Jep, jep. Vanha juttu, mutta uusi yritys systematisoida tematiikka. Tosin varsin ’in’ vallitsevassa keskustelussa. Esim. Tigerhan on Haneyn avulla yrittänyt päästä lähemmän one-planea.

Alla linkki aihetta käsittelevään ’kohujuttuun’. Jokainen voi mielessään pohtia kumpaan kategoriaan kuuluu, vai omaako elementtejä molemmista…

Lue lisää: To be or not to be.. on one plane or two planes?

’Path’ ja ’plane’ on kaksi ihan eri asiaa, joilla on eri funktio, kun jonkun swingiä (tai sen ongelmia) tarkastellaan. Polkuhan kuvastaa palloon tuloa (esim. outside to inside). Eli sekä one-plane että two-plane -swingillä voi ihan reippaasti vetäistä over-the-top… En myöskään usko, että tasoajattelu on ihan haudattu juttu. Tigerikin (monien muiden lailla) on innostunut ajatuksesta swingata enemmän alkuperäisellä shaft-planella, joka kertonee mistä asiassa on kysymys. Alla linkki kuvaan kahden ammattilaisemme, Purhosen ja Kakon, swingeihin. Toinen heistä edustaa enemmän one-planea, toinen two-planea. Pasi vie mailanpään selvästi samalla tasolla, kuin tuo sen alas (eihän tuota millimetreissä tietysti mitata), kun Roopella tasot ovat ihan eri suuntaisia. Silti he tulevat palloon lähes identtisellä tavalla. Ei kuitenkan liene epäselvää, kumpi swingeistä vaikuttaa helpommin toistettavalta, mikä lienee one-plane -swingin yksi perusideoista.

Toki on muistettava, että eri koulukunnat edustavat eri käsityksiä siitä missä mikäkin plane ja/tai path kulkevat, ja millä käsitteellä mitäkin ilmiötä kuvataan. Tuo Hardyn edustama näkökulma on luonnollisesti vain yksi monista.

Lue lisää: Pasin ja Roopen swingitasot

Luin tuota artikkelia palatessani eilen Floridasta himaan ja se heratti ajatuksia. Lahinna omasta pelista, jossa oli korjaamista paikallisilla kentilla. Semminkin kun kasissa oli aina vuokramailat, joilla tulosta ei saanut syntymaan vasta kun takayseilla.

Noh, asiaan. Moon jo pitkaan (ainakin vuoden) ihmetellyt, kun peli tokkii lahinna avausten suhteen. Kyllahan siihen on syykin loytynyt (Igniten normaali varsi, Fujikura, on syvalta peppulista) ja se korjaantuu talla viikolla kun tohon jo irrotettuun nuppiin tulee uusi varsi.

Anyway, tosta artikkelista… Tuli heratys. Perhana, mullahan on aina hyvin toimivien rautojen lyonneissa nimenomaan tuo ’two plane’ swingi ja puissa jossain syysta sitten tuo ’one plane’. Ei siis mikaan ihme, etta tii-boxista lahtee provikkaa kun talkkaria jaiselta katolta, kun jatkalla on kaksi swingia ja kroppa tekee valilla ihan toista kun paakoppa ’maaraa’.

Hyva artikkeli, joka sai aikaan jalleen kerran yhden ’ahaa’ elamyksen. Jotka vievat ainakin omaa peliani viikko viikolta eteenpain.

Meinas unohtua: TGM-väki ei muuten välttämättä ole pätkääkään samaa mieltä Hardyn tasoista. Ohessa kaksi kuvasarjaa, joita on alunperin käytetty kuvastamaan one-plane-swingiä (Singh) ja two-plane-swingiä (Toms), mutta joita Brian Manzella on uudelleenanalysoinut TGM-näkökulmasta. Jos olennaiseksi tasoksi ajatellaankin ns. käännettyä hartiatasoa (turned shoulder plane; keltainen viiva kuvasarjoissa), muuttuu Tomsin swingi one-planeksi, ja Singhin two-planeksi… Niin on tämäkin tulkinnasta kiinni 😉

Onkos sulla vp joku kestoherne käytössä, vai onko taas huono päivä takana?

Jos vähän vaivautuisit lukemaan, mistä oli kyse, niin olisit huomannut, että puhe oli nimenomaan erilaisista tulkinnoista, ei pyrkimyksesta vakuuttaa yhden ’teorian’ pätevyydestä. Hardyn näkemys perustuu swingin tarkasteluun suhteessa ns. shaft-planeen. Jotkut muut ovat sitä mieltä, että Hardy keskittyy ’väärään tasoon’, ja jos swingiä tarkastelee jonkun muun kriteerin valossa, muuttuu selitysmalli olennaisella tavalla.

Nyrpistelysi implikoi, että olisi olemassa jokin universaali ’oikea’ swingi ja oikea tapa tarkastella sitä, ja että sinä tiedät asian oikean laidan. Kun maailman huippuja (tai kotimaan ammattilaisia raksun videoilta) katselee, ei ole kovin vaikea havaita, että näin ei ole. Hardyn (ja todennäköisesti kaikkien muidenkin swingigurujen ja heidän sokeiden seuraajiensa) tavoite lienee (kaupallisten sellaisten ohella) vain tarkastella golf swingin anatomiaa tavalla, joka voisi auttaa pelaajia ymmärtämään omaa swingailuaan ja kehittämään sitä. En siis oikein ymmärrä tuollaista rutinaa – varsinkin kun sitä edeltävä keskustelu on juuri tuonut esille tulkintojen moninaisuuden ja siten ao. mallinnuksen heikkouden.

Kuten sanottu, ei tätäkään näkökulmaa (teoria-käsite on ihan väärä kun puhutaan golfswingistä) ole kenenkään (tai ainakaan minun) toimesta nostettu mitenkään jalustalle. Siitä huolimatta uskon, että se voi hyvinkin toimia ohjauksen ja opastuksen apuvälineenä monissakin tapauksissa – kuten lähes mikä tahansa muukin ’malli’. Kaikki vallitsevat tavat mallintaa golfswingi tai sen eri elementit ovat vain tapoja keksiä pyörä uudestaan.

Kun multa jäi nyt ymmärtämättä, että oliko kyseessä käsien plane vai mailan ja mailan lavan. Ja kun puhuttiin siitä muuttuvasta planesta niin tarkoittikos se suhteessa vartaloon vai kameraan?

Ja jos se on suhteessa kameraan, niinkuin kuvista vois päätellä, niin mites se vaikuttaa jos se muuttuu suhteessa vartaloon. Vai olikos kyse sittenkin hartiaplanesta. Sen kai ainakaan ei pitäis muuttua. Mutta vartaloon nähden kai pitäis. Entäs jos se plane on oikein kameraan nähden, mutta käsi-vartalosuhde onkin pielessä.

Hmmm… herättää paljon kysymyksiä

Huomaan yllättäen olevani jossakin asiassa samaa mieltä kanssasi.

Mielikuvana plane-ajatus on ihan käyttökelpoinen varsinkin backsvingin alkua kuvaamaan, vaikka kovin pitkälle tätä tasoa ei voikaan seurata siitä yksinkertaisesta syystä, että mailasta pidetään kiinni käsillä, jotka taas ovat olkanivelestä kiinni paikallaan pysyvässä vartalossa, jolloin planesta väkisin tulee kovera tai kupera.

Virhe tapahtuu siinä vaiheessa, kun näitä mielikuvaviivoja (ajatusviivoja?) aletaan piirtää tussilla valokuviin tai vääntää rautalangasta kehikoksi pelaajan ympärille.

Tasoajattelu on kotoisin jo ajalta ennen valokuva- ja filmikameroita, jolloin vakavissaan uskottiin, että ideaalisvigissä tähtäysasento on täsmälleen sama kuin pelaajan asento osumahetkellä.

Muistelen joskus muinoin nähneeni erilaisia harjoitusvimpaimiakin, joissa pelaajan piti seistä ylävartalo suuren donitsin läpi työnnettynä ja yrittää svingata donitsin reunaa mailalla hipoen kuin jättiläisen kellonviisari.

Toki niinkin palloon voi osua, mutta palkintosijoja sellaisella svingillä tavoitellaan lähinnä erilaisissa kauhukabineteissa.

Liittyisikö tuo kyyryasento osumahetkellä siihen, että svingin ajatellaan olevan hartioiden kiertoliike. Eräät englantilaiset pro:t aloittavat opetuksen selittämällä, että ’golf is a game where You turn Your shoulders.’ Toisaalta kyyry voi johtua siitäkin, että mailaa on hetkeä aikaisemmin vedetty voimakkaasti lähes suoraan alaspäin, ainakin verrattuna amatöörin lehmänkaareen, joka on seuraus ranteiden ennenaikaisesta vapauttamisesta.

Amatööreillä, jotka asettuvat palloon liian kyyryssä asennossa ja mieltävät svingin käsien heilautukseksi, kiskaisevat itsensä pystyyn, koska 1) tähtäyshetkellä koukussa olleet ranteet ja kädet oikenevat lyönnissä sen takia, että mailaa liikutetaan ranteet oikaisemalla eikä vartalon suurilla lihaksilla, joita käytettäessä ranteet voidaan pitää koukistettuna. Jos kyyryasentoa ei korjata, maila uppoaa maahan reilusti ennen palloa, ja 2) koska hartiat eivät kierry ja käsillä mailanpäähän ei saa kunnolla vauhtia, ainoa keino auttaa käsiä keskipakoisvoiman avulla on kiskaista päätä ylöspäin. Mitä kovemmin päätä kiskoo ylös, sitä vaikeampi liikettä on ajoittaa oikein. Tähtäys kärsii väkisin, jos pää liikkuu osumahetkellä kovaa ylöspäin tai on jossain ihan muualla kuin tähtäyshetkellä. Tällainen pelaaja osaa todella nauttia hyvistä osumista, ne ovat sen verran harvinaista herkkua.

Joidenkin tutkimusten mukaan pää on itse asiassa ainoa vartalon osa, joka on osumahetkellä samassa paikassa kuin tähtäysasennossa. Siinä välissä pää liikkuu pienen ympyrän kehällä taakse ja takaisin.

Tämä pään liike näkyy parhaiten pelaajan edestä otetuissa videoissa , käsien, jalkojen ja hartioiden asennon erilaisuuden kyllä huomaa takaa otetuissa valokuvissakin.

Kuka mahtaa lyödä noissa kuvissa?