Pelasin viikonloppuna EGS:n kentän ensimmäistä kertaa eläessäni, ja klubialueen ympäristö kohtalaisen hyvin sijoiteltuine rangeineen ja puttigriineineen herätti ajatuksia. EGS:hän on liki ainoa (?) kenttä Suomessa joka on rakennettu perinteisen out/in, arkkitehtuurin mukaan, jolloin 9. griini tai 10. tii ovat kaukaisimmat kohdat. Eli nopean ysin pelaaminen on hyvin epäkäytännöllistä ja puolessa välissä kierrosta ei voi pistäytyä klubilla kaffeella. Mielestäni tätä perinteistä (mutta ilmeisesti nykyään täysin hylättyä) arkkitehtuuria pitäisi uusillakin rakenteilla olevilla kentillä soveltaa enemmän. Syy: näin saadaan klubirakennuksen vierestä 1 tiipaikka ja yksi griini pois. Kentillä missä on 36 reikää vaikutus on kaksinkertainen. Tälle vapaaksi jäävälle tilalle, voi sijoittaa rangen ja lähipelialueen, joiden olisi hyvä olla mahdollisimman lähellä klubitaloa. Tällöin kierrosta edeltävä harjoittelu helpottuu. Joillain kentillä (esim Master, Porvoo, Lakisto) range ja/tai lähipelialueet sijaitsevat todella hankalasti klubiin nähden. Tietysti ympäröivä maasto vaikuttaa asiaan eniten, mutta mielestäni se että 9-väylän on ’pakko’ palata aina klubille rajoittaa kenttäsuunnittelua pahasti. Perinteisellä sijoittelulla saataisiin monasti niille tärkeille 1. tiille ja 18. griinille myös usein parempi paikka (=näköyhteys klubin terassille… :) OK, olen tätä mieltä siksi etten juuri koskaan pelaa 9-reiän kierroksia, hlökoht mielipiteeni on että ne vastaavat lähinnä keskeytettyä yhdyntää. Joillekin ne ovat ainoa mahdollisuus harrastaa golfia, ja sitä pitää kunnioittaa. Lisäksi itse mielelläni käyn lyömässä sen korillisen palloja ja puttaamassa 10+ min ennen kierrosta, ja haluaisin tehdä molemmat joutumatta hyppäämään autoon välillä.