Kurk-ketjusta tuli mieleen, että onko kenttien mitoituksessa joku standardi siitä, kuinka kauas esim. väyläbunkkerit ja dogleggien mutkat sijoitetaan eri tiiauspaikoista? Eli esim. kuinka pitkälle keltaisilta pitää lyödä, että pääsee doglegin sisäkulman yli? Tai miten pitkät avaukset keltaislta yltävät väyläbunkkeriin tai selvittävät sellaisen? jne. Entä, miten pitkä porrastus eri lyöntipaikkojen välillä pitäisi olla, jotta tuo sijoittelu olisi tarkoituksenmukainen? Mietin tätä, kun luin, ettei driverilla voi Kurkissa avata, jos lyö sillä yli 220 metriä (ilmeisesti säännöllisesti eli keskimitta jossain 230 m (?)). Lyhytlyöntisenä jään tuosta reilut 30 metriä (driverilla 190 – 200 m). Näin ollen mietin, että noin pitkälle lyövien pitäisi mennä lyömään valkoisilta, jotka on tarkoitettu pitkälyöntisille. Mutta onko se sittenkin niin, että minun pitäisi mennä lyömään sinisille. Esim. meillä Tuusulassa siirretään eräiden väylien väyläbunkkereita mm. siitä syystä, etteivät pitkälyöntiset enää löisi niistä helposti yli. Minua se tietysti auttaa, kun en enää yletä niihin (ainakaan avauksella). Mutta se ei liene tarkoitus. Eli onko niin, että eri lyöntipaikat on mitoitettu eripituisia avauksia lyöviä varten? Esim. punaiset alle 180 m, siniset 180 m – 210 m, keltaiset 210 – 250 m ja valkoiset yli 250 m.