Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Pitsilyönti sändillä
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Helo! Kesällä pelasin Peltolan viitosväylää päätyen reilun parinkymmenen metrin päähän lipusta. Päätin huitaista sändillä pitsintapaisen ja pallohan nousi ilmaan, putosi muutaman metrin päähän kupista ja rulli sisään (en ole toistaiseksi onnistunut saamaan koskaan backspinniä). Kokemus oli mieleenpainuva ja seikka että lyönti oli kymmenes tuolla par vitosella ei haitannut pätkääkään :) Nyt vajaa viikko taaksepäin olin edennyt samaista väylää omasta mielestäni aika mallikkaasti, päätyen samaan paikkaan mutta tällä kertaa kolmannella lyönnillä (itseasiassa jos olisin valinnut mailani oikein niin olisin saanut elämäni toisen griiniosuman:) Koitin samaa temppua kuin kesällä, mutta voi, mailan lapa keskelle palloa joka kopisi jonnekin chipin päähän lipusta :( Nyt aloin miettiä että ahneuksissani ajattelin liikaa ekaa birkkua. Surusta toivuttani totesin itselleni ettei samasta paikkaa välttämättä pysty aina samalla tavalla lyömään. Ehkä näinkin, mutta… Nyt jälkeenpäin aloin pohtimaan olosuhteiden vaikutuksia. Tässä syksyllä olen huomannut että kesällä sändillä oli helpompi vippailla palloa. Toisaalta PWllä homma tuntuu toimivan lähes samalla tavalla kuin kesälläkin. Sändin on suunnitellut mies nimeltä Gene Sarazen juurikin hiekkaesteestä lyöntiä varten. Mailan pohjassa on pullistuma jonka ansiosta maila ’kimpoaa’ hiekasta. Syksyllä ruoho on heikompaa ja ehkä myös tiheämpää tai ei ainakaan niin tuuheaa kuin kesällä. Nyt mietin voisiko sändin pullistuma aiheuttaa kimpoamisen tiheästä nurmesta? Sitten vielä: kannataiskohan bägiin hommata lobbari tjsp.
Tuo bounce SW:n pohjassa voi aiheuttaa lyöntipinnan alareunan osumisen palloon (eikä pallon alle) kovalla alustalla. Tsekkaa lavan etureunan korkeus esim. pöytää vasten. Riippuen bouncen muodosta tuo ’leading edgen’ korkeus vaihtelee lyönnissä lavan avaamisen suhteen.
Kaikenkattava tutkielma aiheesta löytyy Dave Peltzin Short Game Bible -opuksesta.
Suosittelen lukemista jokaiselle lähipelistä kiinnostuneelle.
Sen enempää ottamatta kantaa mailoihisi ja niiden ominaisuuksiin niin sanoisin, että käypä talven aikana hallissa tai vielä syksyllä ulkona harjoittelemassa noita lyhyitä nostoja greenille. Toki joku kivikova alusta aiheuttaa hankaluuksia jopa maailman huipuille (oletan näin) mutta useimmista tilanteista selviää kunnialla muutaman harjoitussession jälkeen. Jos tuntuu, että oma harjoittelu ei auta niin varmasti seurasi prolta tai vastaavalta saat neuvoja.
Southpaw kirjoitti: ’Kaikenkattava tutkielma aiheesta löytyy Dave Peltzin Short Game Bible -opuksesta.’
Tällä palstalla on ennenkin puhuttu ko. kirjasta, ja haluaisinkin tiedustella mistä sen saisi hommattua.
Itse ostin Short Game Biblen Akateemisesta Kirjakaupasta Helsingistä. Saatavana varmaan myös nettikaupasta Amazonista.
Mielestäni paljon parempi kuin Pelzin Putting Bible, joka mielestäni kuiva.
Kyllä kylkiosuman syy on 99% varmuudella lyöntitekniikassa. Bouncelle jää se yksi prosentti.
Kun tulet palloon kädet lavan edellä ja ylhäältä alas niin kyllä se maila sinne pallon alle mahtuu.
Kirjoista tai (mieluummin) prolta oppia ja sitten muutama sata harjoituslyöntiä niin kyllä se siitä lähtee.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin, ettei lobbywedgeä kannata hommata ennenkuin homma on suht varmasti hanskassa peruswedgeillä.
Sitäpaitsi korkeissa lobbylöynneissä on enemmän näyttävyyttä kuin tehokkuutta: Pallo tulisi pitää greenin ympärillä aina niin matalana kuin mahdollista.
Tästä lobbyn välttämättömyydestä klubipelaajalle on olemassa helppo testi:
Menet kotonasi katsomaan postiluukkua. Jos siinä lukee ’Phil Mickelson’ niin kipaise heti wedgekauppaan. Muussa tapauksessa suuntaa lähipelialueelle mukanasi PW, SW ja muutama pallo.
Juuri Pelzin kirjasta olin ymmärtävinäni että alustalla ja mailanvalinnalla on väliä.
Jokatapauksessa aion täst edes lyödä PWllä KAIKKI pitchit (eikös PW juuri tarkoitakin Pitching Wedgeä).
Lobbarinkin hommaan sittä huolimatta (vai siitä johtuen;) että mua on siitä varoiteltu. Paras näistä kommenteista oli neuvo pitää suu auki lyönnin aikana :-)))
Keväällä on varmaan syytä mennä jonkun lyönti tohtorin puheille, mutta luulen että siinä kohtaa aion saada hoitoa koko swingiin.
Kiitoksia kommenteista!
Niinpä!
Muutaman törkeän kylkitällin jälkeen minäkin aikoinani päätin rauhoittaa santamailan kokonaan siihen hommaan, mihin se nimensä mukaan on tarkoitettu.
Pitcheriä kaltevampaa mailaa en ole koskaan bägiini kaivannut. Ja jos lähipeli tökkii, niin loft-kulman sijasta vika on aina löytynyt mailan toisesta päästä.
Tasoitus tosin on kaksinumeroinen ja taitaa sellaisena pysyäkin. Mutta tuskinpa se johtuu lob wedgen puutteesta tai hiekkaan rajoitetusta santamailan käytöstä.
Mistähän nuo tällit kylkiin johtuivat?
Kokeile joskus pelata kierros kolmella mailalla esim. sw, i7 ja putteri tai
puumaila, sw ja putteri. Tulos ei välttämättä muutu tavanomaisesta 🙂
Kentillä kuultava vakioselityshän (moneen muuhunkin asiaan) on: ’pää nousi’…
Vaikken pro olekaan, olen ollut omissa puuhasteluissani havaitsevinani, että pitchi epäonnistuu varmimmin, kun se tulee tehtyä lähes pelkästään käsillä eli muu kroppa ei ole mukana.
Eiköhän tuo sepustukseni omakohtaisista havainnoista saa huomisaamuun mennessä jyrkän tuomion. Rohkeninpa kuitenkin.
Tohon sanoisin että mulla on ollut reilusti yli kolme mailaa harjoitus par kolmosella. Kun kerran otin mukaani ’vain’ neljä mailaa olin huomaavinani eroa tuloksessa. Peli ei oikein edes maistunut.
Yhdeksänreikäsellä kävin kerran koko setin kanssa mutta ei sekään ollut hyvä. Viimeset kerrat olen pelannu yhdeksällä mailalla, mikä onkin oikein hyvä.
Miksi ei käyttää mailoja jos niitä kerran on?
Olen ollut huomaavinani samantapaisen ilmiön.
Tosin tuon kupituksen jälkeen en muistanut edes lyöneeni 😉
Kyllä nuo kylkiosumat useimmiten johtuu uteliaisuudesta, eli eipäs kurkita ennen kuin pallo on matkassa.
Niin ja lobista en luopuisi mistään hinnasta 😉
Tosta kurkkimisesta sen verran, että muistan elävästi lukeneeni jonkun pro-gurun väittäneen pistäneen merkille, että ainoastaan murto-osa epäonnistuneista lyönneistä johtuisi pään aikaisesta nostamisesta. Hänen mielestä suurin ongelma pelaajilla on kainaloon veto (chicken wing).
Onhan se varmasti varsin henk.kohtaista mutta seuratkaapa Duvall:n swingiä niin kyllä kurkkimallakin pääsee kohtuu tuloksiin ainakin silloin tällöin.
52 asteinen wedge on paikallaan, kohtuullisella bouncella max. 8.
Sopii pitcheihin all the way, pallon paikkaa stanssissa muuntamalla säätyy lyönnin korkeus/rulli mallikkaasti.
Suosittelen Esim. Titun Vokey Raw:ta jota itse käytän.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Pitsilyönti sändillä