-
JulkaisijaArtikkelit
-
Olen pelannut 5 v. Pickalassa ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen ko. kenttiin. Nyt olen muuttanut Aleksis Kiven maisemiin ja Pickala on nykyistä asuinpaikkaa ajatellen vähän sivussa. Laskeskelin, että jos jatkan Pickalassa, niin nykyisellä pelimäärällä se tarkoitaisi noin 40 tuntia ylimääräistä autossa istumista / pelikausi verrattuna lähikenttiin. Tuollaisen ajan voisi käyttää paremminkin, eli pelaamiseen. Uusina kenttävaihtoehtoina ovat: Keimola, Suur-Helsingin Golf ja Master Golf. Keimola on noista ainut, jota en ole koskaan pelannut. Sen vuoksi kysynkin Keimolaa tuntevilta, millainen kenttä se on noihin kahteen muuhun verrattuna. Master on hieno kenttä ja pidän sitä kovastikin. Ainut negativinen asia on tietysti pelioikeuden hinta, joka on noin kaksinkertainen kahteen muuhun kenttään verattuna. Mielipiteitä Keimolasta, please.
En ole Keimolan uutta kenttää pelannut, mutta ainakin ne ’vanhat’ kentät oli ihan ok. Aika kapeaa ja metsäistähän siellä oli, uusi on kai vähän avarampi. Kenttien kunto on ollut ihan ok aina, eikä muussakaan ole ollut valittamista. Pelasin siellä vuokrapelioikeudella muutama vuosi sitten ja pelaisin ehkä vieläkin, mutta liikenteellisesti se ei ole enää oikein sopivassa paikassa minulle.
SHG:n kentistä olen pelannut Lakiston ja se oli kyllä täydellinen leikkikenttä verrattuna Keimolaan, Masterista nyt puhumattakaan.
On muuten Keimolan ja Masterin hinnat (vuokrapelioikeudet) tulleet oikein reippaasti alas verrattuna viime vuosiin. Sama suuntaus näyttää kyllä olevan melkein kaikilla muillakin kentillä. Mistäköhän tämä johtuu? Onko viime vuosina mennyt taloudellisesti niin kovaa, että osakkeita ovat ostelleet sellaiset henkilöt, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse/käytä ja ovat nyt valmiita vuokraamaan ne eteenpäin lähes pelkän vastikkeen hinnalla?
Viime kesä pelattiiin Keimolassa ja kentät sinällään ovat ihan ok, erityisesti tykkäsin Saraksesta. Mutta mutta….
Se Keimolan pallorännisysteemi, jossa rännistä voi tulla joko ykköselle tai kympille, on ihan *** PIILOTETTU ***stä. Itse asiassa Keimolassa ei ole 2 x 18 reikää, vaan 1×18 + 2×9 reikää. Jos tykkää jonottamisesta tai pelaa vain hiljaisina aikoina, Keimola on kohtuullinen valinta. Muussa tapauksessa alkaa normaalia ihmistä jossakin vaiheessa kyrsiä ja lujasti.
SHG jakaa selvästi mielipiteet. Itse pidän Lakistosta sen haastavuuden vuoksi, mutta kieltämättä Keimolan Saras on hienompi eikä haastavuudessa häviä Lakistolle. SHG:n rasitteena on myös melko täysi Luukki (monet jäsenet pelaavat yksinomaan Luukkia). Keimolassa on paljon paremmat harjoittelumahdollisuudet, SHG:ssä ei näihin ole satsattu juuri lainkaan.
Keimola on myös selvästi lyhyemmän ajomatkan päässä Kalliosta kuin Luukki ja Lakisto. Ilman tuota rännisysteemiä Keimola olisi tosi hyvä valinta, kärsivälliselle luonteelle (jolla on ylimääräistä aikaa jonottaa) on nykyiselläänkin sitä.
Mieti nyt vielä tarkkaan, Pickalan griineiltä Keimolaan… auts!
Parasta Keimolassa on hieno pallorännisysteemi..
Näin ne mielipiteet vaihtelevat !Keimolasta: Ränni ehdottomasti plussaa! En ole mitään ongelmia kokenut.
Griinit olivat viime vuonna Saraksella vielä keskinkertaiset, mutta eiköhän nekin hoideta kuntoon. Kirkalla taas olivat viime syksynä Mid-Am joukkue-SM:ien aikaan aivan loistavat.
Harjouttelumahdollisuudet toden totta ovat erinomaiset. Hyvät puitteet kaikenkaikkiaan.
Kentät ovat molemmat hyviä.Muista olen Luukissa pelannut (OK kenttä), Mastersissa olen vain käynyt, en pelannut, mutta vaikutti ihan mukavalta.
Minä kyllästyin myös Keimolan rännisysteemiin. Kun toinen kenttä oli monta viikkoa peräkkäin 2×9 ränninä, niin alkoi yhden kentän tahkoaminen kyllästyttämään. Ei innosta jonottaa ensin ekaa ysiä ja sitten pitää taukoa ja jonottaa toista ysiä. Siinä ehtii lihakset kylmetä ja aikaa tuhraantuu ihan tuhottomasti. Työpäivän jälkeen ei yli 5 tunnin kierros ole mitenkään optimaalinen. Siihen kun lisää vielä rangella käynnin. Lisäksi iltojen pimetessä tuon rännikentän pelaaminen ei ole edes töitten jälkeen mahdollista.
Muuten kenttä oli ihan kiva ja löytyi sieltä haastettakin. Jos tykkää pelata pelkkiä ysejä niin tuo rännisysteemi tuskin haittaa. Itse kyllä vaihdoin juuri kyseisestä syystä kenttää tälle kaudelle. Jos ränni olisi ollut koko 18 reiän kentälle, olisin varmasti harkinnut jatkoa tälle kesälle.
Luukki ja Lakisto ovat ihan OK. Masters on toki paremmassa kunnossa, mutta kuten mainitsit, se on myös huomattavasti kalliimpi.
Itselläni on samankaltainen ongelma. Olen ollut pitkäaikainen SHG:n jäsen ja nyt lähempänä olisivat uusina vaihtoehtoina Nurmijärvi, Kytäjä ja Hyvinkää. Kytäjän laadullinen paremmuus on selvillä, mutta hinta on tupla muihin verrattuna. Kysymys kuuluukin minkälaisia kenttiä Nurmijärvi ja Hyvinkää ovat verrattuna Luukkiin ja Lakistoon?
NimetönItse en pidä tuosta rännisysteemistä Keimolassa, mutta siinä on kyllä mahdollisuus varata ensimmäisen ysin starttiajan yhteydessä toisen ysin starttiaika muistaakseni 2h 20min päähän ja tämä tuli mahdolliseksi viime kesänä.
Keimolassa olisi mielestäni paljon parempi systeemi, jos pelattaisiin kahta kenttää ajanvarauksella tai sitten toinen 18r ajanvarauksella ja toinen 18r ränninä. ’Virallinen kantahan’ on, että nykysysteemi on MAINIO ja samalla starttilukumäärät saadaan vääristettyä epätodellisiksi.
Kaiken lisäksi Saraksen uusista rei’istä voi klubipelaaja olla ’montaa mieltä’ samoin kuin peilvauhdista. Keltaisen ja valkoisen tiin välillä voisi olla hiukkasen enempi mittaeroa monella reiällä, olkoon slope sen jälkeen mitä on.
Kaikesta huolimatta ja ennen kaikkea etäisyyksien takia pelaan edelleen Keimolassa tulevalla kaudella.
veyron kirjoitti: (4.4.2006 21:29:50)
Kaiken lisäksi Saraksen uusista rei’istä voi klubipelaaja olla ’montaa mieltä’ samoin kuin peilvauhdista. Keltaisen ja valkoisen tiin välillä voisi olla hiukkasen enempi mittaeroa monella reiällä, olkoon slope sen jälkeen mitä on.Toki rei’istä on aina eri mielipiteitä 🙂
Keltaisen ja valkoisen kokonaismitassa on Saraksella yli 400 metrin ero, se on jo ehdottomasti enemmän kuin tavallisesti klubi ja takatiin ero on. Klubitiiltä kenttä ei mielestäni ole kuitenkaan vielä liian pitkä 5845 m jos on, niin voi siirtyä sitten sinne siniselle tiille.
Kaikesta huolimatta ja ennen kaikkea etäisyyksien takia pelaan edelleen Keimolassa tulevalla kaudella.
Kuten myös.
Tsekkaa Nurmijärvi.
3 toisistaan poikkeavaa ysiä, joista yksi aina palloränninä. Mukavasti vaihtelua.
Klubilla hyvä palvelu ja välitön ilmapiiri.Jos tuntuu että Pickala on pakko vaihtaa niin kaikista edellä mainituista vaihtoehdoista ilman muuta Master Golf, siellä on sentään kaksi todella upeaa ja hyvää kenttää. Lisäksi Masterissa on griinit aina loistavassa kunnossa. No tietty Kytäjä on myös toinen erittäin hyvä vaihtoehto, mutta se ei taida tuota autossa istumista juurikaan helpottaa.
Mutta kannattaa vielä harkita tuota seuran vaihtoa. Itse pelaan Pickalassa ja istun myös kauden aikana autossa varmasti yli 40h kun ajelen Pickalaan pelaamaan / harjoittelemaan.
Ja kuten täällä jo joku mainitsikin, Pickalan griinit Keimolan tai SHG:n griineihin… auts, mutta Masterin griiniit… JEEES 🙂Olen pelannut useita kertoja kaikilla mainituilla kentillä Pickala mukaanluettuna. Omien kokemusteni perusteella en valitsisi mitään ehdottamistasi, vaan suoralta kädeltä Nurmijärven. Mielestäni Nurmijärven Golfkeskus on lähinnä sitä mihin Pickalassa olet tottunut, ja sen lisäksi edullinen. SHG:hen ja Keimolaan verrattuna Nurmijärvi on käsittämättömän aliarvostettu, mikä varmasti kyllä ennen pitkää korjaantuu.
Pelaan itse Nurmijärvellä ja ainakin viime vuosina kunto on ollut loistava ja jatkossakin sen eteen tehdään hyvää työtä. Hinta-laatu suhteeltaan pääkaupunkiseurun eliittiä.
Jokaiselle oma kenttä näyttää olevan ’pääkaupunkiseudun eliittiä’. Joten parasta, että arvioit vain itse kenttien tason. Yksi tykkää äidistä ja toinen.. jne. Ei ole olemassa jotain superkenttää, jota kaikki rakastavat.
Itse totesit, että Pickalasta lähdön syy on liian kaukainen sijainti. Tämä on hyvä valintaperuste. Samaan sarjaan menee myös (ainakin työssäkäyville) kenttien ruuhkaisuus eli onko peliaikoja saatavissa silloin, kun on aikaa pelata. Tässä suhteessakin SHG ja Master lienevät parhaita vaihtoehtoja. Nurmijärven vapaalippujani en viime kesänä kyenyt käyttämään, kun kenttä oli aina täynnä silloin kun minulla oli aikaa. Samaan olen törmännyt Keimolassakin, joskin ne kokemukset ovat ennen uuden kentän valmistumista.NimetönEri mielipiteeni Saraksen rei’istä 5, 10 ja 12 on, että aika harva klubipelaajan pääsee niillä muuta kuin satunnaisesti ja todella harvoin kahdella griinille.
Entä sitten reikä 14? Onko se muka par5?
Kokonaismitta on kokonaismitta ja puhutaan nyt taas klubipelaajista (paremmat voivat mennä valkoisille…) jolloin Suomen oloissa tuo on melko pitkä. Sitten yksittäiset reiät.
En ole sitä mieltä, että kentän pitäisi olla helppo ja kaiken pitäisi sujua kuin tanssi, mutta sitä mieltä olen, että kenttä ei saa olla myöskään kohtuuton.
Vaikka tuossa ylempänä kehoitinkin menemään valkoisille, käytäntö nyt kuitenkin on niin, että miespelaajat vähäisin poikkeuksin pelaavat keltaisilta, enkä toivo Keimolassa tehtävän mitään ’kytäjiä’. Joitain asioita Kurosen piirrustelmissa kuitenkin varmaan ja toivottavasti pohditaan.
Entäs tuolta idän suunnasta Kullo Golf? Kentän kunto oli ainakin viime kesänä moitteeton ja ruuhkaa ei siellä näkynyt ainakaan niinä parina pelikertana kun siellä kävin…
Hintataso pyörii ylempänä kuin muut normikentät, mutta vissiin halvempi kuin Kytäjä.
Kiitokset kaikille näkemyksensä esittäneille, hyviä pointteja tuli paljon !
Täytyy myöntää että olisi kyllä kova paikka vaihtaa Pickalasta muualle. Pickala on vielä vahvasti harkinnassa vaikka tuo ylimääräinen autoilu hirvittääkin.
Jos Pickalasta luovun, niin sitten suuntana on Master. Olen aina pitänyt varsinkin Master kentästä ja kyllä Forestkin on ihan mukava.
Kahdesta on helpompi valita, kun ylimääräiset vaihtoehdot on karsittu ….. vai onkohan se sittenkään niin helppoa ?
veyron kirjoitti: (5.4.2006 11:11:37)
Eri mielipiteeni Saraksen rei’istä 5, 10 ja 12 on, että aika harva klubipelaajan pääsee niillä muuta kuin satunnaisesti ja todella harvoin kahdella griinille.Nyt en oikein täysin ymmärrä. Saraksen väylä #5 on par5, miksi klubipelaajan pitäisi päästä kahdella päälle?
Väylä 10 on haastava ja sellaiseksi tehtykin. Ei kaikkien tarvitse pitkällä parnelkullakaan päästä kahdella päälle. Toisaalta matka ei yleensä ole niinkään esteenä, vaan molemmin puolin avausta vaaniva metsä ja palloja hylkivä griini etubunkkereineen.
Väylä 12 taas on ihan perus par4, mitta ei voi olla esteenä, jos tarkkuutta löytyy.
Tämä siis keltaiselta tiiltä.
Saraksen #5 on par 4. Kyse on ensimmäisestä uudesta väylästä, joka avataan korkealta mäeltä. Griini lammen takana/kainalossa.
Olet AIVAN oikeassa, osaan laskea näköjään vain neljään….
Siltikään en ymmärrä tuota valitusvirttä. Avaus lyödään alamäkeen ja vain pitkälyöntiset lyövät avauksensa griinin edessä olevaan lampeen. Kohtuullisen avauksen jälkeen on matkaa lipulle 130-150 m, mikä ei mielestäni ole mikään kohtuuton matka. Hyvän avauksen jälkeen matkaa on alle 120 m ja griini on todella pitkä, joskin hieman kapea.
No, joillekin kaiken pitää ilmeisesti olla helppoa ja/tai saavutettavissa ilman vuosien työtä…
McEric,
jos olet tottunut pelaamaan niinkin upealla kentällä kuin Pickala niin sääli jos joudut luopumaan siitä. Jotta sinulle ei tule pahamieli koko kesäksi niin älä missään nimessä edes harkitse Keimolaa. Jos asut Tuusula-Järvenpää akselilla niin suosittelisin harkitsemaan kenttiä Kytäjä-Talma-Kullo. Tosin kytäjällekin on jonkin verran matkaa.
Olen kahden vuosikymmenen aikana vieraillut Keimolassa keskimäärin kahden vuoden välein koska tuttavani ovat pelanneet siellä jostain käsittämättömästä syystä. Joka kerta olen vannonut että en palaa sinne. Nyt voin vihdoin toteuttaa lupaukseni koska nimimerkki ’Miksa’ tajusi viimein siirtää ahterinsa Keimolasta Kytäjälle. Onpa muuten upea tunne juuri nyt, ei enää ikinä Keimolaan..!
NimetönKL kirjoitti: (5.4.2006 21:56:00)
Olet AIVAN oikeassa, osaan laskea näköjään vain neljään….Siltikään en ymmärrä tuota valitusvirttä. Avaus lyödään alamäkeen ja vain pitkälyöntiset lyövät avauksensa griinin edessä olevaan lampeen. Kohtuullisen avauksen jälkeen on matkaa lipulle 130-150 m, mikä ei mielestäni ole mikään kohtuuton matka. Hyvän avauksen jälkeen matkaa on alle 120 m ja griini on todella pitkä, joskin hieman kapea.
No, joillekin kaiken pitää ilmeisesti olla helppoa ja/tai saavutettavissa ilman vuosien työtä…
Ilmeisesti et lukenut viestiäni tai luit, etkä ymmärtänyt. Tuohon viimeiseen lauseeseesikin löytyy vastaus viestistäni.
Saraksen reiällä viisi pääsee toki klubipelaajakin helpohkosti 150 metrin päähän griinistä, mutta entä se seuraava lyönti. Tämän samaisen klubipelaajan pitäisi lyödä käytännössä lähes 150 m ilmassa ja saada pallo vielä pysähtymään griinille. Kuinka monelta se onnistuu. Seuraapa tulevana kesällä tapahtumia tällä reiällä niin ymmärrät mistä puhun.
Jälkimmäisessä viestissäsi reiän 10 suhteen olet sentään sitä mieltä, että se on klubipelaajalle ja ehkä jopa sinulle käytännössä suunnilleen ’once in summer’ kahdella griinille.
Seuraapa reiän 12 tapahtumia (niitä voi helposti seurata myös 13:n tiiltä). Kuinka moni pelaaja/ryhmä tulee kauniisti kulman ohi niin, että griini aukeaa jatkolyönnille. Tiedät vastauksen kun vähän mietit ja muistelet. Toki hienoa, että reikä 12 ei aiheuta sinulle ongelmia, mutta monelle näyttää aiheuttavan ja lisäksi kentän rullaamiseen reikä 12 vaikuttaa.
Enkä minä mitään valitusvirttä tässä esitä, vaan esitän seikkoja joistain rei’istä, jotka olen omin silmin nähnyt aiheuttavan pelaajille ongelmia ja koko kentän pelaamisen hidastumista. En toki myöskään väitä, että mikään noista kolmesta reiästä olisi minulle ’kakunpala’.
Pelin nopeutumisen ja onnistumiselämysten kannalta niille voisi mielestäni tehdä jotain, samoin kuin reiälle 14. Toki minulla on mielipiteeni mitä voisi tehdä, mutta jääköön varsinainen tekeminen kenttätoimikunnan pohdittavaksi.
Valkoisilta tiiltä Saraksen uuden reiät ovatkin kelvollisia mittareita osaaville pelaajillle. Saraksen vanhat reiät taas… hmm. Kokonaisuus on sanoisinko hieman epätasapainoinen eli aloitetaan kahdella vaikeahkolla par4:llä, sitten läpsytellään kaksi reikää, sitten alkaa yhdeksän kilpareikää ja lopuksi viisi helpompaa reikää. Kunnon kilpakentällä ymmärtääkseni viimeisten reikien pitäisi ottaa pelaajasta mittaa.
NimetönKL kirjoitti: (5.4.2006 21:56:00)
Olet AIVAN oikeassa, osaan laskea näköjään vain neljään….Siltikään en ymmärrä tuota valitusvirttä. Avaus lyödään alamäkeen ja vain pitkälyöntiset lyövät avauksensa griinin edessä olevaan lampeen. Kohtuullisen avauksen jälkeen on matkaa lipulle 130-150 m, mikä ei mielestäni ole mikään kohtuuton matka. Hyvän avauksen jälkeen matkaa on alle 120 m ja griini on todella pitkä, joskin hieman kapea.
No, joillekin kaiken pitää ilmeisesti olla helppoa ja/tai saavutettavissa ilman vuosien työtä…
No mutta KL, eikö sen erilaisuuden pitänyt olla rikkaus ja kaikista asioista kyettävä keskustelemaan veljellisesti keskenään …. 😉
Rifle: Tässähän sitä juuri veljellisesti keskustellaankin, eikös?
Veyron: Yritin kirjoituksessani tuoda esille sen, että keskiverto klubipelaajan ei tarvitse eikä pidäkään päästä kahdella päälle kaikilla par4:lla eikä edes joka toisellakaan kerralla. Onnistumisen elämyksiä tulee mielestäni juuri niistä kerroista, jolloin tuo temppu onnistuu. Pelasin viime kesänä Saraksen toistakymmentä kertaa pelitasoituksella seitsemän ja omat tilastoni puhuvat karua kieltään GIR-väylistä, onnistumisia on reilusti alle 50 %. Silti en ole sitä mieltä, että vika olisi liian vaikeissa väylissä, kyllä se olin minä itse, joka löin ohi väylistä ja griineistä. Kuitenkin jopa kympilläkin olen onnistunut birkun tekemään ja se lämmittää mieltä vieläkin.
Mitä tulee kentän ruuhkautumiseen, niin vaikeat väylät varmasti ruuhkauttavat kenttää enemmän kuin helpot, mutta suurin syy hitaaseen pelaamiseen löytyy mielestäni niistä lukemattomista metsään lyödyistä avauksista, joita sitten miehissä etsitään kuin kadotettua nuoruutta. En kannata sellaista suuntausta, että kaikista kentistä tehdään sellaisia peltoja kuin Vihti tai Ringside (mitenkään mollaamatta ko. kenttiä) vain sen takia, että peli sujuisi kaikilta nopeasti. Tällä palstalla on moneen otteeseen korostettu omien pelitaitojen hyväksymistä ja sekä pelistrategian että avauslyöntipaikan värin suunnittelua parhaan onnistumisen/elämyksen saavuttamiseksi. Ei vaikkapa Saraksen 10 väylä ole tarkoitettu varmaksi par-väyläksi pelaajalle, jonka tasoitus on 28 ja pelaa keltaisilta. Jos haluaa saada useampia pareja (jos ne ovat oman onnistumisen mitta), kannattaa pelata kenttä lyhyempänä, eli punaisilta.
Vielä jos vaikeista ja aikaa vievistä väylistä puhutaan, niin nostaisin esille Saraksen seiskan, tuon runsaat 150 metrisen parkolmosen. Harva pelaaja lähtee pelaamaan ko. väylää varman päälle griinin eteen, vaan kaikki yrittävät tietenkin griinille suoraan. Kuitenkin kovin moni pallo päätyy jommalle kummalle puolelle metsään, josta on paha pelata. Kysymys kuuluukin, onko tuo väylä liian vaikea ja sopimaton klubipelaajalle? Siinäpä pulma.
-
JulkaisijaArtikkelit