Kuulosta ihan samanlaisilta havainnoilta mitä itse olen tehnyt omista lyönneistäni (HCP17). Kävin Pilzin luona ja videolta sain havainnollisesti huomata, että

– svingiratani oli hieman flat (vasen olkapää saatava paremmin leuan alle)

– taaksevienti oli aivan liian pitkä, lantio kääntyi 90 astetta, kun 45 olisi ideaali

– lyönti lähti purkautumaan ei käsillä alas vaan hartiat aukesi liian aikaisin

– painon siirto vasemmalle jalalle tapahtui aivan liian aikaisin ja taisi paino ehtiä siirtyä takaisin oikeallekin

Ilman ammattimaista apua olisin tehnyt vääriä johtopäätöksi ja korjauksia. Nyt sain yksinkertaisen harjoitteen, jolla lyönnin rytmi saadaa kohdalleen ja ainakin videolta lyönti alkoi jo näyttää svingiltä.

Vieraspelaaja kertoikin ansiokkaasti miten homma hoituu. Oikea kyynerpää on ratkaisun avain, kunhan muut alkuasetukset ovat oikein. Itse taistelin myös kauan fadea vastaan ja ihmettelin miksi fade ei käänny drawksi vaikka pidin oikean kyynerpään kyljessä kiinni. En aluksi ymmärtänyt, että taakseviennissä pitää ensin antaa oikealle kyynerpäälle tilaa, että se voi tulla downswingissä kylkeen kiinni.

Itse katselen joskus vähän pelonsekaisin tuntein sitä miten samaan ryhmään sattuneet miespuoliset klubipelaajat ottavat kentällä ahtaassa paikassa draiverin käteen ja lyövät tosiaan jopa yli kengänmitan verran suljetulla stanssilla. Kyllähän se pallo monasti lähtee ihan sinne minne pitääkin mutta ei tällä kyllä ainakaan sitä ulkoa sisään -ongelmaa korjata, paremminkin vain vahvistetaan pahaa tapaa. Ja välillä kun kuitenkin tulee se oikeaoppisempi swingi mistä on seurauksena massiivinen suora lyönti 60m sektorista oikealle, ja sitten ihmetellään että mites se nyt noin slaissasi. Eli ei kannata korjata virhettä toisella.

Mutta, itselläkin on tuota ulkoa sisään -vikaa säännöllisesti. Fade, josta aina luulee silloin tällöin pääsevänsä eroon palaa aina kun alkaa laiskotella hartiakäännön kanssa. Ja nimenomaan hartiat kääntyvät backswingissä paljon, jolloin vasemman olkavarren ei enää tarvitse mennä rintakehän poikki kun käsillä kurotetaan sitä mailaa pirun pitkälle.

Voi hyvinkin olla, että puumailojen slaissiongelmani on ’väärin sammutettu’, mutta aloittettuani suljetun stanssin käytön ongelma poistui, kun se oli sitä ennen ajoittain jopa sietämätön ja esti puumailoilla pelaamisen kanssapelaajien turvallisuuden takia. Idea esitettiin jossakin golf lehdessä ja kokeilujen jälkeen olen omaksunut sen, mitta on noin nykyisin noin puolikenkää. Sahapukin joustava yläroppani kyllä tietää mihin suuntaan lantio on.

suljettu stanssi ei tuo oikeata tuntua palloon tuloon, vaan se korostaa vääriä liikkeitä eli ulkoa sisälle svingiä

Parhaiten oikeata tuntumaa voi harjoitella seuraavasti:

1. aseta maila maahan osoittamaan kohteeseen (ulommas kuin pallo)

2. ota normaali stanssi kohteeseen, varpaiden linja samansuuntaisesti maassa olevan mailan kanssa

3. siirra vasenta jalkaa puoli kengänmittaa taaksepäin (=avoin stanssi)

4. vie maila taakse varpaiden uuden linjan suuntaan (=liioitellusti ulos normaaliin taaksevientiin verrattuna)

5. yritä lyödä puolisvingillä palloja maassa olevan mailan osoittamaan suuntaan.

Aluksi pallot lähtevät luultavasti reippaasti vasemmalle, mutta pienellä harjoittelulla alkaa sujua, ja pidennä sitten svingiä.

Jos / kun pallot lähtevät kohteeseen, mailan on pakko tulle palloon oikeaoppisesti sisältä ulos.

6. Paina tunne käsissä mieleesi ja pyri samaan tunteeseen normaalilla stanssilla.

Alkuasentoa ja backswingiä on helpoin tarkistaa peilin edessä vaikka kotona ja verrata vaikka golflehdissä tai tuossa ’Swingejä netissä’ ketjun linkeistä löytyviin swingeihin.

Paras vertailukohta itselleni oli keväällä GolfDigest lehden artikkelista löytämäni Phil Mickesonin kuvat, koska vasuri = oikean peilikuva. Puttermanin antaman linkin takaa löytyy esim vasuri Mike Weir edestä ja takaa, johon voisi verrata omaa peilikuvaansa.

Avain on omasta mielestäni oikea taaksevienti, joka pitäisi lähteä yhtenä pakettina hartioiden kierrolla, jolloin oikea kyynärpää kulkee automaattisesti sisältä.

Lyöntiharjoittelussa suuntaus ja pallon paikka ovat ensiarvoisen tärkeitä. Kannattaa varmistaa moneen kertaan ja taas uudestaan.

Sitten pitäisi vielä saada puristus ja käsien liika voimankäyttö pois. Hyvän stanssin ja backswingin voi vielä pilata kun se puristus ja väkinäinen voima pikemminkin estää kuin auttaa mailan vapaata swingiä.

Lue lisää: Tour Swings

Kuten tästäkin ketjusta voi helposti päätellä, ei yhtä oikeaa swingiä ole olemassa.

Monella nykyisellä ja entisellä maailman huippupelaajalla ja -valmentajalla swingin keskeisimpiä kohtia ovat nimenomaan ns. one piece takeaway ja/tai lavan vieminen lähellä maanpintaa (hoover the clubhead).

Meitä on moneksi. Suurimman virheen klubipelaajat tekevät mielestäni kuitenkin siinä, että he kopioivat jonkun svingialueen/-ajatuksen yhdeltä pelaajalta/yhdeltä koulukunnalta ja toisen svingialueen/-ajatuksen toiselta. Moni asia esim. Tikrun svingissä ei toimi alkuunkaan Elsin kaltaisella svingaajalla, eikä päin vastoin.

Ja onko takuu voimassa kuinka pitkään?

Olen viimeisen vuoden aikana saanut vihdoinkin käännettyä patologisen slaissin (ulkoa sisälle) drawksi ja satunnaiseksi quick-hookiksi.

Tämä prosessi on edennyt pron opastuksella ja tärkein palanen palapelissä oli seuraavan asian ymmärtäminen:’Turn doesn’t create a swing, swing creates turn.’

Eli missään vaiheessa downsvingiä hartioita tai yläkroppaa EI KÄÄNNETÄ. Voimantuotto isoilla lihaksilla tai läpilyöminen eivät tarkoita kääntöliikettä hartioista.

Nyt kun idea downswingistä alaspäin ja pallonläpi ulos alkavat mennä läpi niin kaarista on tullut paljon fixumman muotoisia.

Vastauksena Clapin kysymykseen voisin ehdottaa:

1. Kumarampi alkuasento ei auta kun samalla mailan lavan kärki nousee ylös (jos lie oli ennen kohdallaan). Tarvitaan myös lyhyemmät varret ja/tai flatimpi lie kulma jos asento muodostuu liian pystyksi nykyisillä välineillä. Jos tätä on syytä epäillä, suosittelisin ammattiapua.

2. Muita ongelmia ja huomioita on tullut ketjussa runsaasti.

Riippuu siitä, mitä ’yhdellä oikealla svingillä’ tarkoitetaan. Jos väitetään, että millään muulla tavalla ei voi osua palloon, se ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos sillä sen sijaan tarkoitetaan jotain ideaalia tai trendejä, jotka voidaan havaita useimpien hyvien pelaajien svingeissä, yksi oikea tai muita parempi tapa ei ole mitenkään mahdoton ajatus.

Jos mittaamalla esim. todetaan, että hyvät pelaajat sijoittavat normaalissa täydessä puulyönnissä tiin muutaman millin tarkkuudella samaan paikkaan suhteessa vasempaan kantapäähänsä ja klubipelaajien tasoitus on yleensä sitä korkeampi mitä enemmän heillä pallon paikka tästä poikkeaa, voi perustellusti sanoa, että pallolle on olemassa ’oikea’ paikka, ja muut paikat ovat enemmän tai vähemmän huonompia, ja svingin aikana tämä on jotenkin kompensoitava.

Oikean ja väärän (tai huonompien) erottamista toisistaan vaikeuttaa golfissa se, että muuttujia on paljon. Pelaajat ovat erikokokoisia ja -muotoisia, he pelaavat erilaisilla välineillä, ja se, mitä he väittävät tekevänsä ei aina ole sitä mitä he todellisuudessa tekevät.

Merkittävät erot ovat myös hyvin pieniä, huippupelaajan ja klubituupparin ero on joissain asioissa senttejä ja sekunnin kymmenyksiä. Esim. backsvingin huipulla mailan asento saattaa olla valokuvassa identtinen, ero syntyy siitä, mihin suuntaan maila on sillä hetkellä liikkeessä, ja sitä ei valokuvasta erota.

Lyöntien pituuden lisäksi on vielä otettava huomioon tarkkuus, vaikka ne määrättyyn rajaan saakka kulkevatkin käsi kädessä.

On erittäin vaikea sanoa, onko 267 metrin draivi, joka päätyy 77 kertaa sadasta väylälle huonompi vai parempi kuin 257 metrinen, joka on väylällä 87 kertaa sadasta.

Se joka saa minulta slaissin/faden pois, niin…mitähän lupais. Mulla olis pari ajuria jotka vois siitä hyvästä antaa pois. Mitäpä niillä enään tekis :-), yksi riittäisi.