä tulee, vai tuleeko?

Voit hyvinkin olla, mutta siihen on pari edellytystä.

Olet erittäin lahjakas ja harjoittelet järkevästi paljon. Pelkällä pelaamisella ei huippupelaajaksi pääse.

Onnea vaan sulle Deep Red…’urasi’ on ainakin hyvällä mallilla, kun olet vasta 12

Vietin viikon pelailemalla Skotlannissa. Links-kentällä kovaan vastatuuleen lähestymislyöntiä suunnitellessani iski mieleeni asia, josta tässäkin puhutaan: Niillä kentillä pärjätäkseen tarvitsee paljon monipuolisemman lyöntivalikoiman (varsinkin griinille tultaessa) kuin Suomen puistokentillä tai metsäränneissä. Jos tottuu pelaamaan sellaisissa vaativissa olosuhteissa ja pystyy pelaamaan läpi vuoden niin silloin saa melkoisen edun pohjoisen poikiin nähden.

On se surullista, mutta omaan mieleeni tuli, ettei Suomesta (Suomessa pelaamalla) tule koskaan huipputason golfaria.

Anteeksi savolaisuuteni, mutta ei tainnut junnulle avautua viestini pointti. Yritetääs uudelleen:

Suurissa golf-maissa, kuten jenkeissä tai briteissä, löytyy keskikokoisesta kaupungista sama määrä golfaavia junnuja kuin meillä on koko maasta.

Osalla heistä on käytössään vuoden ympäri monipuolisia ja haastavia kenttiä ja ammattivalmentajia, koska siellä golf on oikeasti bisnes.

Tätä taustaa vasten Suomalainen major-voittaja on yhtä todennäköinen kuin etiopialainen voittaja hiihdon MM-kisoissa viidenkympin perinteisellä.

Tilastomatematiikkaa?

Ehkä n. 1253 ihmisestä maailmassa yksi on suomalainen.

Tarviiko jatkaa?

Toisaalta suomalaiset ovat näppäriä keksimään omia lajeja. Onhan meillä kaikenlaisia sählymestareita ja yhteen aikaan meilla oli balettimestareita Kemijärvellä enemmän kuin koko maailmassa. Kyllä sopupallossakin pitäisi pelata maailmanmestaruudesta.

Matkailuihmiset pilaavat monta lajia, kun mainostavat tapahtumia muualla maailmassa. Menetyksiin pitää laske ainakin akankanto, saappaan heitto ja suofutis. Onkohan potkukelkkailu vielä omissa kasissä?

Suomen kilpagolf on mennyt ja menossa eteenpäin. Uusien lajiin mukaan tulevien ikärakenne on vielä niin vino seniorigolfin suuntaan, että usean ammattilaistähden nousu samanaikaisesti 10-20 vuoteen on vaikeaa. Yksittäisiä lahjakkuuksia voi nousta vaikka kourallisesta harrastajia.

Kannattaa katsoa jälleen kerran Ruotsin suuntaan:

harrastajamäärät ovat vain n. viisinkertaiset Suomeen verrattuna, mutta Ammattilaishuippujen määrä ehkäpä 50 kertainen.

Nykytilanteessa golf ei vielä ole miellettävissä nuorten massaurheiluksi, johon kunnan puolelta rakennettaisiin rangeja, harjoituskenttiä, sisähalleja jne, vaan aktiivisempienkin ’nuorisoseurojen’ harjoituksissa pyörii luokkaa parikymmentä junioria kaudessa.

Mihin lajiin tai maahan verrattuna Suomen golfin tilanne on surkea? Jos näin olisi, mitä sitten? Mika Häkkisen menestys formuloissa ei ole tuonut Suomeen ensimmäistäkään turistia tai lisännyt ulkomaankauppaa muuta kuin autojen ja ylihintaisten miesten pukujen tuonnin osalta.

Suomessa on jääkiekkoon ja jalkapalloon satsattu vuosikausia julkista ja jopa jonkun omaa rahaa, ja mikä on lopputulos? Lajiin satsaavista maista Suomi on edelleen kirkkaasti huonoin, välimatka vain kasvaa koko ajan. SM-liigaakaan ei edes jaksa katsella, kun lahjakkaaksi epäillytkin häipyvät jo suunilleen juniori-iässä ulkomaille telottavaksi.

tai sitten voi olla, että tilanne ei olekaan mielestäni ’surkea’, kun ei edes osata kertoa, millainen sen pitäisi olla ja mihin surkeutta verrataan. Minkä verran menestystä tarvittaisiin siihen, että tilanne olisi ’huono’ ’keskinkertainen’ tai ’hyvä’?
Jos joku joskus jotain saisi aikaan, se ei näille menestyksen kaipaajille luultavasti kuitenkaan riittäisi alkuunkaan.

Ei tietenkään olla tyytyväisiä ennen kuin meillä on oma Tiger. Tai mielellään kaksi…

Tosin Tigeriinkin ollaan oltu maailamaalla tyytymättömiä, kun ei enää ole niin ylivoimainen kuin muutama vuosi sitten. Eivät ne muuallakaan maailmassa vähään tyydy…

Mutta oltaisiin nyt edes yhtä hyviä kuin ruottalaiset. Niitä on 8 miljoonaa ja meitä 5, niin päästäisiin nyt edes viiteen kahdeksasosaan ruotsalaisten menestyksestä. Niillä on paremmat olosuhteet, joten puolet ehkä riittäis. Tosin ei ruåttalaistenkaan menestys kovin hääviä ole ollut, ei yhtään major voittoakaan.

Tässä on monessa viestissä kirjoitettu, että tilanne on parempi kuin 10 vuotta sitten, mutta onko tosiaan näin?

Eikös 10 vuotta sitten meillä kierrellyt 2 pelaajaa europan touria ja challenge touriltakin tuli silloin jokunen voitto?

Nythän meillä ei ole kuin yks pelaaja europan tourilla ja challegen tourin voitosta on aikaa kauan.

Myöskään amatööripuolella ei ole kai viime aikoina kovin suuria tapahtunut.

Nämä ovat siis vai harmaita muisteloita, mutta pitänevät kai jotenkin paikkansa.

No ei kait tama niin lohdutonta ole…vai onko?

Perästä tullaan…minä ainakin haluan uskoa.

Ei tehdä tästä liian totista. Pidetään taukoja, harrastetaan monipuolisesti. Ei 20 vuotiaana pidä voittaa major tason turnausta. Silloin luodaan vasta pohjia sille, että pelaa tasokasta golfia ja menestyy tasaisesti n. kolmekymppisenä. Eli pääsee cutista läpi ja on kärkihaminoissa useammassakin kisassa. Mitä tuohon henkiseen puoleen tulee näyttäisi että siellä nimenomaan on kehitettävää. Mutta luulen että oikealla asenteella, harjoittelemalla ja ennen kaikkea nauttimalla tulee tulosta. Tämä sama pätee meihin klubituuppareihin.

Mutta TYÖTÄ, AIKAA, RAHAA ja sitoutumista se vaatii…