Kyllä varsinkin silloin kun ollaan kilpasilla, on hyvä merkitä väyläkohtaisesti muistiin, mitä tuli tehtyä. Saadaan sitten joku järjestys aikaiseksi ja palkintojen jako.

Mutta hukkareissu oli, jos ei muuta jäänyt käteen kuin kortti täynnä numeroita. Minä en harjoituskierroksella täytä korttia, koska tulos on epärelevantti. Minä etsin täydellistä lyöntiä.

Se voi olla mikä lyönti vain; avaus, välilyönti, chippi tai putti. Yleensä siihen kuitenkin liittyy vähän haastetta. Pallo on hankalassa paikassa tai olosuhteet ovat muuten vittumaiset. Mutta minä voitan vaikeudet ja onnistun! Minä teen mahdottomasta mahdollisen omilla taidoillani ja viisaudellani. Tai sitten se menee päin persettä, mutta tulipahan koitettua.

Vaan joskus se onnistuu ja sitä on sitten Lapromuki kourassa mukava muistella takkatulen loimussa, tuulen naputtaessa luumupuun oksaa ikkunaruutuun.

Voipihan niistä päätellä mitä kannattaisi treenata – riippuen mitä merkkaa, vaikka tokihan sen tiedostaa muutenkin. Puttaamista, lähipeliä, yleiskuntoa… Jaa, taitaa olla yksi lysti loppuen lopuksi. Pääasia että mies viihtyy.

Golf on usein parasta kun yrittää parhaansa, jättää tuloskortin klubin tiskille ja keskittyy pelaamaan omaa itseään vastaan. Tämä edellä mainittu pelitapa on mainio pelastamaan se puuttuva pala pelaamisesta ja vahvistaa myös henkistä minää koska se tuloskortin luoma paine on poissa. Kokeilkaa?!

Kierroksesta jää merkintä tietokoneeseen, kun purkaa tuloskellon ranteesta.

Viime kesänä pelasin kuukauden ajan melkein joka päivä kierroksen ja tot tulos oli kahden lyönnin sisällä. Ajattelin että tässä on se golfarin lopullinen piste… nimittäin mikään kierros ei ollut samanlainen: oli monta paaria, mutta monta trip —, toisen kerran melkein pelkkään bogia, sitten birkkuja mutta myös katastrofeja. Mutta tulos vaan pysyi saman ’hiton’ kahden lyönnin marginaalin sisällä.

Sen kuukauden kierroksien eroavaisuuksista olisin voinut kirjoittaa golfkirjan: ’ erilaisia golflyöntejä samoilla väylillä -> elävästä golfelämästä koottua kokemusta’ 🙂 🙂 🙂

Jos elämä, aika tai tilanne ahdistaa, pelaamme aviomiehen kanssa aina ilman tuloskorttia. Kaikki sisäiset sankarigolfarimme heräävät henkii ja usko itseen on rajaton. Mikäli jälkikäteen tarvitsee tulostietoa, on helppoa pelata uudestaan kenttä mielessään kotona viinilasi kädessä valitettavan rehellisesti. (ja todeta että jos, jos, jos ja jos,)