-
JulkaisijaArtikkelit
-
Käyttääkö kukaan enää pitkiä rautoja, itse lyön kotikentällä (Rönnäsissä) normaaliavauksilla harvoin rauta-7 isompaa griineille parnelosilla, parvitoset vaatii sitten rauta-4/5 ja puu-5, jos hyvä avaus, kuinka kaukaa olette vielä tulleet griineille/mikä on pisin par 4 jonka olette lyönyt ’päälle’
Minä aukaisen aina spoonille, joten hieman epäonnistunut avaus, ptkällä(~380m) par-nelosella vaati rauta-4 lähestymisen, koska spooni ei kanna kuin pikkasen yli 200 hyvällä osumalla….
Normaalisti lähestyn usein juuri tuolla rauta-7…
Pari kertaa päässyt myötäisessä kotikentällä päälle 285m pitkällä par nelosella. Ei tietenkään ilmassa perille asti. Lyönti n.250-260+hyvät rullit päälle niin perillä on. (Tosin ei läheskään aina 😉 )
Mun normaali yritys greenille on luokkaa r3 – r5 >150m. Tämä vähän tökkiikin just mun pelissä. Pitäisi saada avauksiin pikkasen enemmän tarkkuutta että pääsisi hieman lähempää koettamaan. Taasen luonto ei anna myöden pelata turvallisesti greenin eteen ja sit lipulle.
Useimmiten avaan spoonilla tai ajurilla ja jatkan sitten tilanteen mukaan raudalla.
Kassista löytyy raudat kakkosesta ylöspäin, joten rautaa rajalle, kun tarvitaan.
Lyöntimatkat tuulesta ja viheriöstä riippuen (onko korotettu vaiko ei) :
i9=135-140 m
i8 = 150m
i7=155-160
i6=165
i5=165-170
i4=175-180
i3=185-190
ja
i2= 195 aina 225 metriin saakka.
Eli pisimmän par-nelosen, minkä olen lyönyt kahdella päälle oli 438 metriä pitkä. Spoon ja i3.
Joskus on pitänyt töniä hyvilläkin lyönneillä 400 metriseen ajuri ja spooni, tuulesta riippuen.
Aika usein i8-i5 johtuen huonoista avauksista. Nyt on viimeaikoina onnistunut paremmin. Eilen vihdin ykkösellä (317m ylämäkeen) kakkoslyönnille jäi matkaa 55m. Paras lähestyminen hirmuslaissin jälkeen raffista 200 m spoonilla greenille.
no kyllähän se on makeata, kun pääsee pelaamaan pro-tyyliin.. draiverilla ja wedgellä 350:siä par4:sia. Tuntuu hyvälle… itselläni edellyttää huippudraivia ja mielellään myötätuulta/alamäkeä/kivikovaa väylää.
Mutta kyllä joillakin lyhyillä kentillä jää jo kaipaamaan monipuolisuuttakin… Mutta toisaalta monilta kentiltä löytyvät liki 400 metriset, taikka yli 350:set ylämäkeen riittävät haasteeksi meikäläiselle.
jos itse olisin kenttäsuunnittelija niin tuollainen 350m olisi hyvä peruspituus par4:lle (keltaisilta) olettaen, että muutakin haastetta väylillä olisi, ei pelkkää aakeeta laakeeta peltoa… siihen sitten muutama selvästi pidempi joukkoon, niin jo peli maistuisi… (maistuuhan se toki muutenkin)
Kotikentällä ei kauhean pitkiä par 4:sia olekkaan, pisin taitaa olla 380m (keltasilta), jonka lyön normaali avauksen jälkeen päälle i8.:lla hyvän avaksen jälkeen riittää i9-PW kerran jopa GW.
Tosin kentältä löytyy yksi lyhyt par 5 joka 427m (keltasilta) ja tämän oon lyöny kakkosella päälle i6:lla.
Minkäpitusia par5:a ne on, joilla lyödään r5:lla kakkosta kernille? Meidän kentällä lyödään kolmas täytenä wedgenä. Tai mää lyön r7:lla, mutta noi pelimiehet on erikseen.
Rönnäsin 18 reikä on 435 metriä par-5 ja hyvän avauksen jälkeen todellakaan ei jää kuin 170-180 m, jolloin rauta-4/5 saattaa riittää, pelimiehet toki lyövät sen rauta-8/9, Virvikin 3.väylä (vanha-8) on myös samanlainen draivi-rauta 4/5…
2 kertaa on mennyt nelonen päälle yhdellä. Toinen oli 250m väylä, jossa avaus on pakko lyödä ilmassa greenille jos meinaa ettei joudu bunkkeriin ja toinen melkein samanlainen väylä paitsi pidempi 10m. Par5:sia on menty päälle useaankin otteeseen paitsi vielä on kotikentälläni yksi väylä jota en ole päässy kahdella päälle… noin 516m väylä joka kaartuu hieman vasemmalle.
En ole koskaan lyönyt par-nelosen avausta griinille. En ole myöskään koskaan päässyt par-viitosta kahdella päälle.
Harvassa ovat nuo GIRrit muutenkin, erityisesti kun par-4 venyy yli 350 metrin mittaiseksi. Joitain kertoja olen kyllä tuollaisellakin päässyt birkkua puttaamaan.
Yksi pisimmistä par-4 GIRreistäni on Paltamon ysi ja muistan kerran kun löin Sangin nelosella spoonin + rautaviitosen pari metriä pitkäksi.
Yleensä väylälle osuneiden avausten jälkeen par-nelosilla kakkoslyöntiin jää matkaa 90-160 metriä, tarkoittaa mailoina SW-4i. 90 metriä lähemmäksi en avauksella edes pyri, lyön mieluummin lähestymiseen täyttä swingiä kuin itselleni ongelmamatkaista vajaata wedgeä.
NimetönPar-vitoset kahdella melkein joka kentällä ( hyvissä olosuhteissa).Nelosia yhdellä ,kuusaan 9 (290 m, valk), kuusaan 10 (325m kelt) kumpikin samalla rundilla (väylät eri suuntiin ). Rönnäs 9 päälle ja 10 forelle jne…
Alkaa vahvasti muistuttaa taannoista draivaus-keskustelua, missä tour -pelaajien lyöntipituudet osoittautuivat paperiksi clubhousen veijareiden lyöntipituuksiin verrattuina :-)).
Niinpä! Oikeesti määkin lyön kaikki parvitoset kahdella ja parneloset yhdellä kippoon. Par3:ia en viitti ees pelata, holari niihin kaikkiin kumminkin tulis.
Juu totta turiset. Kyllä nuo 325metristen päälle lyömiset alkavat hiukan epäilyttämään. Varsinkin kun tekstiä lukee, kun joka ikinen par 4 tuntuu olevan eräille alimittainen.
Hienoa olisi tietää näiden pelaajien pelitaso. Itselläni tasoitus 1,9 enkä voi vastaavista yli 300metristen päälle lyömisestä kuin uneksia.
Se joskus vireillä ollut draivikilpailu Clubhousen jäsenien välillä olisi mahtava toteuttaa. Monellakohan mahtidraivaajalla sattuisikin juuri sinä päivänä olemaan jotain muuta menoa…
Turha vetää hernettä nenään kenenkään. Tämä on vain mielipiteeni, enkä usko että olen ihan ainoa joka on tätä mieltä.
Faktahan on että ns. klubipelaajista, lähes joka seurasta löytyy todella pitkälyöntisiä kavereita, eli 300 metriset par-neloset lyödään griinille, ja par-5 kahdella päälle, se on vaan niin, golfinhan pariin hakeutuu yhä enemmän ns. urheilijoita, kun lajin suosio kasvaa…
Eiköhän noi par 4:set jotka kaverit täällä lyö avauksella päälle ole doglegejä joihin itseasiassa tiiltä griinille jää suoraa tietä enää pikkasen reilu 200m. Kuusan 9 ja 10 on ainaki doglegejä joissa suora etäisyys on huomattavasti vähemmän.
Kotikentälläni Pickalassa ei ole lainkaan ihan lyhyitä, eikä toisaalta tosi pitkiäkään nelosia.
Lyhimmät n.300 ja pisimmät 380. Tänä kesänä on draiveri ollu aika hyvin iskussa, joten olen sillä availlut vaikkei väylien pituuden puolesta olisi pakko ollut. Lähestymiset nelkuilla sitten lähinnä jollain neljästä wedgestä. Onnistuneiden avausten jälkeen en kotikentällä r7:ää pidempää mailaa tarvitse.
Pickalassa en ole osunnut koskaan par-4:llä ekalla päälle. Seaside-9:llä olen griinin kanttiin osunut. Se onkin varmaan pickalan helpoin nelkku. Vain 294m lievä dogleg oikealle.
Pickalassa on yksi mikkihiiri väylä. Se on seaside-11, 427m par-5 alamäkeen! Normaalit lähestymiset itselläni haarukasta r4-6. Viime kesän paras oli myötätuuleen r8 griinin yli outtiin.
Taas on uho päällä näköjään. Pelaan n. 60 krs joka vuosi enkä jostakin syystä ikinä osu tällaisten kavereiden kanssa samaan ryhmään vaikka singeleitä ym. osuu sekaan tasaiseen tahtiin. Veikkaan että puolet liioittelee ja puolet valehtelee…
NimetönJoo, mää tulin kerran kriinil 569 metrisel´eli yli puolen kilsan päästä yhell lyönil. Aseena oli rauta 6 (loft 34′) mää oon kyl pidentäny sen vartta. Ootteko koskaan kuullu tällasta juttua.
P.s. Väylä oli kaiken kukkuraks iha suora ei mikkää koiran jalka…..- Moon aika Taikeri Voots
Hollannissa kaiketi, oliko pallollakin luistimet jalassa?
Toi Hollanti oli hyvä.
Nämä paikalliset Jaakko Nikkelit mahtilyöntineen muistelee niitä kerran kesässä helteellä ja myötätuuleen vedettyjä siivuja ja jotka nyt ovat muuttuneet kultaisiksi muistoiksi. Ei sen puoleen, kyllä minäkin olin kesällä samassa ryhmässä todistamassa kun tavallinen (hyvä) klubipelaaja veti yli 300m draivin ja hetikohta yli 500 metrisen kahdella päälle. Nämä suoritukset eivät vaan kuitenkaan ole klubipelaajalle kovin usein toistettavissa.
Kunhan taas ilmat viilenee niin 150 metristä tarvii jopa kaksi maila enemmän kuin kesällä. Se on golffia se.
Pisin päälle noin 230m puu4. Par 4 ei kertaakaan 1. päälle.
Draivit parhaimmillaan n.270m normi noin 220… Ei pysty ei kykene..
Vaikka golflyöntien pituudet ovatkin nykyajan kalavalheita, niin kyllä niitä megatykittäjiä löytyy yllättävän paljon. Itse pelailen satunnaisesti oman seuran ykköstykkien kanssa ja kyllä se pallo lentää!!! Ja vaikka olen klubitasolla ns. pitkälyöntisen maineessa, niin kyllä siinä omat lyönnit ovat kuin nallipyssyllä lyötyjä, kun 16 vuotiaat junnut tykittävät 40 metriä pitemmälle. Spoonilla…
Hyvä kysymys onkin, mikä nykyään on pitkä lyönti. Kun vielä kymmenen vuotta sitten harva klubipelaaja löi avauksia yli 230 metriä, niin nykyään yli 250 metrin avaukset eivät ole mitenkään harvinaisia.
Ps. oma kauden pisin päällelöynti tapahtui par-4:lla, pituutta reilut 270 metriä. Myötätuuleen ja alamäkeen.
-
JulkaisijaArtikkelit