Ari Vauhkonen alitti ensimmäisen kerran kierroksella ikänsä Suomelle kultaa tuoneissa EM-joukkuekisoissa.
Ari ”Pappa” Vauhkosesta on vuosien varrella tullut käsite kotimaan seniorigolfpiireissä. Kun Vauhkonen on mukana kilpailuissa, hän on aina varteenotettava menestyssuosikki myös nuoremmissa ikäluokissa.
Hän pelaa tällä hetkellä neljää eri kiertuetta: M50-, M60-, M65- sekä M70 Touria. Näistä jälkimmäisellä Vauhkonen on kilpaillut tällä kaudella kaikkein vähiten, vaikka kyseessä on periaatteessa hänen pääkiertueensa.
”Olin ollut hieman kipeänä, joten jätin 70-vuotiaiden SM-lyöntipelin Aulangolla väliin. Seuraavana päivänä Aura Golfissa pelattiin M50-kiertueen Finnish Senior Open, enkä halunnut rasittaa itseäni liikaa”, usein peräkkäisinä päivinä eri paikkakunnilla kilpaileva Vauhkonen sanoo.
Kolmipäiväisen turnauksen keskimmäisellä kierroksella ikäänsä sivunnut Vauhkonen sijoittui Finnish Senior Openissa neljänneksi, edellään kolme noin 20 vuotta nuorempaa senioripelaajaa.
Juhannuksen alla Vauhkonen onnistui alittamaan ikänsä Norjassa ESGA:n M65-ikäluokan EM-joukkuekilpailuissa. Hänen oli pelattava Borre Golfissa (par 73) kuutosella alkava tulos, jotta tavoite toteutui.
”Täytin seuraavana päivänä 71 vuotta, joten silloin olisi riittänyt lyönnin verran heikompikin tulos”, hän naurahtaa.
Vauhkonen ei kuitenkaan laittanut iän alitukselle suurempaa painoarvoa, panoksena oli tärkeämmät saavutukset. Vauhkosen päätöspäivän tulos 69 siivitti Suomen joukkueen EM-kultaan lyönnin erolla Isoon-Britanniaan.
”Noteeraan alle oman iän pelatut kierrokset ainoastaan kilpailuissa, ja silloinkin kentän parin pitää olla vähintään 72. Hupikierroksilla iän alittamiset eivät tunnu miltään.”
Pickala Golf Clubia edustava Vauhkonen on pelannut kotimaassa tällä kaudella 14 kansallista kilpailua, joista hän on voittanut viisi ja hankkinut kaikkiaan kahdeksan top 3 -sijoitusta. Viimeisin mestaruus on peräisin heinäkuun lopussa St. Laurence Golfissa pelatusta M65-ikäluokan SM-turnauksesta, jossa hän otti kultaa tuloksin 73–72 (+1).
Mitali oli Vauhkoselle peräti 69:s SM-tasolla, joten seuraavalla mitalillaan hän tulee saavuttamaan huomattavan merkkipaalun. Maajoukkue-edustuksia espoolaiselle on kertynyt 35, joista 15 on mid-ikäluokassa. EM-mitaleja palkintokaapista löytyy kuusi.
”Joitakin edustuksia jouduin jättämään aikoinaan töiden takia väliin”, vajaat kahdeksan vuotta eläkkeellä ollut Vauhkonen toteaa.
Vauhkonen pelaa ikäisekseen hämmästyttävän laadukasta golfia. Hänen luulisi vääntäneen vitsansa jo nuorena, mutta lajiin hän tutustui vasta 37-vuotiaana. Kuusi vuotta myöhemmin Vauhkonen debytoi Suomen paidassa Mid EM-turnauksessa.
”Ensimmäisistä lyönneistä lähtien homma tuntui luonnistuvan ja sopivan itselleni. Luultavasti jääpallotaustastani on jonkin verran ollut hyötyä”, Vauhkonen sanoi, kun tiedustelin ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten hänen taitojensa salaisuutta.
Pidän todella paljon kilpailemisesta. Minulla pitää olla aina joku kisa ja panos myös harjoituskierroksilla.
Mutta pelkillä lahjoilla ei pitkälle pääse. Pitää olla erinomainen caddie, jollaiseksi hän vaimonsa Sirkan nimeää, mutta vakavoituu heti perään kertomaan, että menestys vaatii pyyteetöntä työntekoa.
”Olen aina ollut innokas harjoittelemaan. Esimerkiksi edellisellä talvikaudella – lokakuun puolivälistä huhtikuun alkuun – treenasin Malmin Green Golfissa kolme kertaa viikossa ja leireilin etelässä kolmeen eri otteeseen yhteensä kuukauden verran.
”Pelikaudella harjoittelen kisojen ulkopuolella kolme tuntia päivittäin. Silloin tuntee, että on jotain tehnytkin.”
Vauhkonen pelaa tällä hetkellä tasoituksella 1,0. Kyseessä on kilpailutasoitus sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä hän ei ole seuran mestaruusturnauksia lukuun ottamatta pelannut klubikisoja 20 vuoteen. Kuva: Jukka Utriainen
Vauhkosella on harjoittelun painopiste tarkkuusmailoissa, joiksi hän laskee kaikki seiskasta alaspäin lähestymislyönneissä käyttämänsä raudat.
”Koetan kehittää ja lisätä variaatioita lyöntipankkiini. Harjoittelen korkeata ja matalaa lyöntiä, myötätuuleen, vastatuuleen, sivutuuleen ja niin edelleen. Lyön pitkällä ja lyhyellä svingillä sekä muilla eripituisilla ja -tehoisilla svingeillä niiden välissä. Lyöntivalikoiman monipuolisuutta pidän kilpapelaajan tärkeimpänä ominaisuutena.”
Valmentajana Vauhkosella on jo 90-luvun puolivälistä lähtien toiminut Esa-Tuomas Malinen, jonka hän sanoo tuntevan lyöntinsä itseään paremmin.
Oma lukunsa on kilpailuvietti ja kova henkinen kantti. Ne ovat menestyksen kannalta välttämättömiä ominaisuuksia.
”Pidän todella paljon kilpailemisesta. Minulla pitää olla aina joku kisa ja panos myös harjoituskierroksilla. Pääkin kestää, enkä hätkähdä ihan pienistä”, Vauhkonen sanoo.
Kysymykseen, millaisia ohjeita haluaisit antaa hyväksi seniorigolfariksi tähtäävälle pelaajalle tai kenelle tahansa pelinsä kehittämisestä kiinnostuneelle, hän vastaa:
”Kiinnitä huomiota pallonlyömiseen ja harjoittele ahkerasti. Paljon pitäisi lyödä erilaisia lyöntejä – ei riitä, että toistaa tasaiselta maalta samanlaista suoraa lyöntiä. Palloa pitää opetella ’kierrättämään’ ja kannattaa kokeilla rohkeasti kaikenlaista, muuten ei voi kehittyä. Monipuolisesti tulisi treenata.”
Kisojen ja treenaamisen jälkeen muulle pelaamiselle hänelle jää vähän aikaa. Tämän kauden kierroksista lähes 70 prosenttia on tullut kilpailuissa. Kotikentällä Pickalassa Vauhkonen on ehtinyt pelata vain viisi kierrosta.
Hän kertoo olleensa kuluvalla kaudella tyytyväinen etenkin avauksiinsa ja lähestymisiin. Myös puttipeli on mennyt viime vuodesta ja alkukaudesta parempaan suuntaan. Vauhkonen tähdentää, että kun puttimäärät pyörivät kierrosta kohden 30:n tuntumassa tai vähän alle, se näkyy myös kortissa.
”Lähestymiset pohjustavat kaiken ja siksi myös lyhyemmillä raudoilla enimmäkseen harjoittelen. Sellaiset 14–15 griiniosumaa täytyy saada, jos haluaa kovan tuloksen pelata.”
Viime päivinä Vauhkonen on ottanut ”hieman rennommin”, jotta aikaa on jäänyt myös pihatöille. Viikonvaihteen kisoihin Hyvinkäälle ja Hartolaan hän lähti ilman harjoituskierrosta. Ari muisti kummatkin kentät entuudestaan, ja nuotit ovat edellisiltä visiiteiltä tallessa.
Hyvinkään M65 Tourin kilpailusta tuli voitto ja 60-vuotiaiden kiertueella Hartolassa kakkossija. Seuraavaksi hän kääntää katseensa ensi viikonloppuna pelattavaan Finnish Senior Tourin (M50) SM-reikäpeliturnaukseen.
Aivan huikea ura Vauhkosella. Ja saa kyllä syvän kunnioituksen sitoutumisesta harjoitteluun ja kilpailemiseen. Mutta järjestelmä jossa eri ikäisten SM kilpailut pelataan eri viikonloppuina ei kestä päivänvaloa. Jos SM kilpailut pelattaisiin samana viikonloppuna, niin silloin mitalleilla olisi juuri sen sarjan parhaat.
Päinvastoin mitä ”ihminen” yllä kirjoittaa.
Nyt kaikilla ikäluokkien parhailla on mahdollista osallistua ikäluokkansa kilpailuun kun ei ole päällekkäisyyksiä SM-kisakalenterissa.
Tarkoittaako nimimerkki ”Ihminen”, että ikäluokkaa pitäisi
rajoittaa myös ylöspäin siis esim M60 tarkoittaisi iältään
60 – 64 vuotiaita, jolloin ”yli-ikäiset” eivät pääsisi
sekoittamaan pakkaa ???
yksi viikonloppu ja silloin valitaan sarja missä pelataan. Monelle SM mitalli olisi uran kohokohta. Jos ylemmissä ikäluokissa on parempia pelaajia, niin se on hienoa.
Ihminen ”Mutta järjestelmä jossa eri ikäisten SM kilpailut pelataan eri viikonloppuina ei kestä päivänvaloa. Jos SM kilpailut pelattaisiin samana viikonloppuna, niin silloin mitalleilla olisi juuri sen sarjan parhaat.”
Kestää hyvin päivänvaloa koska nykyinen järjestelmä mahdollistaa kaikille ikäluokkien parhaille pelaajille mahdollisuuden kilpailla Suomen-mestaruudesta jos täyttää ikävaatimukset.
”Ihmiselle” täytyy antaa anteeksi, sillä tuo ennennäkemätön (tyhmyydessään) kommentti täytyy olla vahingossa päässyt aivopieru. Tosin jälkiselittely vastaa tilannetta ”… ei se minulta …”.
Golf on ihmeellinen laji! Voisihan ”Pappa” ottaa mukaan vielä Midi kisat ja jos aikaa ja kalenterissa on tilaa jokusen Juniorien SM:n.