Alkoholi oli viedä aliarvostetun pelaajan hengen ja johti jo uran aikana useisiin sakkoihin. Kenttäennätyksiä hän arvelee tehneensä useimmiten pikkuhönössä kuin selvin päin.
Kuusi peräkkäistä Ryder Cupia. Yhdeksän voittoa European Tourilla. Vuosina 1972–1980 yhdeksän peräkkäistä kautta kiertueen rahalistan kymppikärjessä.
Viime syksynä 74 vuoden iässä keuhkosyöpään kuollut Brian Barnes oli yksi brittigolfin suurista. Suuri myös fyysisesti: painoa yli sata kiloa ja pituutta lähes 190 senttiä.
Muistokirjoituksissa Barnesia luonnehdittiin elämää suuremmaksi hahmoksi. Hampaiden välissä läpi kierroksen roikkunut merenvahapiippu ja tavaramerkiksi muodostuneet bermudashortsit polvisukkineen tekivät Barnesista helposti tunnistettavan ilmestyksen.
Barnes antoi itsestään julkisuudessa seurallisen ja itsevarman vaikutelman, mutta sisimmässään hän oli jopa äärimmäisen ujo.
”Paremminkin sisäänpäinkääntynyt kuin ulospäin suuntautunut ihminen”, kommentoi ystäväänsä vuosikymmeniä läheltä seurannut kilpakaveri ja Sky Sportsin TV-äänenä Barnesin lailla tutuksi tullut Ewen Murray.
Tempaukset johtivat sakkoihin
Barnesista tuli esiintymisensä ja tempaustensa ansiosta yleisön suosikki. Virallisten golftahojen hampaisiin hän sen sijaan joutui tuon tuosta.
Esimerkiksi silloin, kun hän vuoden 1968 French Openissa missasi par-kolmosella lyhyen putin, yritti haravoida pallon kuppiin, missasi taas ja alkoi tuuppia liikkeellä olevaa palloa edestakaisin ennen kuin se lopulta putoisi reikään. Tulokseksi 15.
Tai silloin, kun hän vuoden 1982 Scottish PGA Championshipin päätöskierroksen viimeisellä reiällä avasi oluttölkin viheriötä lähestyessään, otti muutaman ryypyn ja merkkasi tölkillä pallon tullessaan lyömään ratkaisevaa voittoputtia.
Kaksi vuotta myöhemmin Barnes sai 1500 punnan sakon, siihen mennessä kaikkien aikojen suurimman Euroopassa, rangaistukseksi PGA-järjestöön ja sen henkilökuntaan kohdistuneista halventavista huomautuksista.
Kaudella 1977 Barnes oli saanut jo 250 punnan sakon pelattuaan kilpailua yhdellä kädellä.
”Halusin muistuttaa muita pelaajia siitä, että me olemme myös viihdyttäjiä”, hän puolustautui myöhemmin.
Ylilyöntien ja itsekurin puuttumisen taustalla oli yhä useammin alkoholi, johon Barnes turvautui epävarmuuttaan peitelläkseen. Parrasvaloihin joutuminen oli Barnesille pahimmillaan taakka, jonka hän olisi mielellään vaihtanut aikaan perhokalastuksen tai kirjojen parissa.
Pitkälle ja tarkasti lyövästä Barnesista tuli 1960-luvun lopulta lähtien eräänlainen brittiläisen golfperinnön kannattelija, kun hän pääsi Max Faulknerin, vuoden 1951 Open-voittajan, oppiin. Se oli alku läheiselle ja merkitykselliselle ihmissuhteelle, joka aikanaan vahvistui Barnesin avioiduttua Faulknerin tyttären kanssa.
Nicklaus kukistui kahdesti – samana päivänä
Suurimman julkisuuden Barnes sai syyskuisena sunnuntaina vuonna 1975. Yhdysvallat oli nuijimassa Ryder Cupissa Ison-Britannian ja Irlannin yhdistettyä joukkuetta, mutta kilpailun suurin uutispommi oli vasta putoamassa.
Aamun kaksinpeleissä Barnes kohtasi uransa huipulla olleen Jack Nicklausin. Lopputulos kaikkien yllätykseksi oli 4/2 Barnesin hyväksi.
Nicklaus ei halunnut jättää asiaa tähän. Hän kääntyi kapteenina toimineen Arnold Palmerin puoleen ja pyysi tätä järjestämään revanssin iltapäiväkierroksella. Palmer suostui, ja kaksikko kohtasi uudelleen ykköstiillä.
”Barnesy, well done this morning but there ain’t no way you’re going to beat me again”, Nicklausin kerrotaan tokaisseen Barnesille ykköstiillä.
Hyvitystä janoava Nicklaus otti ohjat käsiinsä avaamalla kahdella peräkkäisellä birdiellä. Mutta Barnes ei antanut periksi. Lopputulos oli lopulta 2/1, ja jälleen Barnesin hyväksi.
Lehdistö oli innoissaan, mutta Barnes piti jalat maassa. Sävy oli sama vielä vuonna 2012, jolloin Barnes palasi lehtijutussa päivän tapahtumiin.
”Eighteen holes of matchplay is a sudden-death situation, it’s like Russian roulette. If you hole a couple of putts at the right time, you can beat anybody and that was the situation.”
Nicklaus arvosti suuresti Barnesia pelaajana ja houkutteli tätä toistuvasti Yhdysvaltoihin pelaamaan. Barnes kuitenkin jätti kortin kunnolla katsomatta – osittain siksi, että Hilary-puoliso vastusti ajatusta siirtymisestä vakituisesti Atlantin toiselle puolelle. Vierailut typistyivät muutamiin esiintymisiin PGA Tourilla ja myöhemmin Champions Tourilla.
Myös Bernard Callagher, toinen brittigolfin ikoneista, oli vakuuttunut Barnesin potentiaalista.
”Jos hän olisi nauttinut matkustamisesta enemmän, hänestä olisi tullut yksi maailman parhaista.”
Brian Barnes Open Championshipissa vuonna 1976. Kuva © Getty Images
Alkoholi oli viedä hengen
Alkoholista tuli vähitellen yhä suurempi ongelma. Bägissä oli kierrokselle lähdettäessä täysi juomapullo, jonka sisällä oli veden sijasta vodkaa ja appelsiinimehua. Zambia Openista kerrotaan tarinaa, jossa kilpailun kahdesti voittanut Barnes käväisee kesken kierroksen klubilla juomassa kolme tuopillista olutta ja kiirehtii kelloa vilkaistuaan kymppitiille kierrosta jatkamaan.
Vuoden 1981 Tournament Players’ Championshipissa Barnes tyhjensi six packin sisääntulossa ja sai aikaiseksi eagle-birdie-birdie-birdie-eagle-putken, joka tiesi Dalmahoyn kentälle uutta 62 lyönnin kenttäennätystä.
”Hieman hävettää sanoa, mutta olen tehnyt enemmän kenttäennätyksiä huppelissä kuin selvin päin”, Barnes kertoi The Scotsmanille vuonna 2011.
Alkoholi oli osa kuvaa myös yhä vaikeammaksi käyvässä masennuksessa. Itsemurha-ajatukset alkoivat aika ajoin nostaa päätään. Vuonna 1993 käyty katkaisuhoito toi lopulta toivottuja tuloksia. Koitti uuden tulemisen aika.
Kun vuonna 1945 syntynyt Barnes saavutti seniori-iän, alkoi nopeasti tapahtua. Barnes vei nimiinsä vuosien 1995 ja 1996 Senior British Openin. Kukaan muu ei ollut pystynyt kahteen peräkkäiseen voittoon.
Varsinkin vuoden 1995 mestaruus oli monessakin mielessä merkityksellinen.
”Senior British Openin voitto Royal Portrushissa vuonna 1995 oli urani kohokohta, koska appeni Max Faulkner oli voittanut ainoan Openinsa samalla kentällä. Edellisestä voitostani oli kulunut 18 vuotta. Max oli saanut kutsun Portrushiin, joten hän pääsi todistamaan voittoani.”
Faulkner oli ollut Barnesille oppi-isä golfissa ja elämässä noin 30 vuoden ajan.
Sky Sportsin Ewen Murray sanoo uskovansa, että Senior British Open -voittojen jälkeen Barnes katsoi olevansa taloudellisesti vapaa antamaan elämässä aikaa muullekin kuin golfille. Oman potentiaalin täysi hyödyntäminen ei milloinkaan ollut Barnesille ykkösasia. Elämällä oli muutakin annettavaa – varsinkin kun käsiin iskenyt nivelrikko alkoi vaivata yhä ankarammin.
”Hän oli yksi aliarvostetuimmista koskaan näkemistäni pelaajista. Jos hän olisi elänyt kurinalaisemmin ja lyönyt paremmin chippinsä ja pitchinsä, hän olisi voittanut kolme tai neljä majoria.”
Lue seuraavaksi: Masters 1997: Fuzzyn surkea läppä tuli kalliiksi ja johti jopa tappouhkauksiin
