Kuin ruotsinlaiva, mutta pikkaisen parempi. Illman keinuntaa ja alituinen auringonpaiste kylkiäisinä. Ei pallomerta, mutta toistakymmentä golfkenttää, joista lähin todennäköisesti oman hotellin takapihalla. Turkin Belek on nykypäivän golfarille sitä, mitä ruotsinlaiva tai Kanariansaaret olivat perusturistille 1970-luvulla: mukavasti kädenlämpöinen, tuttu ja turvallinen vaihtoehto, jossa rahoille saa hyvin vastinetta eikä pettymään joudu koskaan. Ehkei mikään varsinainen elämystehdas, mutta mukava ja varma lomakohde.

Belekin reissuun paketoidaan tyypillisesti täysi ylläpito eli se maaginen ”all inclusive”. Pakettiin kuuluvat lähes poikkeuksetta myös golfit ja ylipäänsä koko loma. Eri pituisilla paketeilla pelaaminen on kohtuuhintaista, yksittäiset kierrokset taas rutkasti ylihinnoiteltuja. Kupletin juoni on se, että Belekiin mennään täysihoitolomalle viikoksi tai kahdeksi. Tuote on kunnossa, ja siihen uskotaan niin vahvasti, ettei muita tuotteita oikeastaan edes ole.

All inclusive on houkuttelevuudessaan kaksiteräinen miekka. Etu saattaa rokottaa pelikuntoa iltojen venyessä, mutta eipähän tarvitse huolehtia kuin yöunien riittävyydestä. Periaatteessa lompakkoa ei tarvitse kaivaa esiin kuin golfkenttien taukokioskeilla.

Belekissä on noin 300 aurinkoista päivää vuodessa.

Vähäpätöinen tekijä Belekin vetovoiman kohdalla ei suinkaan ole sää. Turkin lounaisosassa, Antalyan lomakaupungin kupeessa, paistaa paljon ja sataa vähän maaliskuusta lokakuuhun. Talvikuukausinakaan ei tarvitse pakata mukaan villapaitaa, mutta sadetakki on hyvä olla matkassa.

Golflehdessäkin on usein kerrottu suomalaisgolfareiden tutkituista matkailutottumuksista. Sama kaava toistuu vuodesta toiseen: vaikka Britteinsaaret ja Skandinaviakin tuntuvat kohteina houkuttelevalta, ne mielletään sään suhteen niin epävarmoiksi, että golfloma vietetään yleensä siellä, missä aurinko takuuvarmasti paistaa.

Kun marraskuun synkkyyttä ja maaliskuista loskan litinää halutaan paeta golf-lomalle, pienikin riski sille, että paisteen sijasta tarjolla onkin vilakkaa tihkusadetta edes päiväksi, on varsinainen tunnelman tappaja. Sellaista riskiä ei haluta ottaa, ja siksi suomalainen valitsee auringonpaisteen, hiekkarannat ja kosketusaran punoittavan ihon.

Belekissä on noin kolmesataa aurinkoista päivää vuodessa, ja vuotuinen keskilämpötila on lähellä kahtakymmentä astetta.

Golfin kannalta koleutta suurempi riski on lämpöhalvaus, eikä tämä ole pelkkää tarinan värittämistä. Nestehukka ja auringonpistos ovat todellisia riskejä, jos nesteytyksestä ei muisteta huolehtia – tai jos se tehdään baarin puolella.

Etenkin loppukesästä, heinä–syyskuussa, paras aika peleille on mahdollisimman aikainen aamu. Keskipäivän aurinko korventaa tottumatonta niin armottomasti, että pelaaminen ei tahdo luonnistua ilman golfautoa.

Säiden suhteen Belek on golfarille erittäin hyvä vaihtoehto. On vain hyväksyttävä golfloman reunaehdot, jotka Belekin tapauksessa tarkoittavat kirjaimellisesti golfturismiin keskittynyttä aidattua aluetta, joiden sisällä turisti saa sitä, mitä tarjolla on.

Kulttuuririentoja, pittoreskeja kylämiljöitä tai ottomaanien valtakunnan kukoistuskauden arkkitehtonisia ihmeitä Belekistä on turha etsiä. Niiden sijaan tarjolla on prameita hotelleja, tasokkaita golfkenttiä, laadukkaita seisovia pöytiä ja baarimikkoja, jotka eivät kysele drinkin jälkeen huoneen numeroa.

Niin, ja tietenkin aurinkoa.

Helpon loman ystäville

Belek on 22 kilometriä pitkä rannikkokaistale Turkin lounaisosassa. Alueella on yli 50 hotellia, joissa on 55 000 vuodepaikkaa.

Belekissä on 16 golfkenttää, joilla pelataan yli 600 000 kierrosta golfia vuodessa. Tenniskenttiä on 250, jalkapallokenttiä 55 ja vesipuistojakin useita.

Vieraita Belekissä käy vuodessa peräti 1,7 miljoonaa. Paikallisia ihmisiä alueella asuu noin 9000.

Suurin turistiryhmä ovat venäläiset, joita on kävijöiden kokonaismäärästä yli neljännes. Myös saksalaisia ja brittejä on paljon. Venäjän hyökättyä Ukrainaan venäläisten määrä Turkissa on vain kasvanut, koska moni muu maa on estänyt venäläisten pääsyn maahan.

Antalyassa, Belekin länsipuolella olevassa suurkaupungissa, asuu virallisesti yli 2,5 miljoonaa ihmistä. Pakolaisia on lisäksi arviolta ainakin puoli miljoonaa. Kaupungissa on sadoissa tuhansissa laskettava ukrainalaisvähemmistö sekä lähes yhtä suuri venäläisvähemmistö. Syyriasta alueelle on tullut kymmeniä tuhansia sotapakolaisia. Turkkiin on paettu sotaa sankoin joukoin, ja tulijoista suuri osa on asettunut maan eteläosiin.

Paketeilla pelaaminen on kohtuuhintaista, yksittäiset kierrokset taas ylihinnoiteltuja.

Antalyan kaupunkin näyttää Turkista kokonaan toisenlaisen kuvan kuin Belekin golfkupla. Antalyan vanhaan kaupunkiin on piilotettu paljon historiaa. Vanha kaupunki sijaitsee ja elää nykyisen, vilisevän ja suomalaiseen silmään melko kaoottisenkin suurkaupungin keskellä ja on edelleen osin asuinkäytössä.

Turistille juuri vanha kaupunki on niin sanotusti varma kohde. Turkissa turistien turvallisuus nimittäin otetaan vakavasti. Koronapandemia opetti maassa kouriintuntuvasti, mitä vierailijavirtojen tyrehtyminen voi tarkoittaa, eikä turvallisuusuhkille siksi haluta jättää sijaa. Yksi terrori-isku hiljentäisi lentokentät pitkäksi aikaa, eikä turismin tulovirtoja helposti paikata.

Turvallisuuden varmistaminen näkyy konkreettisesti kaupunkikuvassa. Vanhassa kaupungissa kameroita on jokaisessa kadunkulmassa useita. Lisäksi kaduilla partioi poliiseja sekä virkapuvuissa että siviilitamineissa.

Turistin kannalta tämä on huojentava tieto; turvallisuudesta ei tarvitse olla Belekissä huolissaan. Vastaava valvonta on kuitenkin poikkeuksellista ja kertoo osaltaan yhteiskunnassa pinnan alla kuplivasta tyytymättömyydestä ja epätasa-arvosta.

Vesi

Vaikka Belekin alueen vetovoima perustuu aurinkoon, on senkin todellinen elämän-eliksiiri vesi. Ilman valtavia vesivarantoja Belekin lukuisat golfkentät eivät vihannoisi, eivätkä ravintokasvit puskisi jopa kolmea satoa vuodessa.

Vesi on yhä tärkeämpi luonnonvara, josta on esimerkiksi Etelä-Espanjassa jo todella suuri puute. Belekissä vettä sen sijaan riittää.

Belekin vesi tulee pohjoisessa siintäviltä Taurusvuorilta. Ne peittyvät joka talvi lumivaippaan, joka sulaessaan virtaa Antalyan ja Belekin matalille rannikkoalueille useiden vuolaiden jokien muodossa. Nämä virrat ovat Belekin alueen menestyksen ydin. Virroissa elää jopa taimenia, ja vuorilla on useita jokia ja järviä.

Matkailualalla ympäristöasioille lasketaan entistä enemmän painoarvoa, ja turistitkin osaavat sitä jo vaatia. Ympäristöasioihin on kiinnitetty kasvavaa huomiota myös Belekissä. Lähiruokaa on tarjolla paljon, ja esimerkiksi vihannesten ja hedelmien tuotannon suhteen Belek on melko omavarainen. Hotellien seinillä ja nettisivuilla on esillä erilaisia ympäristösertifikaatteja, joista osan tunnistaa, osaa ei. Suunta on kuitenkin oikea.

Belekin golfkentät

Belekissä on 11 golfklubia, joilla on yhteensä 16 golfkenttää. Suurin osa kentistä on niin sanottuja tree line -kenttiä, joilla väylät rajoittuvat puihin, tyypillisesti jykeviin pinjamäntyihin. Kaikki kentät ovat kuntonsa ja suunnittelunsa puolesta mukavia pelattavia. Suurin miinus alueelle on lievä monotonisuus. Kenttien luonteeseen kannattaakin tutustua hieman etukäteen, jotta omaan peliohjelmaan saa rakennettua tarpeeksi vaihtelua. Ajomatka Belekin sisällä kenttien välillä on aina lyhyt, joten liikkumisiin ei tuhraannu liikaa aikaa.

The Montgomerie Maxx Royal, 18 reikää

Pituus: 6522 / 5862 / 5527 / 4922 m
www.montgomeriemaxxroyal.com

Kuuluisan arkkitehtinsa mukaan nimetty Montgomerie Maxx on Belekin eliittiä. Suunnittelultaan melko modernilla kentällä pelattiin Euroopan kiertueen Turkish Airlines Open -kilpailu vuosina 2013–2015 ja 2019. Kentän takatii onkin tarkoitettu todellisille kilpapelaajille.

Mäntyjen rajaamilla väylillä on paljon kumpareita ja painanteita. Avauspeliltä vaaditaan paljon, sillä paikoitellen väylät ovat kapeita. Myös griinialueiden muotoilu on erinomaisen onnistunutta. Ensiluokkaiset viheriöt ovat suuria ja vastaanottavia, väylät monipuolisia eikä tylsää hetkeä tule. Kenttä on kaunis ja hyvin hoidettu. Bunkkereita ja waste-landia on paljon.

Kierros loppuu hienoon päätösväylään, pitkään par-viitoseen, joka dramaattisuudessaan ja kauneudessaan vetää hienosti yhteen koko kentän ja pelikokemuksen.

Antalya Golf Club, 36 reikää

Sultan: 6813 / 3293 / 5756 m
Pasha: 5984 / 5497 / 5132 / 4562 m
www.agc.com.tr

Kahden kentän Antalya Golf Club on Turkin golfin henkinen koti ja Turkin PGA:n päämaja. Golf on pääroolissa, ja kentänhoidosta henkii ammattiylpeys. Jos aikataulu vain visiitin sallii, kannattaa se ehdottomasti tehdä.

Kentät ovat hyvin suunniteltuja, kauniita ja upeasti hoidettuja. Molemmilla kentillä väylät rajautuvat puihin, ja vettä on paljon. Sultan on vaikeudessaan raaka mittari parhaillekin. Pashalla tilaa on enemmän. ja se on hitusen helpompi sopien näin paremmin korkeammalla tasoituksella pelaaville.

Etutiiltäkin huomattavan pitkän Sultanin helmiä ovat reiät 16 ja 11. Ensin mainittu on lyhyt par-viitonen, joka houkuttelee yrittämään kahdella päälle tarjoten samalla oivan mahdollisuuden pallokylvylle. Vahvimmin mieleen jää kuitenkin 11. väylä, strateginen lyhyehkö par-nelonen, jonka viheriön taustalla siintävät Taurusvuoret ja jonka hienosti muotoiltu griinialue haastaa pelaajan lähestymisessä upealla tavalla. Yksinkertainen väylä, jonka muotoilu kuitenkin hakee vertaistaan.

Kenttien luonnonläheisyys yllättää. Lintuja, oravia ja vähän isompiakin nisäkkäitä vilisee metsissä, ja kentän lammissa loiskivat hyönteisiä veden pinnalta napsivat kalat.

Lykia Links, 18 reikää

Pituus: 6910 / 6319 / 5866 / 5206 / 4795 m
www.lykialinks.com

Lykia on ainoa Belekin kenttä, jolla ei ole puita. Se on myös alueen palkituimpia. Paljon kertoo sekin, että tälle Perry O. Dyen luomukselle on usein hankalaa saada lähtöaikaa, vaikka se sijaitsee kaikkein kauimpana alueen itäisimmässä kulmassa ja suuntaansa matkaan menee puolisen tuntia. Kuten nimi enteilee, kenttä on vahvasti links-vaikutteinen. Keskiössä ovat tuuli, vahvat muodot ja lukuisat bunkkerit. Lykia sopii hyvin ilman golfautoa pelattavaksi. Helteessäkään ei läkähdy, siitä pitää huolen mereltä puhaltava tuuli. Etekin takaysillä kenttä kulkee hyvin lähellä merta.

Tuuli on usein tuntuva ja armoton osa haastetta. Kentän par on 73, joka osaltaan hieman selittää mittaa. Par-luvun taustalla on reikä 17, joka pelataan par-nelosena, vaikka se alun perin on suunniteltu par-kolmoseksi.

Cornelia Golf Club, 27 reikää

The King : 6373 / 5969 / 5538 / 4929 m
9-reikäinen : 3230 / 3042 / 2851 /2558 m
www.corneliaresort.com

Corneliassa on kolme ysiä. Niistä muodostetaan kolme eri kokonaisuutta, joilla kaikilla on eri nimet. Varsinainen kenttä on kuitenkin The King Course. Sen on piirtänyt Nick Faldo. Ensimmäisenä pelikokemuksesta nousee mieleen dogleg-väylät, joita kentällä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Kenttä on kuitenkin reilu, ja tilaa on melko paljon. Väylien ladoiltakin, jälleen Belekille tyypillisten pinjojen katveesta, pallo löytyy vaivattomasti. Kenttä on hyvin hoidettu ja istuu ympäristöönsä vaivattomasti luontoa kunnioittaen.

Kiitos doglegien, väyliä ei ole venytetty liian pitkiksi. Lähestymislyönnin alustaminen vaatii hyviä avauksia, eikä luovuuteen tiiltä usein ole mahdollisuutta.

Griineillä on reilusti muotoja. Näyttäviä ja haastavia lähestymislyöntejä kenttä tarjoilee anteliaasti. Kahden viimeisen väylän loppuhuipennus on kaunis ja haastava.

Kentän hotelli uima-altaineen, merenrantoineen ja seisovine pöytineen edustaa tyypillistä Belekiä ollen kuitenkin alueen paremmasta päästä.

Regnum Carya, 18 reikää

Pituus: 6605 / 6149 / 5750 / 4862 m
www.regnumhotels.com

Carya kilvoittelee Belekin ja koko Turkin parhaan golfkentän tittelistä monilla listoilla. Lopulta on makuasia, mikä on paras, mutta parhaimmistoon Carya kuuluu. Vuonna 2008 avattu kenttä on suunnittelutoimisto Thomson Perrett & Lobb Golf Course Architectsin käsialaa. Kentällä on pelattu Turkish Airlines Openin huippukilpailu vuosina 2016–2018.

Carya on täysiverinen kilpakenttä, mutta se ei ole liian hankala tavallisellekaan golfarille. Klubi-tiiltä kenttä on kohtuullisen mittainen, mutta muuttuu asteen näyttävämmäksi, kun tiiauspaikka valitaan taempaa. Kentän parhaat osat ovat viheriöalueet ja niiden muotoilu. Etenkin par-kolmoset jäävät mieleen visualisuutensa ansiosta.

Sisääntulon loppua kohden haaste lisääntyy. Veden ympärillä kulkevat reiät 10 ja 11 sekä 17 ja 18 antavat mahdollisuuksia ei-toivottuun pallopesuun. Fade-pelaaja on näillä rei’illä paremmin turvassa kuin draw’ta lyövä.

Avauksille on keskimäärin hyvin tilaa. Bunkkereita kentällä riittää, ja hiekkalyöntejä on lähes mahdotonta välttää. Carya on kokonaan valaistu, joten yökyöpeleille se sopii oivallisesti.

Cullinan Links Golf Club, 36 reikää

Olympos Course: 5641 / 5254 / 4737 m
Aspendos Course: 5463 / 4998 / 4398 m
www.cullinanlinksgolfclub.com

Cullinanin kenttien kohdalla on uskallettu olla erilaisia. Sen sijaan, että olisi lähdetty tekemään pinjamäntyjen reunustamia pitkiä väyliä, on tehty jotain ihan muuta. Titanic on links-henkinen merenrantakenttä, jossa on poikettu Belekille ja yleensäkin lämpimille maille tyypillisestä bermuda-ruoholaadusta.

Ei niin, että Belekille tyypillisissä treeline-kentissä mitään vikaa olisi, mutta niitä vain on jo kylliksi. Siksi Cullinanin kenttäkaksikko erottuu edukseen. Aspendos on kenttänä jopa helppo, Olympos sitä asteen haastavampi. Kaksikosta Olympos on kuitenkin selkeä ykköskenttä.

Kentät erottuvat myös pituudellaan, koska edes takatiiltä ne eivät ole mitaltaan pitkiä. Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta, koska 350-metrinen par-nelonen on suoraan merta kohti tuuleen pelattuna aina pitkä. Tuuli on Cullinanin suola ja sokeri ja tekee pelaamisesta hauskaa.

Cullinanissa pelataan rehellistä resort-golfia mukavissa maisemissa persoonallisilla kentillä. Tuloksentekeminen ei täälläkään silti ole helppoa, siitä pitävät huolen haastavat viheriöt.

Titanic de Luxe -hotellin iso sporttibaari, on Belekin paras lajissaan. Myös hamam-kylpylä on alueen suurimpia.