Sami Välimäki kaatoi viimeisiäkin raja-aitoja Urheilugaalassa ja osoitti, ettei golfväellä ole syytä turhaan alemmuuskompleksiin.
Golf on urheilua. On se ollut jo pitkään. Golfväellä vain tuntuu olevan pieni alemmuuskompleksi lajistaan, koska osa suomalaisista ajattelee – tai heidän oletetaan ajattelevan – ettei golf ole urheilua siinä missä niin rakkaat hiihto, paini ja keihäänheitto ovat.
Golfarin pärjääminen Vuoden urheilija -äänestyksessä ei ole itsestäänselvyys. Se on ollut kovan työn takana. Mikko Ilonen, Suomen ylivoimaisesti menestynein golfari, voitti vuonna 2014 kaksi kilpailua, mutta jäi Vuoden urheilija -äänestyksessä neljänneksi. Oliko se kuitenkaan suoranainen vääryys?
Ei Ilonen ihan heppoisille urheilijoille ja saavutuksille joutunut taipumaan. Olympiavuonna ykköseksi valittiin parisprintin olympiakultaa voittaneet Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi, kakkoseksi ylsi keihäänheiton Euroopan mestari Antti Ruuskanen ja kolmanneksi ampumahiihdon maailmancupin voittanut Kaisa Mäkäräinen. Kaikki kiven kovia urheilijoita, jotka pystyivät koviin saavutuksiin.
Silti Mikko Ilosen ruksi ykköseksi 119 urheilutoimittajaa.
Ja on golf huomioitu aikaisemmin. Minea Blomqvist valittiin Vuoden nuoreksi urheilijaksi vuonna 2004.
Silti Sami Välimäen ehdokkuus ja kakkossija äänestyksessä ovat omiaan rikkomaan viimeisiäkin raja-aitoja. Se, että Välimäki jäi äänestyksessä toiseksi, ei muuta mitään. Edelle kiilasi maailman kiistatta seuratuimman urheilulajin, jalkapallon, edustaja, huippuluokan maalivahti Lukas Hradecky, joka on niittänyt mainetta niin Suomen maajoukkueen tolppien välissä kuin seurajoukkueessaan Bayern Leverkusenissa. Hradecky on kiistatta lajinsa huippuja, ja palkinnolle on perusteensa.
Kyynikot saattavat argumentoida, ettei koko palkintoa olisi koronavuonna edes pitänyt jakaa. Vedotaan siihen, että golf pärjäsi nyt, kun osalla urheilijoista ei ollut poikkeuksellisissa oloissa mahdollisuutta kilpailla normaaliin tapaan.
Mutta ei tilanne sittenkään eroa kovin paljon normaalista. Ovathan esimerkiksi olympiavuonna olympialajien urheilijat täysin eri viivalla niiden lajien urheilijoihin nähden, joiden lajia ei olympiastatuksella ole siunattu. Ei vuosittain myöskään järjestetä tasavertaista määrää arvokisoja eri lajeissa.
Vuoden urheilija -palkinto ei koskaan ole absoluuttinen totuus. Ei eri lajien urheilijoiden saavutusten yhteismitallistaminen ja vertailu ylipäänsä ole mahdollista aukottomasti. Kyse on arvotuksista ja näkökannoista.
Monien mielestä juuri Sykähdyttävin urheiluhetki -palkinto, joka myönnetään yleisöäänien perusteella, on osuvampi mittari kuin urheilutoimittajien äänin valittava Vuoden urheilija -palkinto. Sen kuuluisan suuren yleisön mielestä Sami Välimäen voitto Omanissa oli vuoden 2020 kovin urheilusuoritus. Se kertoo olennaisen.
Golf oli mukana lajina muiden joukossa, kiitos Sami Välimäen, ja menestyi loistavasti. Mitä sitten, jos joku vanhan liiton jäärä väheksyy lajia ja sanoo tv:ssä, ettei golf ole hänen mielestään urheilua? Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu. Vuoden urheilija ja Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki äänestykset osoittavat, että golf on ottanut paikkansa urheiluperheessä – tukevasti.
Lue seuraavaksi: Vuoden urheilija -äänestyksessä toiseksi sijoittunut Sami Välimäki nappasi kaksi palkintoa Urheilugaalassa
Näin siinä sitten kävi. Maailman 304. paras jalkapalloilija vuonna 2020 (=The Guardianin äänestys) voitti maailman 69. parhaan golfpelaajan.
Näin siinä taisi käydä. Toisaalta, jalkapalloa pelaa maailmassa ihan mutun perusteella ainakin 100 kertaa enemmän ihmisiä kuin golfia, joten suhteellisesti ajatellen äänestys meni täysin oikein. Lajikohtainen maailmanlista kun ei kerro lajin maailmanlaajuisesta suosiosta yhtään mitään.
Golfia pelaa noin 60 miljoonaa ihmistä maailmassa ja on täten 10. suurin laji harrastajamäärältään. Saman tilaston mukaan 1. on jalkapallo 270 miljoonalla harrastajalla. Eli noin viisinkertainen verrattuna golfiin. Suomessahan Golfliittoon taitaa kuulua nykyään karvan verran enemmän jäseniä kuin Palloliittoon.
Amerikan business pojat puhuu ”reachistä”, joka golfilla on noin nelinkertainen harrastajamäärään eli maailmanlaajuisesti se olisi 240 miljoonaa ihmistä. Jalitsulla tuo luku on jossain yhden ja kahden miljardin ihmisen välissä, luultavasti lähempänä kahta, eli tässä mielessä se on merkittävästi isompi laji.
Antamasi luvut kuvaavat lajin harrastajia, minulla oli mielessä se kuinka moni ihminen maailmassa ylipäätään joskus pelaa jalkapalloa tai golfia. Esimerkiksi meillä Suomessa ihan jokainen lapsi pelaa koulussa jalkapalloa, mikä tekee lajista paljon enemmän kuin viisinkertaisesti golfia suuremman. Myös jos tutkailee kuinka paljon tv-katsojia jalkapallolla on vs. golf, niin aika isosta erosta puhutaan.
Ihan oikeaan osoitteeseen siis meni tuo palkinto omasta mielestäni.
Valitettavasti golf on edelleen toisille vain rikkaiden tapa viettää vapaa-aikaa. Golfiin liitetään aina raha , mikäs on sen parempi tapa herättää myös kateellisuus!? Tämä raha on vähintäänkin jo toisessa lauseessa uutisoinnisskain esillä ….henkilö X siottui y tilalle kilpailussa ja tienasi €€€€€ euroa on se normi uutinen, ketään ei kiinnosta kuinka tuo ihminen on treenannut ,hankkinut taitonsa yms jne , se palkkio on aina ykkönen. Tämähän ei viellä täällä Suomessa ole hyvä asia ,vaikkakin nuo pelaajat onkin ammattilaisia ja palkintona osana on €€€€ rahaa!!!! Suomalainen on kuluttamassa 300€ jotta toinen ei saa 100€ on kulunut ,mutta kuitenkin ihan osuva vertaus monien ajatusmaailmasta. Kuitenkin olemme menossa parempaan suuntaan ,koska osalle pelkkä suorite on ratkaiseva eikä palkkiot ja sen myötä myös Golfkin saa sille oikeutetun arvostuksen!
Tuo rahamäärän mainitseminen golfuutisoinnin yhteydessä on kyllä käsittämätön tapa. Senhän voisi tehdä sitten kaikessa ammattiurheilussa, mutta vain golfin kohdalla tehdään. Onko joskus joku kuullut toimittajan sanovan ”Sebastian Aho pelasi tänään jääkiekko-ottelun, tienaten siitä xxxx euroa”
Vähän väliä saadaan lehdistä lukea kuinka ison sopimuksen Sebastian Aho ja kumppanit ovat tehneet. Golfiin tuo rahamäärä kaiketi liittyy sen takia, että ranking sijoitukset ovat pitkälti kiinni tuosta rahamäärästä. Kyllä muun muassa tenniksessäkin mainitaan melko usein tuo rahamäärä. Ja eikös tuo rahamäärä myös toimi ikään kuin motivaattorina…. treenatkaa, treenatkaa, kun pärjäätte, niin kyllä se palkinto (myös rahana) siellä odottaa…
Kun joukkuelajista valitaan joku yksilö ”parhaaksi” niin voi voi yksittäisessä pelissä olla hyvinkin mahdollista. Kun joukkueesta, joka joukkueen voimalla ja panostuksella on pelannut itsensä EM-lopputurnaukseen, valitaan yksi pelaaja ”vuoden urhelijaksi” niin se on kyllä joukkueen väheksymistä. Hyviä urhelijoita koko jengi täynnä, ja LH yksi heistä. Mistä hänet muistetaan 2020….?
https://www.youtube.com/watch?v=uOXHiAm53HE
Mielenkiintoinen näkemys, jonka perusteella joukkueesta ei voi valita joukkueen parasta pelaajaa, vaan on aina valittava koko joukkue.
En ole samaa mieltä. Myös joukkueessa voi olla se paras pelaaja, tai tärkein, tai ratkaisevin, tai arvostetuin, tai suosituin, tai positiivisin, tai tai tai, joka voidaan palkita niistä ansioista. Eikös jokaisessa SM-liigan lätkämatsissakin valita ottelun paras pelaaja, vaikka jäällä on kaksi kokonaista joukkuetta?
Ei suuresti yllätä, että KL1 on eri mieltä… ja myönnän vaikeuttani asiani ymmärtämisen. Onhan tekstissä kirjoitusvirhe, ”voi voi” piti olla ”se voi”. Mikäli virheestä huolimatta osaisi hahmottaa kokonaisuutta niin kerroin juuri sen, minkä KL1 mainitsee, yksittäisessä pelissä ’ottelun parhaan’ valitseminen on hyvinkin mahdollista. Huuhkajien peleissä, tahi työnantajansa leivissä, LH ei ole ollut joukkueiden ”sateentekijä” tai kultamuna. Hän on yksi osaava futaaja kummassakin jengissä, ei sen kummempaa.
@Pärre: Kyllä minä ymmärsin vallan loistavasti viestisi ja olen eri mieltä, vaikken sinun mielestäsi saisi olla eri mieltä. Mielestäni jokainen saa olla eri mieltä ihan kenen kanssa tahansa, se ei ole sinun asiasi päättää.
Siis: mielestäni Vuoden Urheilijaksi VOIDAAN valita joukkuelajin edustaja siitäkin huolimatta, että hän pelaa joukkueessa. Valitaanhan vuosittain maailman paras jalkapalloilijakin, vaikka hän ei tekisi ensimmäistäkään maalia ilman sitä ympärillä olevaa joukkuettaan.