Tiina Lehmuskoski on työskennellyt 30 vuotta golfkenttien puutarhurina.
Aulangon golfkenttien puutarhuri Tiina Lehmuskoski on huolestunut. Hän on pitkän uransa aikana joutunut todistamaan vauhdilla etenevää ilmastonmuutosta.
”Tässä työssä selvästi näkee, miten kasvien lajimäärä köyhtyy ja hyönteiset sekä pieneliöt vähenevät tai pahimmassa tapauksessa katoavat kokonaan. Ennen sai kenttävessoista hävittää ampiaisenpesiä, mutta enää siihen ei ole ollut tarvetta”, hän sanoo.
Lämmenneet kesät ja helle-ennätykset ovat merkki ilmastonmuutoksesta. Kuumuus aiheuttaa kuivumista, ja hellekausina puutarhurin aika menee kasteluun. Tihkukasteluita ei Aulangolla ole käytössä.
Niittyjä pitäisi perustaa kenttäalueille Lehmuskosken mielestä kiireesti lisää. Karheikkojen takana olevat niityt auttaisivat edistämään luonnon monimuotoisuutta. Juuri niityt ovat Aulangolla Lehmuskosken valtakuntaa. Hän määrittelee, missä kohtaa heinikko saa kasvaa, eikä sinne mennä leikkureilla. Tieto ei aina mene perille, ja puutarhurin sydän särkyy, jos esimerkiksi näsiäkasveja on vedetty raivaussahalla nurin.
Alueiden merkkaaminen on mahdollista nauhoilla, mutta siihen Lehmuskoski ei halua lähteä.
Aulangon vanhan kentän eli Hugon rangen ja klubin välissä olevalle alueelle sekä Everstin 17. ja 18. väylien välimaastoon Lehmuskoski haluaisi perustaa niityt kunnon siemenseoksineen.
”Kentät voisivat tehdä paljon enemmän luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Hyvinvoiva ja runsaslajinen niitty vetää puoleensa hyönteisiä, pieneliöitä ja lintuja”, hän sanoo.
Karheikot saisivat olla kapeampia
Jatkuvan hoidon alla olevaa ja leikattavaa aluetta golfkentän pinta-alasta tulisi olla korkeintaan neljännes. Heinikkoa niitetään kentillä kuitenkin paljon laajemmalla alueella.
”Se ei ole järkevää. Karheikot saisivat olla huomattavasti kapeampia ja vesistöjen äärelle voisi kasvattaa enemmänkin raffia. Golfarit eivät siitä tietysti tykkäisi, ja ymmärrän sen täysin pelilliseltä kannalta”, Lehmuskoski sanoo.
Aulangon Eversti-kentän takaysillä oli tavoitteena kasvattaa karheikoissa pelkkää punanataa. Se jäi kuitenkin haaveeksi, kun luonto päätti toisin. Alueelle kulkeutuu jatkuvasti muiden kasvien siemeniä ja niiden myötä lajikirjosta tuli aiottua monipuolisempi.
”Punanataheinikko olisi kaunis, mutta nyt takaysille on kasvanut ohdakkeita. Olen siitä iloinen, koska ohdake on yksi tärkeimmistä kasveista perhosille, linnuille ja hyönteisille”, Lehmuskoski kertoo.
Kaikki eivät siitä pidä, ja olen saanut perustella kantaani.
Puutarhurilla on tärkeä rooli siinä, millainen mielikuva kentälle saapuvalle pelaajalle ympäristöstä syntyy.
”Täytyy olla huoliteltua. Kadunpielet on pidettävä siistinä, eikä roskia saa olla. Yleisilme on kaiken a ja o, ja ensivaikutelma on tärkeä, jos haluamme jättää itsestämme hyvän kuvan.”
Voikukat ja apilat ovat kasveja, joita golfkentällä ei yleensä juuri nähdä. Lehmuskoskikin halusi ennen kitkeä ne pois, mutta nykyään hän antaa niiden enimmäkseen olla.
”Kaikki eivät siitä pidä, ja olen saanut perustella kantaani. En myöskään käytä kasvinsuojeluaineita, vaan hoidan kasveja luonnonmukaisin menetelmin. Joku on ehdottanut, että hinkkaisin pihalaattojen välit Roundupilla (glysofaattivalmiste), mutta siihen en suostu koskemaan.”
Sipulikukat edistävät pölyttäjien elinolosuhteita
Lehmuskoski perusti Eversti-kentän klubitalon pieleen ison istutusalueen neljä vuotta sitten. Siinä kasvaa enimmäkseen monivuotisia kasveja, joiden määrästä hän ei itsekään ole kartalla.
”Haluan kasvien värien istuvan yhteen klubitalon sävyjen kanssa. Oranssi, muut keltaisen sävyt ja valkoinen käyvät tänne erityisen hyvin. Valitsen mielelläni sipulikukkia, koska ne edistävät pölyttäjien elinolosuhteita ja kukkivat ihmisten iloksi heti kauden alussa.”
Parhaat kasvi-ideat Lehmuskoski kertoo saaneensa Viron golfkentiltä. Vinkkejä uusista kesäkukista tulee myös Lepaan puutarhanäyttelystä, ja hankintoja tehdessään hän pyrkii suosimaan paikallisia tuottajia ja lähipuutarhojen valikoimia.
Keittiöjätteiden keräys tai niiden kompostointi on tullut pakolliseksi kaikille kiinteistöllä yli 5000 asukkaan taajamissa reuna-alueineen tämän vuoden aikana. Aulangon kentillä kertyvää puutarhajätettä kuitenkaan kerätä.
”Täytyisi olla jätehuoltoon aktiivisemmin yhteydessä, jos se nouto jotenkin järjestyisi. Nyt puutarhajäte kuljetetaan kentän metsiin, jossa se saa maatua tuottaen alueelle uutta humusta ja ravinteita.”
”Oma komposti olisi hyvä. Se tuottaisi laadukasta multaa, mutta sitä ei olisi kenelläkään aikaa hoitaa. Jos Aulangolle joskus tulee robottileikkurit, niin ehkä se sitten onnistuisi.”
Lehmuskosken päivät ovat työntäyteisiä varsinkin keväällä. Tänä vuonna hän sai vähäksi aikaa kaverikseen kesätyöntekijän, ja apukäsiä on ilmeisesti luvassa myös ensi kaudelle.
Paljon positiivista palautetta
Lehmuskoski saa pelaajilta paljon positiivista palautetta. Se on hyvin palkitsevaa, mutta jonkin verran on heitäkin, joiden mielestä istutukset ovat turhia. Myös neuvojia riittää, enimmäkseen asia on kuitenkin toisin päin. Ohjeita kysellään perunanistutuksesta lähtien, ja hän on käynyt muutaman golfarin pihalla konsultoimassa.
Uusista projekteista tällä hetkellä mielessä kypsyy Everstin parkkipaikan päädyn istutukset. Toteutukset syntyvät pitkän uran tuomalla ammattitaidolla ja luovalla otteella.
”Usein vasta tehdessä mietin, mikä kasvi minnekin sopii, enkä tee laajoja etukäteissuunnitelmia.”
Vaikka luontokato on suuri uhka, voi golfkenttä osaltaan auttaa sen pysäyttämisessä tarjoten kasveille ja eläimille turvasataman.
Eversti sijaitsee Aulangon luonnonsuojelualueen kyljessä, ja läheisistä metsistä kenttämaisemiin on levinnyt runsas eläinkanta.
”Kentän vesistökin tuo tänne elämää. Joutsenet tulevat joka vuosi ja tänä vuonna täällä asusti yksinäinen harmaahaikara. Kesällä näin aamuvarhaisella saukon, jota kettu jahtasi, mutta takaa-ajettava ehti sukeltaa ykkösen lampeen. Peurat lähes katosivat, kun viidennen ja kuudennen väylän välissä ollutta puustoa harvennettiin. Nähtäväksi jää, tulevatko ne talvella takaisin.”
Lehmuskoskella on vielä marraskuu töitä ennen kuin hän vetäytyy talvilevolle. Kun lunta on riittävästi, puutarhuri ottaa sukset esille ja tekee toisinaan hiihtoreissun myös pohjoiseen.
Talista Aulangolle
Tiina Lehmuskoskelle tuli vastikään 20 vuotta täyteen Aulanko Golfin palveluksessa. Hän toimi vuosituhannen alussa Aulangon hotellin puutarhurina, ja toimenkuva täydentyi, kun golfkenttä tarvitsi viheralan ammattilaista hoitamaan klubin pihaa ja ympäristöä. Hotellin piha-alueiden hoidosta hän luopui työmäärän lisäännyttyä tuntuvasti kymmenen vuotta sitten.
”Työurani golfkentillä alkoi Helsingin Talissa. Mieheni toimi siellä kenttämestarina, ja Talista on jäänyt mukavia muistoja. Poikamme Eero viskasi tuttinsa kentän halki kulkevaan Mätäojaan sorsille, mutta kävin ne noukkimassa pois. Siitä ei siis tullut mitään ekologista katastrofia”, Lehmuskoski nauraa.
Golfiakin Lehmuskoski ehti opetella Talissa käyden joskus kentän legendaarisen, sittemmin edesmenneen pron Sigge Nyströmin tunneilla. Nykyään hän pelaa golfia yhden kierroksen vuodessa, äitienpäivänä, kotinsa naapurissa olevalla kentällä.
Lehmuskosket muuttivat kymmenen Talin vuoden jälkeen Lepaalle, jossa Tiinan puoliso toimi aluksi kenttämestarina ja nyttemmin golfkentänhoidon koulutuksen lehtorina.