Entinen yliopistogolfari Stewart McNab pelasi Aulangolla ensimmäisen kierroksensa lähes 20 vuoteen.
Stewart McNab aloitti golfin 80-luvun puolivälissä Skotlannin länsipuolella sijaitsevalla Paisley Golf Clubin kentällä. Vaihtoehtoja harrastuksen suhteen olisi ollut muitakin. Jalkapallon, tenniksen tai shintyn kaltaiset lajit eivät McNabia kuitenkaan säväyttäneet. Kansallispeli golf tuntui omimmalta. Skotlantilainen varttui eteväksi pelaajaksi, ja ylsi Glasgow’n yliopistossa lentokonetekniikan insinööriksi opiskellessaan koulun golfjoukkueeseen. ”En ollut kovimpia tuloksentekijöitä. Pidän kuitenkin hyvänä saavutuksena, että pääsin joukkueeseen”, Aulangon Golfklubin Hugo-kentän terassilla istuva McNab sanoo. Golfia McNab pelasi intohimoisesti sen minkä opinnoiltaan ehti. Taidot jalostuivat lähiseudun kenttien kovatasoisissa kisoissa, ja lyöntitekniikkaansa hän hioi pitkään valmentajanaan toimineen kotiseuransa pron opeilla. ”Kotikulmillani oli paljon taitavia pelaajia. Tunnetuin taitaa olla Alastair Forsyth. Hän voitti urallaan kaksi turnausta European Tourilla (nyk. DP World Tour) ja oli maailmanlistalla sadan parhaan joukossa. Alastairin pikkuveli oli hyvä ystäväni, ja pelasin paljon hänen kanssaan.” Olimme asuneet kaupungissa jo aika pitkään ennen kuin asia valkeni itselleni. 2000-luvun alkupuolella golf jäi työkiireiden alle. McNab tapasi Englannissa työskennelleen suomalaisen, Raisa Murron, josta tuli myöhemmin hänen puolisonsa. He asuivat eri puolilla Englantia, kunnes pariskunta päätti muuttaa Suomeen. Koti löytyi Raisan teinivuosien kotikaupungista Hämeenlinnasta, jota kutsutaan runsaan golfkenttätarjontansa vuoksi myös Tiilaaksoksi. ”Minulle oli täydellinen yllätys, että Hämeenlinnassa on niin paljon golfkenttiä. Olimme asuneet kaupungissa jo aika pitkään ennen kuin asia valkeni itselleni.” Pitkä tauko näkyi yllättävän vähän oppikirjasvingillä pelaavan skotlantilaisen lyönnissä. Kuva: Golfpiste McNab alkoi pari vuotta sitten kypsytellä ajatusta golfin aloittamisesta uudelleen. Hän osti muutaman käytetyn rautamailan netistä, ja ajeli perheen oikealta puolelta ohjattavalla Fordilla Tawast Golfin rangelle palauttamaan lyöntiä mieleensä. ”Kävin muutaman kerran harjoittelemassa, eikä lyöminen tuntunut hassummalta. Ajattelin, että voisin lähteä kierrokselle, mutta se sitten jäi, kun minulla on ollut selän kanssa hieman ongelmia.” Selkävaivat helpottivat ja McNab otti seuraavana vuonna pari valmennustuntia paikallisten klubien opettajilta. Nyt hän on hankkinut uudet mailat ja päättänyt pelata kierroksen Aulangon yhdeksänreikäisellä Hugo-kentällä. Olemme seuraamassa McNabin golfdebyyttiä Suomen kamaralla. ”Edellisestä kierroksestani on kulunut 18 vuotta. Pelasin sen Englannissa Derbyssä. Olin silloin kolmekymppinen ja nyt lähestyn viittäkymmentä”, hän kertoo ykköstiillä ja sivaltaa pallon puukolmosellaan matkaan. McNab lyö palloa elegantilla svingillään hämmästyttävän hyvin, mutta joukkoon mahtuu myös kirjavampia suorituksia; sellaisia, joita häneltä paremman pelituntuman saaneena tuskin nähtäisiin. ”Eniten tuntuu olevan hakemista chippien ja puttien kanssa. Chipeissä osumat ovat ihan OK, mutta etäisyyskontrolli on unohtunut vuosien päähän. Griinillä en ole yhtään harjoitellut, kun sain tämän putterini vasta tänään. Helppoja putteja on mennyt monta ohi.” McNab on ulkoillut perheensä kanssa golfkenttää halkovilla ja ympäröivillä hiekkateillä sekä retkeillyt kakkosgriinin takana olevilla Tekosaarilla. Kentän väyliä hän ei kuitenkaan entuudestaan tunne. ”Hugo on kaunis kenttä maisemiltaan ja hyväkuntoinenkin. Kotikonnuilla olen pelannut samanhenkisillä puistokentillä. Tässä on etäisesti tuttuja vivahteita”, hän sanoo kuultuaan, että Hugon toinen suunnittelija on skotlantilainen kenttäarkkitehti Fred Smith. Viidennen reiän lyöntipaikalla McNabilla ei ole tiilyöntiin sopivaa mailaa. Lähes 190-metrinen par-kolmonen vaatisi hybridiä tai pitkää rautaa, mutta häneltä ei löydy kumpaakaan. ”Settini on vähän vajaa. Puukolmonen on pisin maila ja raudoista pienin numero on viitonen, joten lyön sillä”, hän sanoo palloa tiiatessaan. Lyönti on suora ja svingin loppuasento vakaa. Kaikesta huomaa, että Stewart on saanut pienestä pitäen laadukasta valmennusta. Olin jo vähän unohtanut, miten hauskaa golf on. Bäginsä kantohihnan olalle heittävä McNab kertoo vieneensä yhdeksänvuotiaan tyttärensä kesällä Tawast Golfin juniorikouluun, mutta ei saa hänestä ainakaan vielä pelikaveria itselleen. ”Elsie oivalsi golflyönnin nopeasti. Golf taitaa olla hänelle kuitenkin liian rauhallinen laji. Tanssi ja muu vauhdikkaampi toiminta kiinnostavat enemmän”, isä nauraa. Hugo-kentän seiskan kallion näkymät olivat McNabin mieleen. Kuva: Golfpiste Stewart ei osannut kuvitella, miten pieneen tilaan Aulangon perinnemaisemassa on saatu mahdutettua nokkela ja tarkkuutta vaativa golfkenttä. ”Muutama kapea väylä ja kaltevat griinit pitävät valppaana. Ysillä on jännät paikat kakkoslyönnissä, kun Aulangontie kulkee niin lähellä väylää ja viheriötä. Miten usein tuossa mahtaa osua palloja autoihin?” hän kysyy. Kierroksen jälkeen McNab palkitsee itsensä teellä ja munkkirinkilällä. Golfkipinä vaikuttaisi ensitunnelmien perusteella iskeneen uudelleen. ”Kyllä tätä oli jo kaivannut. Tuntui todella mukavalta pelata. Olin jo vähän unohtanut, miten hauskaa golf on.” Stewart uskoo ottavansa jäsenyyden ja jonkinlaisen pelioikeuden Aulangon kentälle, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä hänen kotoaan. ”Nyt on jo syksy, joten pelimaksuihin ei kannata enää tässä vaiheessa kautta satsata. Jos lähtisin seuraavana keväänä Hugon kymppikortista liikkeelle. Eversti-kentän kuitenkin voisin käydä vielä ennen talven tuloa pelaamassa.” Mikä kentän väylistä jäi parhaiten mieleesi? ”Kalliolla olevan seitsemännen reiän lyöntipaikassa on tunnelmaa. Sieltä korkealta oli kiva lyödä avaus”, McNab sanoo.
Etäisesti tuttuja vivahteita
Everstille ennen talven tuloa
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje