Oikeassapa olet, EGSn raffit ovat tiheät, mutta eivät mielestäni pitkät. EGSiläisen on helppo löytää pallot raffista, mutta vieraspelaajille tilanne on hankala. Sunnuntaina oli reiätkin kinkkisissä paikoissa.

Jussi Vahalalla on varmasti syy, miksi raffit nyt ovat pitkät: kaikkihan tiedämme, että Jussille hyvin hoidettu kenttä on yhtä kuin vanhemmille rakas lapsi.

Toivottavasti seuraavan kerralla saat pelikaveriksesi EGS:n haukansilmän.

Mitä tulee raffiin lyöntiin, niin eihän sinne tällainen egsiläinen nainen edes yllä, kun väylät on niin leveät. ; ))

Mitä tässsä nyt muuta voi sanoa kuin, että toivottavasti viime sunnuntai ei saa Sinua kääntämään selkääsi EGS:n kentälle.

Joo olin viikonloppuna avoimessa kisassa Pickalassa ja samaa harmittelin itsekin. Park on aivan erinomaisen hieno kenttä ja säässä ei ollut moitittavaa, mutta kisakierros 4h ryhmin kesti aivan järjettömän kauan, 5h 15min. 🙁 Ihan edellisten takalaidassa kiinni mentiin koko kierros, vaikka välillä jouduttiin meidänkin ryhmässä hakemaan palloja pitkään ihan täysin avoimista ja selkeistä paikoista raffista, joka oli päässyt/päästetty pitkäksi ja paikoin aika pahasti apilalle. Oletan että nämä raffit olivat suurin syy varsinkin hitaalle etuysille, koska etureiillähän ei mitään koviin ihmeellistä ole, ei sokkoavauksia eikä oikein metsääkään mihin lyödä.

Yleisesti suuri apu olisi jos ne raffit olisivat oikeasti vain ruohoa, pelkät korret eivät pitkinäkään peitä palloa niin pahasti kuin apilanlehdet. Onko mitään keinoa estää apilan kasvamista raffeihin esmes ruoholajikkeen valinnalla tms? t. nimim ’epätietoinen luonnosta vieraantunut citypelle’

Varsinkin vanhat viljaviin jokilaaksoihin sijoitetut kentät, joiden raffit on rakennettu alkuperäisestä ruokamullasta, saattavat tuottaa joskus ongelmia raffien paksuuden suhteen. Eritoten alavat, vesiesteiden läheisyydessä olevat karheikot ovat jatkuvasti niin kosteita, että helppojen natojen tilalle niihin kotiutuu paksua niitty- ja kylänurmikkaa. Nämä ovat kostealla kelillä lyhyenäkin tiheitä ja raskaita.

Pelkästään leikkurin säätö alemmas ja ahkera ajo eivät yksin tuo toivottua lopputulosta. Jos leikkkuujätttä on muodostunut enemmän kuin mitä pystyssä olevan kasvuston sekaan mahtuu, jää se pyörimään pinnalle kasoihin, johon pallot varmasti häviävät. Leikkuri takkuaa ja työ muuttuu uskomattoman hitaaksi.

Käytännössä joudutaan joskus leikkuukorkeutta nostamaan, että homma ylipäätään saataisiin tehtyä.

Leikkuujätteen keruu karheikoista on useimmiten reilusti käytettävissä olevien resurssien ulkopuolella. Riittävän kapasiteetin omaavia koneita ei kentillä yleensä ole. Tavallinen keruukoppa täyttyisi ehkä alle puolen metrin ajon jälkeen.

Parhaat karheikot koostuvat nadoista, lähinnä puna-, lampaan- ja jäykkänadasta. Nämä ovat niitä korsimaisia heiniä. Mikäli kasvupaikka on alussa kuvatun kaltainen, eivät nämä kuivassa ja karussa hiekkamaassa viihtyvät heinät pysty kilpailemaan. Uudet jalostetut lauhat (Deschampsia ja Koeleria) voisivat olla kasvutapansa johdosta raffeihinkin sopivia.

Apila edelleen pahentaa asiaa. Käsipelillä torjuntaa ei toki tarvitse tehdä, ja pahimpia paikkoja kyllä torjutaankin. Täysin apilavapaan kentän ylläpito pitkän päälle vaatii kyllä jo melkoisesti työtä ja tuohta.

Oletko käynyt Kytäjällä katsomassa tarkoituksella suunniteltuja sekä istutettuja golfraffeja?

Siellä kasvaa monin paikoin sellaista 30-40 cm korkeaa ’heinää’, nimestä en tiedä, mutta se on samanlaista nummiheinää kuin muualla maailmassa parhailla kentillä ruukaa olla. Sieltä löytyy myös toisenlaista istutettua ’takkuraffia’ (en tiedä tämänkään lajin nimeä), joka vaatii erikoisen leikkavan lyönnin jos sieltä meinaa saada pallonsa nousemaan.

Tottahan näihin palloja katoaa helposti, mutta yllättävän usein myös löytyy. Pallon pois lyöminen onkin sitten oma juttunsa. Pahimmassa tapauksessa joutuu käyttämään droppitaktiikkaa (2 mailanmitta + droppi, niin kauan toistettuna että pääsee matalampaan kasvustoon)

Tällaisten raffien soisi yleistyvän muuallakin.

Joo, toi keeperin mainitsema apila on kerrassaan ehkä vidumaisin kasvusto. Onnenapiloiden alle sinänsä varsin matalassakin raffissa katoaa pallo kuin Bermudan triankeliin. Pallon löytyessä voi varautua lähes käsittämättömän tiukkaan resistaanssiin lyöntiyrityksessä. Petollista kuin seireenien laulu…