whome kirjoitti: (16.8.2006 15:17:56)

Miten mittalaatta on mitattu L-muotoiselle väylälle tai muuten vaan kiemurtelevalle. Onko mittalaatan kohdalta suora linnuntie viheriön keskelle, vai väylän keskikohtaa seuraten viheriön keskelle?

Yhdellä kentällä yhdellä tavalla ja toisella toisella…

Golf.fi:n sivuilla oli sama kysymys sääntöpalstalla. Tossa linkki.
http://www.golf.fi

Joo näillä mittamerkeillä mitään hyötyä ole. Raatavitosella tavoteltua kerniä kun joutuu kuiteskin pelaan 100m takasinpäin.

Hate kirjoitti: (16.8.2006 16:42:19)
Usein on mietitty, Nokialla väylällä 14(par3 mäenpäältä), että onko 200m mitattu sinne montun pohjalle vai mitattu kartasta suoraan eteenpäin??

Erittän hyvä kysymys muuten. Äkkiä ajateltuna se mitta on lipulle. Mutta löytyykö tietoa?

KL kirjoitti: (16.8.2006 22:43:26)
Tässä näyttää useimmilla taas luulo ylittävän tiedon…

Väylän mitan tulee olla mitattu väylän pelireittiä pitkin. Toisin sanoen doglegissä matka mitataan väylää pitkin eikä metsän kulman yli oikaisten. Tämänhän nyt pitäisi olla kaikille ihan maalaisjärjellä jo selvää. Jos normaali pelireitti kulkee metsän yli, niin silloin mitta tietenkin on siitä kohdasta mitattu.

Lisäksi Suomessa etäisyydet on tapana ilmoittaa griinin keskelle eikä sen etureunaan, mikä asia on hyvän tavan mukaista ilmoittaa tuloskortissa ja/tai väyläoppaassa. Kumpi tapa sitten on parempi, on puhtaasti makuasia. Äärimmäisen hämäävää on sellainen käytäntö, jossa kenttämitat on mitattu griinin keskelle, mutta stroke saverin mitat ovat griinin etureunaan. On meinaan tullut pelattua useampia tällaisiakin kenttiä, joskin ulkomailla.

Normaaleilla kentillä tämä mittajuttu ei yleensä aiheuta päänvaivaa, mutta esim. Hiekkaharjun väylän 8 erittäin keinotekoisella parnelosella satasen lätkältä on linnuntietä griinille vajaat 80 metriä, mikä vieraspelaajalle (enkä tässä tarkoita nimimerkkiä) aiheuttaa melkoisen yllätyksen vesiesteen kulman yli oikaistaessa.

P.S. Hurskaasti olen aina uskonut, että väylätaulujen pelireittiä osoittavat, yleensä keltaiset viivat jo kertoisivat asian luonteen useimmille, mutta joko ne ovat väärässä tai sitten niiden antamaan viestiin ei luoteta…. Tietenkin voin olla täysin väärässä, eikä sekään ole mahdotonta, saati sitten tuiki harvinaista…

Milla laitteella etäisyydet mitataan? Laserin avulla vai maita pitkin jollain renkaalla+mittalaitteella? Onko olemassa joku ohjeistus?

Sen verta on negatiivisia kokemuksia noiden lätkien paikoista, että en luota enää sokeasti varsinkaan dogleg-väylillä.

Ehkä ikävin kävi Takkulassa, jonne ajelin ekaa kertaa ja oikein kisailemaan, tietenkin lyöntipeliä. Sitten lyhyellä väylällä no13 pelasin oikein ajatuksella ja nakkasin laskelmoidun raudan satasen lätkän viereen.
Siinäkin mielessä mielenkiintoinen väylä, että griinistä ei näy mitään satasen lätkältä. No kaverit kulmaan kytsimään kun nakkasin täydellisen 48-wedgen neuvottuun suuntaan.
’Oikea suunta, mutta törkeän pitkä. Ei varmaan löydy.’
’&%¤/(&????’
No eikun 56 käteen ja uusi yritys.
’Meni vieläkin 20m pitkäksi, metsään meni, lyö varis.’
’&/¤%¤##%%#&¤&%¤&%#¤%’%?????’
No jospa sitten puolikas sandi….
’Ööööö, tuo ehkä löytyy. pomppasi griinin takalaidasta rinnettä alas.’
Löytyi sitten sellaisesta mättäiköstä että valinnaksi jäi dropata suolle tai kävellä takaisin satasen lätkälle. Enpä sitten enää viitsinyt ja kisa loppui siihen.

Positiivisena asiana tämän voi nähdä niin että julistan pisimmälle-puolikkaalla-sandilla-metsän-yli-kilpailun. Haasteita otetaan vastaan, mulla on pohjilla tulos 110m ilmassa ja 15m rullit.

Parti, ottamatta kantaa lyöntipituuksiisi tuon perusteella olisit ollut n. 50-60 metrissä? 48: 100m, 56: 80m(?) puolikas 60-70m. Eikö tässä vaiheessa ihan normaalilla näköelimellä olisi voinut tehdä johtopäätöksiä jäljellä olevasta matkasta? Minä en ainkaan luota sokeasti noihin matkoihin ja 100 ja 60 metrin ero pitäisi olla ihan nähtävissä. Kunhan vaan kysyin.

Einari kirjoitti: (17.8.2006 9:44:12)
Hmh… pitänee treenata luetun ymmärtämistä. Vaikeahan sitä on arvioida jos ei kriiniä näy. Ei sitten mitään 🙂

Ei tuosta mainitusta kohdasta montaa askelta tarvitse vaivautua kävelemään nähdäkseen griinin. Joku lahtelainen voisi kommentoida tuota etäisyysasiaa. Itse en tosin muista vastaavia vaikeuksia kohdanneeni kyseisellä reiällä ja vaikka olisin kohdannutkin, en missään nimessä keskeyttäisi noiden johdosta lyöntipelikisaa, enkä muutakaan kisaa.

Vuosaaren eka väylä, par 5, tiukka dogleg vasemmalle 100 metriä ennen griiniä, jonka takana jyrkkä rinne ja alhaalla vesieste. Hyvä ottaa vieraspelaajalta luulot pois heti alkuun, kun vasemman 150 metrin paalun kohdalta on matkaa griinille n. 105 metriä. Kulman yli on esteetön näkyvyys griinille, kun ei ole puitakaan välissä. Vieläpä pallon alastuloa vesiesteeseen ei välttämättä edes näy, joten tulkinta pallon katoamisestakin sotkee monesti heti alkuun kierroksen. On vaan niin koomista, kun jotkut kaivaa tuosta paikasta esiin rautaseiskaa, kun itse lyö samasta paikasta 52 wedgen. Eli ei tossa ainakaan toteudu tuo mitta linnuntietä. Yhtenäinen käytäntö olisi varmaan ihan paikallaan tässä mittausasiassakin.

Useimmiten 150 ja 100 m tolppia käytetään osoittamaan, millä kohdalla väylällä useimmiten puolittain ruohon peitossa oleva varsinainen mittalaatta on, ettei pelaajien tarvitsisi juosta ympäriinsä sitä etsimässä.
Matka tietenkin pitäisi olla linnuntietä mitattu, ainakin siihen asti kunnes Nike julkistaa uuden pallonsa, jonka lentorata on optimoitu seuraamaan väylän keskilinjaa.

Vuosaaren kentän osalta arvioisin, että keskeltä lätkää (150 m) on matkaa griinin keskelle n. 120 metriä ja oikean puoleiselta ampiaiselta n. 135 metriä. Ymmärrän kyllä vieraspelaajan pointin, usein vain näkee kenttiä, joissa tolpat ovat samalla etäisyydellä nimenomaan suhteessa griiniin eikä tiiboksiin eli doglegin ollessa kyseessä lähestulkoon peräkkäin tiiltä katsottuna. Vuosaaren ykkösväylähän tosiaan tekee 90 asteen käännöksen vasemmalle griiniä lähestyttäessä.