Miesten maailmanlistalla vain kolme suomalaista mahtuu 1000 parhaan joukkoon. Naisten puolella tilanne on rankingin valossa hieman parempi.
Sami Välimäki nousi maailmanlistalla 98 sijalle ja sadan parhaan joukkoon ensimmäistä kertaa sitten kuluvan vuoden toukokuun puolivälin piipahduksen. Sitä ennen Välimäki viihtyi pidemmän pätkän sadan parhaan joukossa kesäkuuhun 2024 saakka.
Parin viikoin takaisesta kakkossijasta Välimäki sai maailmanlistalle messevät 16,2 pistettä. Viimeviikkoisesta jaetusta 18. sijasta sen sijaan irtosi vain 1,9 pistettä. Kaava on siis selvä: menestyksestä palkitaan ruhtinaallisesti. Ja kääntäen: keskikastin sijoituksilla ei kohti kärkeä nousta.
Vaikka nykymuotoinen maailmanlista suosii huomattavasti PGA Touria, saa myös DP World Tourin isoista kisoista hyvin pisteitä. Esimerkiksi Välimäki sai elokuisesta Sveitsin kisasta, Omega European Mastersista, komeat 11,1 pistettä jakamalla lopputuloksissa kakkossijan kahden muun pelaajan kanssa.
Maailmanlistan sijoitus on pelaajille tärkeä erityisesti majoreita ja muita isoja kisoja silmällä pitäen. Top 100 ei kuitenkaan vielä automaattisesti riitä major-kutsuun. Mastersin ja The Openin kutsun saavat maailmanlistan 50 parasta ja U.S. Openin 60 parasta. PGA Championshipin kohdalla raja ei ole tarkkaan määritelty, mutta yleensä paikkaan on riittänyt sijoitus sadan parhaan joukossa pari viikkoa ennen kisan käynnistymistä.
Välimäki on korkeimmillaan ollut maailmanlistalla sijalla 68 tammikuussa 2021. Kuluvalla kaudella hänellä on vielä yksi mahdollisuus kohennelle sijoitustaan, tällä viikolla Sea Island Golf Clubilla Georgian osavaltiossa pelattava RSM Classic.
Noora Komulainen pelaa myös ensi kaudella naisten Euroopan kiertueella. Kuva: Getty Images
Oliver Lindell ei vielä yllä maailmanlistalla sadan joukkoon, mutta käyrä on olut nousussa. Syyskuussa Lindell kirjautti uran parhaan sijoituksen, 160, ja sunnuntaina sijaan T28 päättyneen DPWT:n finaalin jälkeen sijoitus on 170. Finaalista herui kuitenkin vain 0,9 pistettä. Paras potti, 6,2 pistettä tuli seitsemänteen sijaan päättyneestä Irlannin kisasta.
Lindell on urakoinut viimeisen kalenterivuoden aikana peräti 29 kilpailua karsiutuen vain viidesti. Debyyttikautta voi pitää kaikilla mittareilla loistavana suorituksena. Nyt edessä on ansaittu vuosiloma, jonka myötä sijoitus maailmanlistalla saattaa hieman laskea.
Välimäen ja Lindellin lisäksi vain sijalla 470 oleva Tapio Pulkkanen mahtuu suomalaisista maailmanlistalla 1000 parhaan joukkoon. Isossa kuvassa tilanne on siis sanalla sanoen kehno.
Naisten puolella 1000 parhaan joukkoon mahtuu sentään 10 suomalaista. Heistä parhaiten on rankattu Noora Komulainen, joka kuitenkin on kaukana kärjestä sijalla 345. Naisten golfissa taso ei ole yhtä laaja kuin miehissä, joten suora vertailu ei ole kovin havainnollistava.
Myös naisten tilannetta voi kokonaisuudessaan pitää vähintäänkin huolestuttavana, onhan Komulainen tällä hetkellä ainoa pelioikeutensa pääkiertueella varmistanut suomalaisnainen. LPGA Tourilla suomalaisia ei ensi kaudella nähdä ja LET:lle saadaan lisää sinivalkoista väriä vain, jos Marokossa joulukuun puolivälissä pelattava karsinta sujuu mallikkaasti.
Lue seuraavaksi: Sami Välimäki otti brutaaleissa olosuhteissa yhden kauden parhaista sijoituksistaan
Tämä maailmanlista on varsinainen vitsi. Enkä nyt tarkoita sitä, että LIVin kisoista ei heru pistettäkään tälle listalle, vaan koko rankingin käsittämätöntä pistelaskua. Esimerkiksi viime viikonloppuna maailmanlistan pisteitä herui yhtä paljon DPWT:n finaaliturnaukselle kuin PGAn fall series -kisalle. Dubain osanottajalistalla oli 4 peluria maailmanlistan top10:stä ja 11 miestä maailmanlistan top30:stä. PGAn kisassa ei ollut yhtään top30 -pelaajaa ja maailmanlista top100:stakin vain 9 kisaajaa. Minkä logiikan mukaan nämä kisat olivat yhtä vaativat koitokset? Samille onnittelut, että on mukana turneella, jossa kertyy maailmanlistan pisteitä rutkasti.
datagolf.com -sivuston mallinusten mukaan +2 lyöntiä per kierros PGA-tourin keskiarvoa paremmin pelaava pelaaja (vastaa noin top 3-5 pelaajaa maailmassa) olisi voittanut DPWT finaalin 11% todennäköisyydellä ja Bermudan PGA-fall kisan 15% todennäköisyydellä. Eli ei niin suuri ero kuin olisi voinut kuvitella. Tämä pääasiassa siksi, että PGA-kisan osallistujalista oli leveämpi. Esimerkiksi yli PGA-tour keskiarvotason pelaajia oli Bermudalla mukana 39, kun taas DPWT-finaalissa vain 28.
Bermudan kisa oli vieläpä kaikista heikkotasoisin Fall Series -kisoista. Esimerkiksi Utahin ja Meksikon kilpailut lähes vastasivat DPWT-finaalia haasteeltaan (ainakin voittamisen mielessä) datagolfin mukaan.
DPWT on tällä hetkellä PGAT kasvattajatour. Vuosittain 10 parasta DPWT pelaajaa nousee PGAT:lle. Onko se oikein tai reilua voidaan kysyä, mutta näinhän se halutaan ainakin PGAT:n päättäjien ja rahoittajien näkökulmasta asemoida.
Tämä on aivan eri asia eikä liity tai ainakaan ei pitäisi liittyä siihen, kuinka paljon maailmanlistan pisteitä jaetaan kilpailussa. Kisan kovuutta ei saisi määrittää sen mukaan, mihin kiertueeseen ko. kisa kuuluu, vaan sen mukaan kuinka kova osanottajalista on ko. kisassa.
Owgr sivulla on kerrottu jokaisen pelaajan kohdalla kuinka paljon pisteitä he tuovat mukanaan kilpailuun, jos haluat käydä katsomassa. Olihan tuolla Dubaissa aika paljon vähemmän pelaajia vaikka jotain huippuja siellä olikin 120 vs 52. McIrloy ja Fleedwood toivat kahdestaan ison kasan pisteitä kisaa. 15 ensimmäistä näyttää olevan dubaissa isommilla pisteillä, kuin USA:n kisan parhaat.
En tiedä kuinka oikeudenmukainen nykyinen systeemi on mutta ennen nykyistä systeemiä eurooppaa kyllä selvästi suosittiin jakamalla takuupisteitä pelaajien tasosta riippumatta.
Liv pelaajat pitäisi vain saada mukaan, mutta se vaatisi isoja muutoksia systeemeihin. Jos LIV pääsee mukaan muiden kiertueiden rinnalle, niin sitte euroopassa on enää kolmannen tason kiertue ja pisteet vähenevät entisestään, kun LIV ja PGA taistelevat ykköspaikasta.