Kävinpä harjoiitelemassa pb-kisassa sunnuntaina. Sain kisaan tasoani alemman tasurin, eihän missään kisoissa 50 käy alkuunkaan;) Otin tästä pitkin viime viikkoa huikeita paineita ja vielä ennen lähtöä olin koko lailla epävarma ja hermostunut. Jostain kumman syystä pääsin aloitusreiällä honooriin ja tämä oli se viimeinen pisara – pallo läx 50m ylös ja 40m eteenpäin. Tässä kohtaa tapahtui jotain kummallista. Olo tuntui kumman rennolta. Pelattiin ensimmäinen reikä loppuun ja löysin itseni honoorista kakkostiilläkin – tämän episodin jälkeen ei tuplabogilla enää ollut asiaa honoriin, eikä meikäläiselläkään ennenkuin takaysillä. Tulosta ei etuysillä syntynyt, mutta oli toudella kiva pelailla golfii mukavien ihmisten seurassa:) Kolme puttiakaan ei tuntunut juuri miltään – kulmakarvojen kohotuksella tuosta selvisi. Oikein mikään ei tuntunut ottavan päähän. Tämä tuntui olevan juuri se peli joka vielä viime vuonna tuntui juurikin niin hauskalta kuin sen kuuluisi olla. Tuplat kääntyivät painokelvottomiksi, bogit tupliksi, parit bogeiksi ja yksi birdie yritys pariksi – ei mitään väliä. Pelikavereiden kannustaessa oli kiva yrittää ’kaikkensa’:) Takaysin aikana fiilis sen kuin parani ja jälkeenpäin katsottuna myös tulos: 13 lyöntiä vähemmän kuin etuysi. Bogipisteitä 34 tasoituksella vaatimattomat 26 – tasoituksella 49 irtosi 41:) Jeps. Pienestä on ihminen onnellinen – golf on kivaa:) Pitäkää hauskaa siellä kentällä!