Kyllähän näitä vedonlyöjiä löytyy. Voit varmaan kohteliaasti kieltäytyä kunniasta ja kertoa pelaavasi tasoitustasi vastaan.

Aina pitää olla jonkin kisa päällä, muuten menee läiskimiseksi. Kavereiden kanssa skinit alusta lähtien, vieraita ’haastan’ sillon tällöin. Parhaiten rahat saa nyhdettyä pelaamalla ulosmenon todella surkeasti valittaen tekniikkamurheita. Pelikaverin voi taitavasti puhuen saada ehdottamaan pelaamista rahasta sisääntuloon.

Lopussa voi rahasta kunnolla nostamalla loppureille panosta.

Kuulemma homma toimii yllä esitetyllä tavalla.

vakipelikavereiden kanssa ei juurikaan keskinäistä kilpailua ole, joskus jossain toisessa porukassa joku ehdottaa jotain kisaa ja kyllä minä silloin olen aina valmis lähtemään mukaan

eli ei mikään pakko enkä itse haastele mutta haasteet otetaan aina vastaan, toiset tykkää aina kilpailla, useimmille riittää kilpailu kenttää ja itseään vastaan

Onnittelut pitkästä urasta ja siitä että olet löytänyt pelillesi ihanteellisen kentän.

Olen jopa vähän kateellinen, koska olen aloittanut pelaamisen sen verran iäkkäämpänä, että hyvä jos elinaikanani ehdin pelata kotikenttääni edes 5.000 kertaa, sataa kierrosta enempää vuodessa ei meinaa saada kasaan millään.

Vastaavaan lyönnin vakiointiin ei ole mitään mahdollisuuksia, kun seuran johtokunta ei ole edes suunnitellut mitään estääkseen tuulta puhaltamasta milloin mistäkin, ruoho kasvaa tai on kasvamatta täysin hallitsemattomasti ja keskellä päivää. Ilmapuntarin naulaaminen seinään ei auttanut, taivaalta paistaa tai tippuu milloin mitäkin.

Välineistäkään ei ole apua, niitähän saa vaihtaa kymmenen vuoden välein. Samalla tuotemerkillä myytävät pallot ovat eri vuosina erilaisia, ja joka tapauksessa niihin ilmaantuu kaikenlaista naarmua ja epäpuhtauksia viimeistään loppuviikosta juuri ennen kisoja. Epäpätevä kenttähenkilökunta ei välita juntata tiimerkkejä paikalleen vaan vie niitä milloin eteen milloin taakse (joku kertoi hiljattain että ne muutkin värilliset pänikät ovat itse asiassa tiimerkkejä ja niiltä saa kuulemma pelatakin ja ihan tätä samaa kenttää), eikä reikäkään ole välttämättä edes kymmenen metrin tarkkuudella samassa paikassa missä se oli edellisellä kierroksella, ei edes samassa reunassa. Olen ehkä tulossa vanhaksi, kun tuntuu, että muutama bunkkeri ja pari greeniä ovat isompia ja ihan eri paikassa kuin nuorempana.

Omaa syytähän siinä tietysti myös on, kun kuvittelee olosuhteilla olevan merkitystä parhaan reitin valintaan, kyllähän se draivi +rautaseiska pitää riittää vastatuuleenkin. Olikohan sitä ihan pakko kysyä neuvoja proltakaan, joutuu vaan harjoittelemaan omalla ajalla.

Sinäpä olet aikamoinen dieseli, kun jaksat samalla kentällä pelata kyllästymättä sata kierrosta joka vuosi. Ettei vaan lyöntien hajonta olisi niin suuri, että tuntuu kuin pelaisi joka kerta uutta kenttää? Olen kateellinen. Olo on kuin vieraspelaajalla ja kuitenkin pelaa koko ajan edullisella kotikentällä…

Tuo Hörhön kuvailema avausmailojen vaihtelu sopii mainiosti sellaiselle kentälle, jossa kaikki reiät ovat yhtä pitkiä ja pelataan samaan tuuleen. Sellaisessa tapauksessa kun on vaara, ettei tarvitse kuin kahta tai yhtä mailaa koko kierroksella. Kaikilla muilla kentillä joutuu yleensä käyttämään melkein koko settiä, ainakin minä olen joutunut.

Onneksi minullakin on kuuden tasoituksella lyönneissäni sen verran haitaria, ettei turhan usein voi pelata samaa väylää kaksi kertaa peräkkäin samalla mailakombinaatiolla. Muuten tämä laji olisi tylsä ja olisin sen lopettanut jo aikapäiviä sitten.