Jossakin taannoisessa keskusteluketjussa joku kyseli Cascaisin kenttien kuntoa. Tässä siitä tietoa ja muitakin mielipiteitä.

QUINTA DA MARINHA
Kenttä oli erittäin täyteen buukattu; klo 10 alkaneilla kierroksilla selvisi hädin tuskin alle 5 tunnin; puolenpäivän lähtöihin saanee lisätä vielä puoli tuntia. Kunnes toissapäivänä ei ollutkaan enää yhtään ruuhkaa – high season ilmeisesti loppui?! Kenttä on hyvin käveltävissä, vaikka pelasimmekin autoilla. Kenttä oli aika kehnossa ja kuluneessa kunnossa (kuten pelaajakin). Tiiboxit ruskeita, paikoitellen muodoltaan epätasaisia. Yli kolmella neljänneksellä tiistä keltaiset tikut oli laitettu sinisten kohdalle tai vielä edemmäksi – peliä nopeuttamaan vai tiiboxien kunnon parantamiseksi? Kaksi viikkoa sitten väylät olivat kivikovat ja kasvoivat epätasaisesti. Ensimmäisen sadepäivän jäljiltä pehmenivät makuuni sopiviksi ja vihersivät selvästi enemmän. Toisen sadepäivän jälkeen olivat jo varsin pehmetä ja pallossa kovin usein mutaa. Bunkkerihiekat oli vaihdettu pari kuukautta aiemmin, joten olivat hyvin pehmeät. Niitä eivät haravoineet sen paremmin pelaajat kuin kentänhoitajatkaan, joten bunkkerissa pallo löytyi aina enemmän tai vähemmän syvästä kengänjäljestä. Griinit OK, hitaanpuoleiset eikä kovin moni vaivautunut korjaamaan alastulojälkiä vaikka pehmeille griineille jäi melkoisia kraatereita. Kentällä on joukko mielenkiintoisia väyliä ja muutamia toisiaan toistavia. Kentällä on hieman erikoinen rytmitys: ensimmäiset 11 reikää sisältävät 5 par5-, 4 par3- ja kaksi par4-reikää. Lopuissa seitsemässä sitten 5 par4- ja 2 par3-reikää. Erikoisuutena on myös, että kahdesti (tai oikeastaan kolmesti) griiniltä siirrytään seuraavalle tiille ylittämällä toinen väylä (r2->r3 menee r1:n yli, r11->r12 menee r4:n yli, r12->r13 menee r18 takatiin editse).

OITAVOS
Peli eteni asiallista lomagolfvauhtia, ehkä noin 4 h 15 min. Hyvin käveltävissä, kävelimme sähkökärryjen kera. Tiiboxit, väylät ja griinit asialliset, Griinit nopeammat kuin QdM:ssä mutta eivät silti kovin nopeat (grain!). Bunkkerit kovat. Paljon wastelandiä, jossa hiekka pehmeää, pinjojen alla neulasmatto. Kenttä avoin ja siksi tuulelle altis. Pelasimme toisen kieroksen (suhteellisesti ottaen) tyynessä kelissä, toisessa noin 9-10 m/s (+puuskia) luoteistuulessa (vallitseva tuulensuunta). Molemmissa keleissä miellyttävä kokemus. Neljä ensimmäistä väylää lyhyehköjä, pinjojen reunustamia, sitten avointa, kunnes viimeinen, varsin kinkkinen, väylä hieman suojassa.

PENHA LONGA
Peli eteni asiallista vauhtia, mutta kuulimme myös päinvastaisia kokemuksia. Mäkinen, joten (meidän) vanhusten kannatti ottaa auto ainoalle kierroksellemme. Tiiboxit, väylät, bunkkerit ja griinit hyvässä kunnossa, mutta kuulimme, että sateiden jälkeen väylät olivat pehmeät ja pitkässä ruohossa. Aika monta hieman erikoista väylää, mutta positiivisessa mielessä. Etuysi helpompi, takaysillä vaikempaa – viimeistään väylällä 16 (pitkä par4, draivataan alas mistä noustaan taas ylös. Maisemat kerrassan upeita – äänimaisema ei niinkään -vieressä ahkerassa käytössä oleva moottorirata (vinkki: pelaa kenttää arkipäivänä!).

Nämä ovat täysin henkilökohtaisia mielipiteitäni ja niihin vaikuttaa sekä ajankohta että vallinneet sääolot. Estoril jäi tällä kertaa pelaamatta.