’Vaikka vasenkätisyyttä ei diagnosoida sairaudeksi, siitä voi silti parantua’ Vasen pakki, 2005. ’Oikean vastakohta on väärä’ © PJS Inc., 2004 Phil on amerikkalaisen median suosikkipoika,ensin ystävällinen ja leppoisa koulupoika, myöhemmin mukava ja asiat tärkeysjärjestyksessä pitävä perheenisä. Ja loistava pelaaja. Kuten niin monet huippupelaajat, Phil aloitti harrastuksen nuorena. Jo puolentoista vuoden iässä hän swingaili tynkämailalla kotinsa takapihalla San Diegossa jäljitellen – pelikuvana – isänsä swingiä. Isänsä oli oikeakätinen ja tuon peilikuvaswingin vasenkätisyys jäi iäksi. Nelivuotiaana, ensimmäisellä golfkierroksellaan, Phil purskahti itkuun lähestyessään 18. viheriötä. Ei siksi, että tuolle mäen päällä olevalle viheriölle oli raskasta kävellä, vaan siksi että hän tiesi kierroksen olevan päättymässä. Philin pelitapa on perinteisesti ollut näyttävää. Palloa LYÖDÄÄN eikä hivellä, draivaamisensa ei ole aina kaunista katseltavaa, mutta tehokasta se on. Riskejä ei kaihdeta, aina hyökätään kun on mahdollista. Wedgepelinsä? Se on täynnä itseluottamusta, palloa voidaan lyödä lähes täydellä swingillä jopa parista metristä. Näyttävää, todella. Paljon kehuttua, mutta pystyykö tuolla pelillä tekemään riittävän tasaista tulosta voittaakseen erilaisissa tuulissa, bunkkereissa ja kummuilla? Voittaako tuolla pelillä Skotlannin linkseillä, golfin syntysijoilla? Philiä on pidetty ikuisena häviäjänä, pelaajana, joka hyytyy ratkaisupaikoissa eikä pysty voittamaan tärkeitä kilpailuja. Näin on monesti käynyt, kuitenkin useammin siksi että joku toinen on pelannut ratkaisuhetket ilmiömäisen hyvin eikä siksi että Phil olisi pelannut huonosti. Hyvä peli ei vain yleensä riitä voittoon, voittaakseen pitää loistaa. Tilastot ”valehtelevat, mutta kaikkien aikojen rahalistan kolmossija ei voi olla täyttä sattumaa, vaikkakin palkintorahat ovat viime vuosina nousseet valtavasti. Ja onhan noita PGA tourin voittoja tullut 26 kappaletta, joiden lisäksi yksi voitto tuli vielä amatöörinä vuonna 1991. Tänäkin vuonna voittoja on tullut jo kolme. Isot voitot muistetaan. Phil voitti onnekseen vihdoin Majorin, 2004 Mastersin. Tuo voitto ei tullut helposti, kisa oli tiukka viimeiseen puttiin saakka. Eikä häviäjän elkeitä Philin olemuksessa tuolloin näkynyt. Ikuisen häviäjän viitta tipahti hartioilta, mutta voitto kyllä jätti medialle ison kysymyksen: Kuka nyt on paras pelaaja, joka ei ole koskaan voittanut majoria? Montgomery? Garcia? Ensimmäinen Major-voittonsa saattoi myös auttaa voittamaan lisää kilpailuja, kenties jopa Majoreita. Phil Mickelson –joukkueessa Hillsidessa on neljä pelaajaa, joilta edelleen puuttuu Major-voitto. Tulemme näyttämään, että väärältäkin puolelta palloa voidaan lyödä. Kunnolla.