Ei niitä kenttiä oo rakennettu ammattilaisia silmällä pitäen.

Itse pitäisin parempana ratkaisuna kenttien muotojen muutosta ja esteiden muutosta.

esim. enemmän dogleg-väyliä ja vesiesteitä.

Mutta golf on tarkkuuspeli eikä pituuslyöntikilpailu vaikka pitkistä lyönneistä on hyötyä. Edelleenkin se tulos tehdään puttaamalla.

Eikä noista voittotuloksista kannata kiusata päätään. Sitten ku rupee kauden kierroskeskiarvo oleen 67 paikkeilla top 50:llä.

Tällöin olisi syytä aikaisintaan rueta rämplään ammattilaisille omia varusteita (mikäli silloinkaan). Silloinkin olisin putterin kimpussa enkä draiverin.

Kenttien muuttaminen kikkailu muotoisiksi lisäisi ihan varmasti haasteita.

Esim USPGA oltiin aikoinaan (2002) hankkimassa ns Masterspalloa, joka olisi lyhentänyt pallojen lähtönopeuksia 15-20%.

Standardoitu pallo olisi kaikille peliä tasoittava tekijä, mutta parin viikon päästä esim. Tiger löisi edelleen muita joka tapauksessa pidemmälle. Ideasta luovuttiin silloin, mutta asia on kuitenkin aina välillä siellä ’tapetilla’.

Pitää muistaa, että Golf on ainoa pallo peli missä pelaajat saavat itse valita pelivälineensä = pallonsa.

Nopeasti päässä laskettuna 296-299 yardia = 15-20 metriä pituutta lyönnillä vähemmän.

Ja ei ne tulokset niin kovia ole kun luullaan. Viime kaudella vain viisimiestä pelasi par-4 alle paari : Vijay , Mickelson , Tiger , Goosen ja Tom Lehman . Par-Kolmosista vain Stephen Ames , Jerry Kelly , Carl Petterson , Loren Roberts , Big Easy ja Jay Haas..Alle 70 KIERROSKESKIARVON ylsi vain kaksi pelaajaa , Tiger ja Vijay..Et silleen..

Ei tässä ole kyse siitä, että Tiger löisi ”ammattilaispallollakin” muita pidemmälle. Ei ole kysymys siitäkään, että ”aina löytyy voittaja”.

Kysymys on siitä, että kentän ihannetulosta nöyryytetään kohtuuttomasti. -20 tulokset neljän päivän kisassa on liikaa. Eikä jatkuva raffien kasvatus ole ratkaisu.

Siinä vaiheessa mentiin liian pitkälle(kirjaimellisesti), kun huippukenttiä jouduttiin pidentämään ja keinotekoisesti vaikeuttamaan. Ihan sen takia, ettei ne enää pitäneet pintaansa. Pahimpana esimerkkinä St.Andrews Old Course ja Augusta National.

Nikkinen ehdotti aikanaan palloa, joka lentäisi 75% nykyisestä. Hän ehdotti sitä ensisijaisesti ammattilaisille. Totesi myös, että amatööreillekin voisi soveltaa samaa: Uudet kentät vaatisi 25% pienemmän maa-alan. Mutta se on jo toinen asia.

Tigerin sanoin ’golf on sekoitus menneisyyttä ja tulevaisuutta’. Ja tulevaisuuteen kuuluu aina välineurheilussa kehitys.

Eniten tässä kehityksessä kärsii heikot, köyhät sekä vanhat kentät.

Kun näkemyksenne golfista hiukan karttuu, ymmärrätte mistä puhun.

Kenttiä ei pelata enää siten, miten ne on alunperin tarkoitettu.

Sen itsekin todistitte toteamuksella par5:n muuttamisesta nelosiksi.

Jos teidän mielestä on hyvä asia, että legendaariset kentät joutuvat naurunalaisiksi ilman muutoksia, niin olkoon. Itse en ole samaa mieltä.

Samaa mieltä kuin cock ja paksupekka. Järjetöntä, että vanhat kentät muokataan ja uudet suunnitellaan sen mukaan miten lyöntipituudet kasvavat. Onhan mailalle ja sen osatekijöillekin jo selvät rajat (CT, nupin koko, varren pituus, jne.), mutta näiden rajojen sisällä on mahdollista tuottaa välineitä, jotka vastaavat eri pelaajien yksilöllisiä tarpeita ja ominaisuuksia. Miksei pallollekin voitaisi asettaa aiempaa tiukemmat rajat, mutta silti säilyttää riittävästi vapausasteita (esim. erilaisten spinni- ja kovuusominaisuuksien suhteen). Absoluuttisella lyöntipituudellahan ei ole sinänsä mitään merkitystä – suhteelliset erot ratkaisevat, ja ne säilyisivät tiukempien rajoitusten jälkeenkin.

Täysin erimieltä kuin Jylan. Ei ole mitään järkeä muuttaa kenttiä, tiiauspaikkoja, palloja, mailoja jne…

Tulkoot sitten enemmän miinusta tuloksiin.

Kyllä kaiken takana on edelleenkin toimivat lyöntitekniikat ja korvienväli.

Onneksi!

Niin, tai voihan Tiger ja Ernie esim. heitellä toisiaan neljä tuntia kävyillä.

Ei minuakaan häiritse pätkän vertaa onko tulos -20 tai -5. Menee vain maku hommasta kun ne vaikeudet mitkä kenttien suunnittelijat on kentille sijoittaneet, eivät vaikuta peliin lainkaan. Kyllä tiillä olessa olisi hyvä löytyä joku haaste, mihinkä voi halutessaan tarttua.

Jos unohdetaan tuo kilpagolf, niin ei minua tavallisena klubituupparinakaan kiinnosta pelata kenttiä, missä kaikki väyläbunkat ja edessä olevat vesiesteet pystyy ylittämään draiverilla koska tahansa. Onneksi meille löytyy vielä takatii, mitä kautta voi löytää nämä haasteet uudestaan.

Uuden ’ammattilaistiin’ vieminen vielä kauemmaksi taakse toki auttaisi hieman, näinhän on jo nyt osaa kentistä pidennetty. Kaikilla väylillä se ei vain ole mahdollista.

Kentästä ja olosuhteista saa väärän kuvan kun katsoo vain voittajan tulosta.

Viime vuoden Openissa voittaja pelasi -10 ja viimeinen cutista selvinnyt +19, eli melkein kolmekymmentä lyöntiä huonommin. Kuka siinä nöyryytti ja ketä, kun kisaan ei huolita edes karsimaan amatöörejä, joiden tasoitus on huonompi kuin 0, ja karsintoja käytiin useammassa vaiheessa eri puolilla maailmaa?

Kannattaa muistaa, että ammattilaiskisoissa voittajan takana on kisassa kuin kisassa pilvin pimein huippuammattilaisia, jotka rämpivät esteestä esteeseen ja ottavat lopuksi kolme-neljä puttia.

Kentästä tulee naurunalainen vasta sitten, kun joku birdieboi kiertää sitä tasaisesti 4-5 lyöntiä alle parin. Montako kertaa esim. Paloheinälle on päästy tyrskähtelemään?