Pidemmän tähtäimen tavoite varmaan kaikilla on singeliksi pääsy. Osa pääsee siihen ja osa ei…

Tasoituksen osalta minun omat tavoitteet ovat täyttyneet vain yhtenä kautena: ensimmäisellä kaudella tavoite oli <20 (23), toisella kaudella <20 (22), kolmannella kaudella <20 (15), neljännellä kaudella <10 (14) ja viidennellä kaudella 31 ja chippien määrä on vähentynyt 18 -> 13.

Haluaisinkin kuulla lähinnä singeleiden mielipiteitä, miten he ovat päässeet tavoitteeseensa. Vai onko parempi, ettei aseta itselleen tavoitteita (=paineita). Esim. kauden alussa oli tavoite pelata klubimestaruuskisassa hyvä kierros, noh tuloksena oli kauden huonoin kierros.

Golf on pitkäjännitteistä puuhaa, joten siinä tavoitteiden asettaminen itselleen on enemmän kuin tärkeää, jos haluaa kehittyä.

Itselleni olen asettanut erilaisia tavoitteita sekä lyhyellä tähtäimellä, että pitemmällä tähtäimellä.

1. Tälle kaudelle tavoiteeni oli pudottaa tas. 4,8:sta 3:lla alkavaan. (Ei aivan onnistunut; tasoitus nyt 4,2.)

2. Tavoitteena oli pelata golfkierros par:iin.

Onnistuin kahdesti (sekä keltaisilta, että valkoisilta) valitettavasti ne tulivat sellaisilla kierroksilla, joita ei hyväksytä 1. tasoitusryhmän tuloksiin.

3. Holarin tekeminen. Se ei ole ehkä suoranainen tavoite vaan haave ja se tulee jos on tullakseen.

Lisäksi on tiettyjä tavoitteita jonkin osa-alueen parantamiseksi. Niitä tulee aina uusia.

Pitkäaikainen tavoite on scratch eli hcp 0.

Ensisijainen tarkoitus itselleni on nauttia hienosta pelistä. Tuo nautinto tulee pelin ja kentän haasteeseen vastaamisesta ja satunnaisen onnistumisen tuomasta hyvänolon tunteesta. Sekä tietenkin hienossa luonnossa liikkumisesta ja hyvästa seurasta.

Tähän liittyen aion asettaa itselleni ensi kaudeksi tavoitteen, että pystyisin vähintään tuplaamaan pelikertani tähän kauteen verrattuna. Näin siis nautintokin n. tuplaantuisi :).

Toissijaisesti haluaisin myös kehittyä pelin eri osa-alueilla jatkuvasti. Vähäinen pelimäärä on viime vuosina johtanut siihen, että tämän tavoitteen suhteen olen mennyt taaksepäin.

Minkäänlaisia tulostavoitteita en aseta. Jonkinlaisena haaveena takaraivossa on, että jonain päivänä pelaisin kaksinumeroisen tuloksen. Mutta niin tärkeää se ei ole, että sen takia menisin pelaamaan punaisilta tai jättäisin kaikki rauta kuutosta pitemmät mailat kotiin.

Golfini tavoitteet? Millaiset ne voisivat olla 57-vuotiaalla seniorilla, joka aloitti kaksi ja puoli kuukautta sitten? En ole asettanut tasoituspaaluja, jotka seuraavan vuoden, kahden tai kolmen kuluessa pitäisi ohittaa. Itseni tuntien niistä syntyisi pakkomielle, joka veisi kaiken hohdon mukavasta lajista. Sen verran olen toki jo oikeaa kenttää kokeillut, että tiedän – siellä ei ole vielä minun paikkani. Pitää osata enemmän.

Tavoitteenani on, että ensi kesänä osaan jo niin paljon, että kenttien kiertäminen, mieluimmin tietysti miellyttävässä seurassa, on mukavaa. Tavoitettani olen lähestynyt rangeja kuluttamalla. Keskimääräinen vauhti on ollut tuhat lyöntiä viikossa. Eikä pelkkä lyöntiharjoittelukaan tunnu ollenkaan puuduttavalta. Oli se juhlaa, kun rupudraiverillani ensi kertaa ylitin 200 metriä. Olin juuri pron syynissä. Isompaa huomauttamista ei ollut. Tavoite siis häämöttää jo.

Golf on haastava urheilulaji/liikuntamuoto. Se osoittautui jopa vielä haastavammaksi kuin alunperi luulin. Ei minulla toki siitä mitään harhaluuloja ollut. Tiedän kokemuksesta, että vain harjoittelu tekee mestarin, oli kyseessä sitten kuinka vähäpätöinen mestari tahansa.

On minulla ollut aimminkin tavoitteita. Opiskelun alkuaikoina juuri judokurssin käyneenä asetin tavoitteksi mustan vyön ja silinterin. Edellisen olen saanut, jälkimmäistä en (vielä?). Vyön saaminen kesti kymmenen vuotta ja myriadeja hikipisaroita. Kun sitten lopulta olin pääsemässä kokeeseen, niin kaksi päivää ennen koetta innostuin harjoitusleirillä liikaa. Särjin olkapääni sairaalakuntoon ja katselin maton laidalta muita, jotka suorittivat vyökokeen. Minä sain omani vasta puoli vuotta myöhemmin.

Anteeksi, että yksyin aiheesta. Toivottavasti jokaisella golfarilla on tavoite. Ilman sitä ei edisty.

Ensimmäiseksi.

Tarkoituksenani on se, että kentällä on mukavaa, pelaaminen sujuisi sen verran, ettei joka lyönnin jälkeen tarvitse etsiä palloa metsästä.

Toiseksi.

Olisi mukavaa oppia oikeasti pelaamaan, nyt luonnollisella lahjattomuudella on päässyt jo jonnekin saakka, mutta… 🙂

Kolmanneksi.

Olisi mukavaa alkaa ymmärtää swingin mekaniikkaa, jotta pystyisi itsekin analysoimaan omaa pallon lyöntiäni esim. videoimalla treenejä.

Neljänneksi.

Tarkoitus on oppia välineistä niin paljon, että pystyn ensiksi tekemään itselleni ja paremmalle puoliskolleni uudet sopivammat mailat. Myöhemmin ehkä joskus muillekin, kuitenkin harrastuspohjalta eikä ammattimaisesti, kuten eräs toinen M.H.

Viidenneksi.

Olla mukana Haukiputaan kenttähankkeessa, jos ei muuten niin osakkeenomistajana 🙂

Kuudenneksi.

Puolustaa viimeiseen asti tänä syksynä voittamaani konttorin mestaruutta. Olen pelannut golfurani aikana yhdet kisat – toistaiseksi olen voittamaton.

Vuosi sitten oli numeerisiakin tavoitteita, ne häiritsivät pelaamista. Tuli turhia paineita näin harrastuksen alkutaipaleella.

Aloitin vuoden 2000 keväällä pelaamisen suorittamalla greengardin ja ei sitten muuta kuin kentälle. Asetin heti itselleni tavoitteet, jotka

kolmen vuoden periodilla olivat: 1. vuosi n. 15, 2. vuosi n. 10 ja 3. vuosi n. 7. Toteutuma on ollut

12,7, 10,3 ja 7,8. Eli alku meni hyvin mutta sitten

kehitys on hieman hidastunut. Kierroksia pelaan

n. 70 per kesä. Kortit vain kilpailuista. Pitäisköhän

paneutua vähän harjoitteluun paremmin, pron tunteja en ole ottanut yhtään. Tasoituksen

paraneminen selittynee määrätietoisella asenteella

ja vanhan kilpaurheilijan kilpailuvietillä. Olen

jo lähellä seniori-ikää. Seuraavat tavoitteet voisivat

olla tasoitus alle 5:een ja kenttien pelaaminen

silloin tällöin par:ssa.

Birkku!