Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Urasi mieleenpainuvin lyönti?
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tänään oli golfpisteen kysymyksessä hyvä kysymys: ’Millä mailalla olet lyönyt urasi mieleenpainuvimman lyöntisi?’ Pakko kertoa oma tarina, siinä on niin paljon hyviä aineksia: Oli vuosi 1993 ja elämäni ensimmäinen SM-tason kilpailu, Imatran joukkue-SM:t. Edustin tuohon aikaan Laukaan Peurunkagolfia ja tulimme Imatralle Jyväs-Golfin joukkueen kanssa. Siihen aikaan Suomen kovimmat nimet olivat Lahden Kalle Väinölä ja Mikael Mustonen. Vitsailimme matkalla että meidän ryhmään osuu tietenkin juuri he. Harjoituskierrokset pelattiin ja illalla selvisi, että Väinölä & Mustonen olivat tosiaankin ryhmässämme. Illalla hotellissa JG:n heput lupasivat tarjota seuraavan illan ruoat jos veisimme Väinölä&Mustoselta honorit heti ykkösväylällä (heillä oli ykkösellä honori). Koitti kisapäivä ja olo oli aika hermostunut, eka SM-kisa ja heti samassa ryhmässä kovat nimet… Pelimuoto oli greensome, eli toinen pelaaja avaa parittomat ja toinen parilliset väylät, jonka jälkeen palloa lyödään vuoronperään reikään saakka. Sovimme pelikaverini PN:n kanssa että hän avaa ykkösellä, kokeneempi kun on. Siirryimme tiille kättelemään pelikumppanimme. Imatran ykkönen on par4, tiukka dogleg vasemmalle, jossa on hyvä saada pallon kierrettä vasemmalle. Lahtelaisilla avasi Mustonen rautakakkosella hienosti keskelle väylää, n. 150m päähän reiästä. Meillä PN pisti rautaykköseen hirvittävän hukin, jonka pelkäsin päätyvän parkkipaikalle, mutta joka päätyikin loistavasti väylälle reiluun 100 metriin reiästä. Lahdella löi Kalle Väinölä lähestymisensä rauta7:lla (muistan edelleen väylän kuin eilisen päivän…) metrin päähän lipusta. Sitten tuli oma vuoro. Jännitti niin hemmetisti, ensimmäinen lyönti ikinä SM-tasolla, selän takana seisoskelee Väinölä & Mustonen… Pallon sijainti oli sellainen, että reikää ei kumpujen takaa nähnyt. Otin kuitenkin suunnan suoraan lipulle, koska järki ei muutenkaan toiminut sillä hetkellä. Pitching Wedge käteen, epämääräiset jännittyneet lyöntirutiinit, asettuminen pallon päälle, jossain vaiheessa swingi ilmeisesti tapahtui, itse swingiä en muista. ’Huh, lähti sentään ilmaan’, oli ensimmäinen ajatus. ’Hyvältä näyttää’, sanoi Kallekin selän takaa. Pallon laskeutumista greenille en nähnyt, näin vain että suhteellisen hyvään suuntaan se oli menossa. ’Joo, se meni reikään!’, Väinölä totesi viileästi. Aivan käsittämättömän epärealistinen ja utopinen tunne iski. ’Ei voi olla mahdollista, mitä ihmettä tapahtui’, jotain sellaisia ajatuksia päässä liikkui. Pelikaverini PN tuli naama virneessä ja käsi ’high fiveen’ valmiina kohti… Siinä tilanteessa olimme molemmat aika pöllämystyneitä, jos noin outo sana sallitaan. Väinölä & Mustonen tekivät muuten birdien, veimme honorit ja VARMASTI johdimme SM-kisaa sillä hetkellä. Tilanne toki palautui normaaliksi kakkosreiän tuplan jälkeen (kierrostuloksemme lopulta 89(!!), Väinölä & Mustosella 72)… Honorit tuli siis meille ja illalla syötiin JG:n kaverien piikkiin… Olen golfurallani tehnyt tuon jälkeen kaksi holaria, upottanut parimetrisen voittoputin reikäpelin SM:n välierässä, chipannut sisään eaglen Ilosen Mikkoa vastaan reikäpeleissä… Monia hienoja ja ikimuistoisia lyöntejä on osunut kohdalle. Kuitenkin ensimmäinen golftarina jonka joskus kerron lapsenlapsille on tuo Imatran ykkösväylä. Siinä oli niin hyvin mausteet kohdallaan… Toivottavasti jaksoitte lukea, oli pakko kertoa tarina kun näin tuon kysymyksen, koska ensimmäinen lyönti joka tuli mieleen oli tuo lyönti. Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, siis PW.
NimetönLiiankin hieno, tuskin yhtä hyvää tuleekaan, mutta yrittäkää kuitenkin! Kiitos!
NimetönPelasin Everybody’s kisaa, ei mikään merkittävä kisa, mutta pistin 80 metristä sisään, ja tulin 6:ksi 83:sta kilpailijasta.
Olen tyytyväinen, sijoitus todella hyvä, koska minulla ensimmäinen kausi menossa.
Kisojen menestyminen 4:ssä henk. kohtaisessa kilapiluissa:
Kaksi 2. sijaa, molemmissa kisoissa vähän alle 30 osallistujaa, ja tuo 6. sija Everybody’s kilpailusta.
Anteeksi, kilpailuja olikin (siis henk. kohtaisia) vain kolme.
Hyvä tarina tosiaan. Totuus on tarua ihmeellisempi.
Hieman huvittuneena voisin muistella omia ensiaskelia golfin parissa. 1999 eka kokeilu rangella, monta sangollista palloja apinan raivolla slaissaten jos palloon osui. Ketutti kun tyttöystäväni löi paljon pidemmälle (7 vuotta pelannut silloin). No, seuraus näkyi muutaman päivän päästä. Kamala noidannuoli iski ikean kassajonossa. Ensiapuun Töölöön, piikkiä pyllyyn ja lääkekuuri. Jäin kuitenkin ’koukkuun’. Jo samana kesänä hommasimme pelioikeudet eräälle PK-seudun kentälle ja ei kun pelaamaan. Eka kierros meni suht mukavasti, esim. väylä 1. jopa bogiin. Olin kamalan harmissani kun en pystynyt pariin tai bogiin muilla reijillä, hehheh. Kuinka hitaasti nuo taidot karttuvatkaan.
NimetönKyllä tuota Imatralla tapahtunutta kelpaa muistella ja kertoa lapsenlapsillekin. Tuollaisen lyönnin jälkeen peli pysynee kasassa vain aivan huippupelaajilla.
Itse olen lyönyt kaksi kertaa noin sadasta metristä (molemmat valitettavasti ’vain’ birkkuja) sisään ja jälkimmäinen kesältä 2002 on tämän hetken muistoissa se hienoin lyönti.
Vaikkei tällä nyt isoa merkitystä olekaan niin tuossa Imatran kisassa taidettiin muuten kuitenkin pelata foursomea?
joo aika uskomaton tarina.
mulla ei oo oikeen muuta kun että tein meri-teijon 4. väylällä, junioreden sm-kisoissa holarin. maila oli puu-3. Ne oli itselleni toiset Sm-kilpailut ja kyllä sielläkin oli aika hermostunut meininki. Mutta tuskin pärjää tuolle sun tarinalle. =)
Tapahtui Ranskassa 90-luvun alkupuolella. Tasoitukseni oli siihen aikaan 34 enkä joka kentälle päässyt edes pelaamaan. Eräänä lauantaina olin kuitenkin jonottamassa Val Martinin kentälle yksin pelaamaan. Jono oli pitkä (noin 6-8 flaittia) ja ajattelin jo palata oluelle.
Kentällä oli kuitenkin startteri, vanha harmaahapsi, joka käveli luokseni ja, koska emme puhuneet samaa kieltä, osoitteli käsimerkein, että voin mennä avaamaan kolmen hengen mukana, jotka jo olivat avanneet.
Kaikki kolme olivat lyöneet väylän keskelle noin 200 metrin päähän ja se oli minunkin tavoitteeni. Niinpä kaikki peliin ja hirveä kainaloon veto startteria hipoen ja hänen koppinsa sivuitse tiheään ryteikköön. No, pää punaisena lähdin kiireesti kävelemään kohti palloa, kun startteri ystävällisesti hymyillen tuli luokseni ja osoitti takaisin tiille.
Toinen avaus olikin sitten siisti lyönti keskelle väylää, ehkä hieman lyhyempi kuin muilla mutta joka tapauksessa pelissä. Enkä loppumatkallakaan paljon heille hävinnyt vaan pudotin tasoitukseni loistavan pelin jälkeen 28:aan.
Tuon ensimmäisen avauksen kuitenkin tulen aina muistamaan ! En edes uskaltanut katsella ympärilleni ennen toista avaustani enkä sen jälkeenkään vaan kävelin kiireesti kohti palloani ja jatkamaan peliä.
Oma tapahtui joskus kolmantena pelikesänä, kun ei eräänä kauniina iltana oikein pelittänyt ja meuhkasin heittäväni mailat vesiesteeseen. Seuraavalla väylällä edelleen sisuuntuneena löinkin sitten pitchin kuppiin ja voíla – ensimmäinen eageli oli syntynyt. Sillon tuli aika uskomaton fiilis.
Olihan se holikkalyöntikin ihan mieleenpainuva kokemus, sekin tosin oli sellainen adrenaliini-itutus-lyönti (tuplapar edellisellä väylällä). Mutta jotenkin tuo eka eagle sai aikaan vielä suuremmat kuohut, ehkä siksi kun olin pelannut niin vähän silloin. Nyt on sentään ’jo’ 5 kesää takana. Mutta vain 12 kierrosta tänä kesänä! 🙁 Ikävää.
Väylä 6 St. Lake Golf par-4 250m ylämäkeen.
Hyvä avaus spoonilla, hiukan drawta väylän muodon mukaan ja matkaa lipulle jä jotain 30-40 metriä. No otin pw:n bägistä ja humautin pallon, se lensi hienosti bunkkerin yli suoraan kohti lippua. Pallo tuli alas noin puolitoista metriä ennen reikää ja lipui lippua kohden. Kuitenkin pallo kääntyi vasemmalle hiukan ja kupin reunasta meni 10-20 cm reiän taakse. Eagle oli enemmän kuin lähellä. Kuitenkin helppo birdie. Jäi vain mieleen, että sain lyötyä kaksi onnistunutta lyönti peräkkäin ja täysosuma oli niin lähellä.
Golfin peluun aloitin varsinaisesti vuonna 1997, jolloin suoritin green cardin. Tietty tätä ennen olin muutamia kertoja käynyt läiskimässä palloja rangella seka chippaillut mummolan suurella nurtsilla jokun kerran.
Lähdin syksyllä 1997 vaihto-oppilaaksi Tanskan Odenseen ja liityin siellä välittömästi paikalliseen Odense Golfklubiin ns. kolmen kuukauden koejäseneksi. Mielenkiintoista oli se, että Tanskassa (?) händäri ei alkanutkaan 54:stä vaan 72:sta..
Mailojakaan minulla ei silloin vielä ollut, mutta tietysti hankinta tuli heti Tanskan maalle saapumisen jälkeen ajankohtaiseksi. Juuri nimenomaisen golfklubin mailavalikoimasta satuin bongaamaan Hoganin Apex -bladet, jotka olivat juuri vapautuneet paikalliselta pro:lta. Myyjä sanoi minulle mailoista, että ne ovat hieman edistyneemmän pelaajan mailat ja ne voi vaatia hieman enemmän aikaa, jotta niillä oppii lyömään. No bladien kauneus teki lähtemättömän vaikutuksen ja eihän siinä muu auttanut, kun ostaa ne pois.
Tämän jälkeen kulutinkin joitakin (useita) kertoja klubin rangella bladien saloihin perehtyessä sekä Odense Golfklubin lyhyempää 9-reikäistä ’Den Lille Banea’ kiertäessä.
Paras lyöntini sattui tulemaan juuri kyseisellä ’Den Lille Banella’ hieman myöhemmin syksyllä ja sen reiällä numero 4. Tällöin händärini oli tippunut alle 36:n.
Nyt jälkeenpäin ajatellen tämä 9-reikäinen kenttä ei ole kovin vaativa, mutta silloin 1997 se kyllä tuntui siltä. Tämä 4:s reikä on siis lyhyehkö 292 metrinen par 4. Avauksessa on aika hyvin tilaa. Väylä kaartuu lopuksi hieman ylös oikealle ja griini on hieman nostettu kummun päälle. Griinin vasemmalla puolella on lisäksi aika suuri bunkkeri.
Aloitin reiän hyvällä avauksella (draiveri) päätyen noin 80 metrin päähän lipusta ja muistaakseni semi-raffiin. Reikä oli jo tullut sen verran tutuksi aiempien kierrosten aikana, että tiesin päätyväni tästä kohdasta griinille SW:llä.
No tein perinteiset lyöntirutiinit ennen lyöntiä ja sitten annoin sandwedgen ’palaa’.. Lyönti lähti aika hyvännäköisesti kohti griiniä. Tässä vaiheessa en todellakaan olettanut, että se menisi ihan lipulle.
No parempaa seurasi..
Pallo laskeutui nätisti noin 5 metrin ennen lippua ja otti siitä yhden pompun ja rullasi sen jälkeen suoraan kuppiin 🙂 Golfhistoriani eka eagle oli siis syntynyt. Kyllä siinä meni kentällä hetken aikaa tuuletellessa ja hehkutellessa.
Syksyn aikana pelasin Tanskassa aika paljon ja sain pudotettua händäriäni ihan kivasti (72 => 22.1) ja paras kierrostulokseni tällä ’Den Lille Banella’ oli neljä yli kentän parin 🙂
Tämän jälkeen ei varmaankaan tarvitse ihmetellä mistä nimimerkkini APEx tulee 🙂
Lue lisää: Odense Golfklub
Eagle tuli !
Keimolan B6, 278 m, par4.
Epäonnistunut puunelosen tuuppaus noin 150m.
Pallon notkossa, josta greenia eikä edes lippua näe, matkaa noin 120m.
Seiska (Callaway X14) käteen ja sinnepäin hutaisu.
Kaveri sanoo menneen aika kohdalleen, muuta todennäkoisesti pitkäksi. Kävelimme paloille, mun ei löydy greeniltä, eikä bunkkereista. Kaveri menee kepin juurelle ja sanoo: Kaivapas syvältä sitä birkkupulloa, pallos löytyi. YES !! En edes muistanut etsiä alastuloajälkeä, saatika korjata. Sorry Keimola.
Arvatkaa menikö seuraava reikä hyvin ?
Aika vaatimattomilta rupes omat parhaimmat lyöntimuistot tuntumaan ton Imatra-tarinan jälkeen, mutta tässä kuitenkin oma mieleenpainuvin lyönti.
Oli kaunis kesäilta Lohjalla St.Laurence Golfissa muistaakseni vuonna 1998, kun 7. väylällä (silloinen A-kenttä, eli nykyään Pyhä Lauri nro 7) saavuin avauslyönnin jälkeen palloni luokse, joka sijaitsi keskellä väylää noin 155 metriä griinistä (väylä noin 360m pitkä).
Lyhyen mietinnän jälkeen otin rauta 5:sen bägistä ja tein pari harkkalyöntiä. Sitten pallon taakse, ja hyvä osuma… muistan miettineeni ja katsoneeni että hyvin näyttäisi menevän suurinpiirtein lipun suuntaan, joten läksin hakemaan divottia noin 10 metrin päästä… yhtäkkiä pelikaveri huutaa kovaan ääneen
’SE MENI SISÄÄN’…
jolloin totesin että ’älä nyt viittii kusettaa’ …
koska sen verran huonosti lipun paikan näki, että en heti uskonut kaveria, vaikka hän väitti olevansa varma että meni sisään… mutta kyllähän hän oikein oli nähnyt!
Elämäni ensimmäinen eagle oli nähnyt päivän valon. Oli aika epäuskoinen tunne päässä, ja sit rupes miettimään, että mitäköhän loppukierroksesta mahtaa tulla…
MUTTA mitäpä vielä, peli pysyi kasassa loppuun asti, ja myös toinen (monien unelmoima ja oma aikoinaan asetettu tavoite) ennätys tuli tehtyä.
Ekaa kertaa tuli kierrettyä golfkenttä ’underissa’, lopputuloksen ollessa 71 (PAR 72). Tasoitus tais silloin olla noin 5.
Kyseisellä kierroksella tyytyväinen ja ylpeä nuori mies eleilikin pitkän aikaa… 😉
Ei kylläkään minun vaan kaverin lyönti on urani
mieleenpainunein lyönti. Jyväskylän Sippulanniemen kentällä alkuaikoina 9.-väylän lyöntipaikka oli vedetty metsään. Lyöntipaikan edessä pelisuuntaan oli jäänyt kantoja. Kaverini junttasi avauksensa raivohärän voimin draiverilla.
Pallo lähti luonnonlakien vastaisesti alaviiston ja kimposi kannosta takaisin päinvastaiseen suuntaan. Istuin
takana olevalla penkillä. Pallo hipaisi oikean korvan
yläpuolella tukkaani ja jatkoi kovaa vauhtia metsään puita kolistellen.
Kiitin iltarukouksessa yläkerran herraa onnistuneesta pelipäivästä . Alakerran rouvalle ( = vaimolle) uskalsin kertoa tapauksesta vasta pari vuotta myöhemmin, koska pelkäsin, että hän antaa minulle elinaikaisen pelikiellon.
NimetönTein alkukesästä kun kaksi ilkkaa, molemmat wedgellä yli sadasta metristä viikon sisään. Ensimmäinen oli klubin scramble kisassa, huudettiin kaverin kanssa niin että tuli vähän sanomista kisan jälkeen, mutta piti pyydellä anteeks voittopuheessa. Tässä väylä oli Tawastin kasi väylä, tasan viikon päästä tawastin 15. väylällä, avaus raudalla sataan metriin ja wedge kippoon.
Oli aika messevä lyönti kaks viikkoa sitten Tawastin 16. väylällä. avaus oli 250m, jatko kovaan ylämäkeen spoonilla, albatrossi ei ollu kaukana, ja muodollinen iigeli kippoon. Tästäkin huolimatta 93.
Oliko tuo pelimuoto tosiaan greensome vai foursome? Eikös greensomessa molemmat avaa joka tiiltä? Saattaapi tietysti olla jokin sovellettu versio. Tosin, luulisi SM-kisoissa olevan ihan perussäännöt voimassa.
Mieleenpainuvin lyöntini, jos jätetään holari pois laskuista, oli avauslyönti draiverilla. Pallo lähti omien jalkojen välistä naapuriväylän greenille.
Avasin Marbellan La Dama de Nochessa punaisen
tiin vieressä olevan penkin jalkaan. Siitä pallo
palasi ohitsemme viereisen väylän greenibunkkeriin. Bunkkerissa ollut englantilainen
herrasmies kaivoi välittömästi taskustaan valkoisen
nenäliinan ja sitä korkealla heiluttaen ilmoitti antau-
tuvansa ehdoitta!
Että semmoinen lyönti…
Taisi olla vuosi 1994 ja pelasin juhannusviikolla iltasella yksikseni Keimolan A-lenkkiä ja olin ehtinyt 4. reijälle. Reikä on lyhyehkö per 5 ja olin kohdella jo unohtuneella lyönnillä jossakin 130 metrissä.
Yksin kun pelasin, niin olin ottanut kolmi- tai nelihenkisen ryhmän kiinni. He olivat jo pelanneet pallonsa greenille tai sen lähistölle ja antoivat mulle luvan lyödä. Tällä kertaa ohitus olikin vikkelä ja tyylikäs, sillä lyöntini tippui juuri niinkuin pitikin lipun vasemmalle puolelle ja kaarsi siitä sitten tyylikkäästi sisään edeltävän ryhmän seuratessa tätä aivan vierestä. Näin ensimmäinen eagleni oli syntynyt.
Tein tällä samalla reijällä vielä samalla juhannusviikolla toisenkin eaglen lähes samanlaisella lyönnillä reilusta 100 metristä. Näiden outojen tapahtumien jälkeen on ollutkin eagle-rintamalla aika hiljaista 🙁
NimetönEiks sm-kisoissa pelata aina foursomea, ainakin mä pelasin tänä kesänä foursomea sm-kisoissa.
On se Keimolan A4 kuitenkin ihan kohtuulliset 474 metriä pitkä (keltaisilta), mutta kaikkihan on suhteellista…
Siitä en tiedä, kommentoin vain tuota SM: tarinaa, jossa kerrotaan pelatun greensomea SM-kisoissa.
Ngcc Benz, väylä 4, olin ~15v, rauta seiska kädes ja pallo pienellä drawlla sweetspot osuman kautta ilmassa SUORAAN kuppiin ilman pomppuja 🙂 Siitä tuli hyvä mieli..
Eilen tuli ainakin tämän kauden mieleenpainuvin lyöntini. Vuosaaressa väylällä 13, par 5 (en muista metrimäärää). Hyvä, suora draivi keskelle väylää 150 m lätkälle. Siitä rauta 6:lla suoraan greenille ja pallo vieri kohti lippua. Jähmetyimme katsomaan tuleeko albatrossi. Pallo näytti pysähtyvän aivan reiän viereen lipun taakse. Oli helppo upottaa n. 40 cm eagle. Tietenkin olin tyytyväinen, mutta vähän jäi kaivelemaan toi albatrossi, kun ei ole sitä holariakaan vielä.
’uran’ mieleenpaintuvin lyönti tapahtui tänä kesänä vieläpä heinäkuussa. Oli tuulinen, mutta lämmin päivä ja saavuimme noin 250m par4:selle. Edellinen ryhmä oli greenillä ja ryhmämme muut jäsenet avasivat jo omat pallonsa tyylikkäästä raudalla keskelle väylää(välissä vesieste). Itse kaivoin draiverin käteen ja sanoin odottavani edellisen ryhmän poistumista greeniltä vaikka ryhmäni muut jäsenet olivat sen kannalla, että olisin avannut. ’En ole nähnyt tällä väylällä vielä kenenkään lyövän palloa greenille’, sanoi ryhmämme iäkäs rouva. Vastatuuli oli melkoinen joten menin avaamaan. Stanssattuani jne.. kännykkä alkoi pirisemään bägissä(prkl!!) ja kävin sulkemassa sen. Sillä aikaa edellinen ryhmä olikin poistunut greeniltä ja pääsin avaamaan. Avaus osui komeasti keskelle lapaa ja lähti kuin tykin suusta. Pallo leijaili ympäröivien bunkkereiden yli ja pomppasi reiästä noin 4m päähän lipusta. Ei mikään macho-lyönti, mutta minulle ehkä parhain avaus ja kerrottakoon vielä, että kotkaa ei tullut vaan pallo pysähtyi juuri reiän taakse ja jouduin tiputtamaan ’harmittavan’ birdien sisään 🙂
Monia hienoja kertomuksia ja varmasti yhtä hienoja hetkiä!
Omani on tällainen:
Pelasimme ’euron kiniä’. Olin itseäni hieman kovemmassa seurassa enkä ollut koko kierroksella, neljään tuntiin, voittanut tasan yhtään mitään. Muutamia reikiä oli tosin kertynyt ’jakoon’. Viimeisellä par-4 väylällä, 380 m, avasin normaalin parisatasen, hieman karheikkoon. Jatkoksi valitsin 4-spoonin ja täräytin itseni ja muiden ihmeeksi suoraan pöydälle. Pari puttia ja kuittasin kierroksesta 40 euroa. Pirtelö maistui, mutta ei muille.NimetönUpea tarina, SM. Kirkasti päiväni.
’Meillä’ paras lyönti tehtiin rauta-7:lla. Holari seurakisoissa Hyvinkään 9 väylällä. Niin suoraan ilmasta kuppiin, että palloa etsittiin klassisesti ensin puskista. Minä pääsin osalliseksi holarista, kun mieheni soitti hätääntyneenä, että kuka ne kuoharit maksaa, monelleko on pakko tarjota ja ’mitä ihmettä minun nyt oikein pitää tehdä’.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Urasi mieleenpainuvin lyönti?