Aasialaiset kiristävät otettaan LPGA Tourilla. Pelioikeuden kaudella 2021 uusineista pelaajista vain viidennes oli Euroopasta.
LPGA Tour on ollut pitkään suomalaisille golfareille lähinnä kaukainen haave. Kuluvalla kaudella Matilda Castren on kuitenkin näyttänyt, että menestyminen maailman kovatasoisimmalla naisten golfkiertueella on mahdollista myös suomalaisille.
Kokonaiskuva on kuitenkin eurooppalaisittain himmenemässä, kun naisten huippugolfissa valtikka on siirtymässä yhä vahvemmin Aasian suuntaan.
Yhdysvaltojen Alabamassa on paraikaa käynnissä LPGA Tourin karsintafinaali, jonka kautta kiertueelle nousee ensi kaudeksi 45 pelaajaa. Suomalaisista mukana ovat Kiira Riihijärvi ja Sanna Nuutinen.
Karsintakisaa johtaa avauspäivän jälkeen Tanskan Emily Kristine Pedersen. Viisinkertainen LET-voittaja ja kaksinkertainen Solheim Cup -kävijä on nuoresta iästään, 25, huolimatta niin kova ja kokenut kilpailija, että hänen menestyksensä ei olisi yllätys. Muutama muukin eurooppalaispelaaja on avauspäivän jälkeen hyvissä asemissa, mutta vanhan mantereen pelaajien menestys kiertueella on kokonaisuudessaan jäänyt viime vuosina vähäiseksi.
Päättyneellä kaudella LPGA Tourin paras eurooppalaispelaaja oli Irlannin Leona Maguire, joka sijoittui pistelistalla 17:nneksi. Yhden sijan hänen alapuolellaan oli Ranskan Celine Boutier. Ruotsin kokenut Anna Nordqvist oli 24:s ja Matilda Castren neljänneksi parhaana eurooppalaisena 27:s. Kaksi sijaa Castrenin alapuolella oli Englannin Georgia Hall.
Eurooppalaiset voittivat kaudella 2021 vain kolme kisaa.
istelistan 100 parasta pelaaja uusii pelioikeutensa seuraavaksi kaudeksi. Tähän pystyi 20 eurooppalaista pelaajaa. Yhdysvaltalaisia sadan sakissa oli 36 ja aasialaisia 32, joista eteläkorealaisia 16 ja thaimaalaisia 7. Loput paikat menivät Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Etelä-Afrikkaan, Kanadaan ja Meksikoon.
Pistelistan 10 parhaan joukossa aasialaisia pelaajia on viisi, pohjoisamerikkalaisia kolme. Listan täydentävät Uuden-Seelannin Lydia Ko ja Australian Minjee Lee. Molempien sukujuuret ovat Aasiassa.
Haastajakiertue Symetra Tourin kautta pelioikeuden kiertueelle sai 10 pelaajaa. Heistä jenkkejä on peräti kuusi, kanadalaisia yksi. Eurooppalaisia joukkoon mahtuu kaksi ja aasialaisia yksi.
Symetra Tour on kokonaisuudessaan huomattavasti pääkiertuetta yhdysvaltalaisempi, mutta aasialaisten pelaajien osuus on ollut kasvussa. Eurooppalaisia pelaajia kiertueella pelaa niin ikään kymmeniä. Heistä useat ovat opiskelleet Yhdysvalloissa collegessa tai yliopistossa.
LPGA Tourilla pelattiin kaudella 2021 kaikkiaan 29 kilpailua. Aasialaiset veivät niistä nimiinsä peräti 15. Yhdysvaltalaiset juhlivat voittoa kahdeksan kertaa, mutta huomionarvoista on, että Nelly Kordan lisäksi voittoon pystyivät ainoastaan Austin Ernst, Ally Ewing, ja Ryann O’Toole.
Aasialaisia voittajia oli yhteensä kymmenen, eurooppalaisia ainoastaan kolme. Castrenin lisäksi kannua pääsivät nostamaan Anna Nordqvist ja Celine Boutier.
Eurooppalaisttain voittaminen ja menestyminen LPGA Tourilla on siis aidosti hyvin harvinaista herkkua. Siinäkin mielessä Castrenin kautta on syytä pitää yhtenä kovimmista suorituksista lajin suomalaisessa historiassa.
Sanoisin, että Matildan voitto on kovin suoritus suomalaisessa golfhistoriassa. Ja sanoisin myös, että tässä on meillä vuoden urheilija. Molemmista asioista saa toki olla eri mieltä.
Saa olla eri mieltä, mutta olen samaa mieltä. LPGA Tourin pelaajat alkavat olla tuttuja, sen verran on Matildan ansiosta tullut kisoja seurattua. Matilda saa mukavasti ruutuaikaa ja selostajat puhuvat uudesta tähdestä. Useampaan kertaan ovat myös kertoneet kuinka Matilda selvitti itsensä Solheim Cupiin ottamalla pakkovoiton LET-kisasta.
Olen samaa mieltä ja sanoisin jo että Castren on Suomen golfhistorian valovoimaisin tähti. Major-voitto on seuraava askel.
No niin, muistan etä joku uija voitti olmpiamitalin, mutten muista nimeä.
Joo, no jos ihan totta puhutaan, niin kyllö ilman muuta Matilda oli tämän vuoden kovin nimi ja pitäisi saada Suomen vuoden urheilija titteli.
Vuoden urheilija -gaala on lähinnä viihdeohjelma, eikä siihen pidäkään liian vakavasti suhtautua. Eri lajien urheilusaavutusten vertaaminen on mahdotonta, kun pitäisi verrata esimerkiksi pienten ja suurten lajien menestyjiä – esimerkiksi verrata keskenään naisten mäkihyppääjää ja jalkapalloilijaa.
Jos kriteeriksi otettaisiin menestyminen ns. suurissa lajeissa, suurin osa Suomalaisista lajeista jäisi kokonaan pois laskuista: mäkihypyn lisäksi esimerkiksi kaikki pohjoismaiset hiihtolajit. Mutta kannattaa ottaa vuoden urheilija -valinta samanlaisena hupiohjelmana kuin TTK tai Viidakon tähtönen.
Putti-Possu on kyllä oikeassa. Ja totesihan se yksi ex-naishiihtäjä, että golf ei ole mitään urheilua. Ehkä jaamme vuoden urheilijapalkinnon tälle olympiauimarille. Tai sitten Huuhkajille, nehän sai EM-kisoissa Tanskaa vastaan aikaiseksi yhden hyökkäyksen, laukauksen kohti maalia ja siitä osuman, jolla voittivat koko matsin.
Suomalaisen silmin katsottuna hauska nimi tuolla oikeanpuoleisimmalla naisella. Toinen silmiinpistävä seikka on O’Toolen atleettinen kroppa, on tehty muutakin kuin puttailtu viheriöillä.