Lopulta vain voittaja alitti Winged Footissa kentän parin.
Ainakin jälkikäteen asia on helppo nähdä: Winged Footin päätöskierroksella oli vain yksi mies, joka oli päättänyt voittaa 120:nnen U.S. Openin. Bryson DeChambeau.
DeChambeau kuroi kärjestä loppuhuipennukseen lähteneen Matthew Wolffin kahden lyönnin etumatkan kiinni neljän ensimmäisen reiän aikana ja meni viidennellä jo ohi. Sen jälkeen hän ei päästänyt enää ketään rinnalleen.
27-vuotias DeChambeau pelasi sunnuntaina vakuuttavaa golfia. Hän draivasi hyvin, lähestyi erinomaisesti, puttasi loistavasti ja oli lähipelissään terävänä. Päätöskierroksen strokes gained -tilastoissa hän oli pelin jokaisella osa-alueella yhdeksän parhaan joukossa.
Wolff sinnitteli sisääntulon kannoilla, mutta DeChambeau iski aina, kun Wolffille heräsi toivonkipinä. Wolffin lyötyä yhdeksännellä reiällä (par 5) kakkoslyöntinsä kolmeen metriin erinomaiselle eagle-paikalle DeChambeau upotti oman eaglensa kaukaa kahdentoista metrin päästä.
Ja kuten golfissa niin usein, pienet asiat ratkaisevat. Pallot näyttivät pomppivan jatkuvasti DeChambeaun eduksi ja Wolffia vastaan. Golfin ratkaisevat metrit ja sentit olivat aina DeChambeaun puolella. Kymmenennen reiän griinillä Wolffin suusta pääsi jo turhautunut parahdus hänen manattuaan kentälle: ”Anna nyt hemmetti edes jotain!”
DeChambeaun omintakeinen lähestymistapa huippugolfiin toimii ja tuottaa tulosta.
Sisääntulon ratkaisuissa DeChambeau oli omaa luokkaansa. Yhdennellätoista reiällä griinin ulkopuolelta putatulla birdiellään DeChambeau karkasi jo kolmeen lyönnin johtoon, joka kasvoi neljään lyöntiin Wolffin tehtyä bogin 14. reiällä. Lopullisesti peli ratkesi Wolffin tuplabogiin kaksi reikää ennen loppua.
Bryson DeChambeaun 67 (-3) lyönnin kierros oli ainoa parin alittanut tulos sunnuntaina. Kuusi alle parin tuloksellaan hän oli myös ainoa, joka päätyi yhteistuloksellaan alle parin. Ero Matthew Wolffiin oli lopulta kuusi lyöntiä.
”Niin vaikeana kuin kenttä tarjoiltiinkin, pelasin loistavasti. Jopa raffista pystyin hallitsemaan peliäni ja osumaan oikeille puolille viheriöitä. Puttipelini oli virheetöntä ja pituuskontrollini uskomattoman hyvää”, DeChambeau luonnehti peliään.
Uran ensimmäinen major-voitto neljästä arvoturnauksesta vaikeimpana pidetyssä U.S. Openissa oli viimeinen todiste siitä, että DeChambeaun omintakeinen lähestymistapa toimii ja tuottaa tulosta.
Huippugolfin tiedemiehenä tunnettu DeChambeau ei ole pelännyt kokeilla mitä tahansa uutta, jonka hän on uskonut voivan parantaa peliään ja menestymisen mahdollisuuksiaan. Erikoiselta näyttävä yksitasoinen one plane -svingi on rakennettu, jotta lyönti olisi mahdollisimman toistettava. Samasta syystä hän pelaa tasapituisilla rautamailoilla, jotka ovat kaikki standardipituisen rautakuutosen mittaisia.
DeChambeaun viimeisin kokeilu oli kasvattaa omaa lihasmassaansa lähes 20 kiloa parantaakseen mailanpäännopeuttaan ja lyödäkseen entistä pidemmälle. Viime kaudella DeChambeau oli PGA Tourin pitkälyöntisin pelaaja 295 metrin keskiarvollaan.
Runsaan kolmen vuoden aikana, heinäkuusta 2017 lähtien, DeChambeau on voittanut jo seitsemän PGA Tourin osakilpailua. Majoreissa hän sai voittotilinsä auki nyt Winged Footissa oltuaan sitä ennen elokuussa pelatussa PGA Championshipissä neljäs. Tämän kauden majoreissa DeChambeau on ainoa pelaaja, joka ei ole tehnyt paria ylittävää tulosta yhdelläkään kierroksella.
Saldo kahden majorin jälkeen: neljäs ja toinen. Jatkuuko Matthew Wolffin major-vire myös marraskuussa Mastersissa?
Lauantaina kuin hurmiossa pelannut Matthew Wolff oli päätöskierroksella kuin varjo edeltävän päivän versiostaan. Hän näytti epävarmalta ja pelokkaalta heti kierroksen käynnistyttyä, eikä saanut koskaan kerättyä itseään sisään peliin. Sisääntulossa hän ei enää edes yrittänyt peitellä turhautumistaan.
21-vuotiaan Wolffin suoritus on loppuratkaisusta huolimatta erinomainen ja merkillepantava. Vasta 16 kuukautta ammattilaisena pelanneelle Wolffille U.S. Open oli vasta uran toinen major. Ensimmäisessä, PGA Championshipissä, hän oli elokuussa neljäs. Nyt irtosi kakkossija. Saldo on kahden turnauksen jälkeen vaikuttava, vaikka ura ammattilaiskentillä on vasta tuskin alkanut.
”Pelasin todella vahvasti koko viikon. Taistelin lujasti. Asiat eivät vain menneet minulle suotuisasti”, Wolff sanoi.
”Kakkossija U.S. Openissa on kuitenkin ennen kaikkea jotain, josta on oltava ylpeä ja pidettävä pää ylhäällä. Tämä oli erinomainen oppimiskokemus, eikä tämä varmasti ollut viimeinen kerta, kun olen samassa tilanteessa”, hän analysoi kypsästi.
Päätöskierroksen käynnistyttyä odoteltiin hyvä tovi, kuka kärkikaksikon takaa-ajajista nousisi mukaan voittotaistoon. Viimeistään sisääntulon alkurei’illä oli selvää, ettei takaa ole tulossa ketään.
Tuloksesta yksi alle sunnuntaille startannut Louis Oosthuizen ei saanut kierroksellaan mitään merkittävää aikaa, mutta onnistui pitämään 73 (+3) lyönnin kierroksellaan kolmossijansa kaksi lyöntiä Wolffin takana.
Harris English sai kierrokselleen mahdollisimman epäonnisen alun hukattuaan heti ykkösreiällä draivinsa raffiin ja jouduttuaan palaamaan tiille lyömään uuden pallon peliin. Yhdysvaltalainen English sisuuntui kuitenkin takaiskusta, ja nousi 2., 9. ja 11. reiän birdieillään hetkesi jo paria sivuavaan yhteistulokseen. Sisääntulon kolmen bogin jälkeen English teki lopputuloksen +3 ja oli yksin kisan neljäs.
Xander Schauffele oli se mies, jolta nousua voittokamppailuun odotettiin eniten. Sitä vain ei koskaan nähty. Viiden bogin putki rei’illä 13-17 pudotti hänet lopullisesti kamppailussa kärkisijoista. Lopputuloksena viides sija lyönnin Englishin takana.
Maailmanlistan kärkimiehistä parhaaksi nousi lopulta PGA Tourin finaaleja elo-syyskuussa dominoinut Dustin Johnson. Listaykkönen pelasi koko kilpailun varjoissa terävimmän kärjen takana, mutta päätöskierroksen paria sivunnut 70 lyönnin kierros nosti hänet yhteistulokseen +5. Johnson jakoi kuudetta sijaa Korn Ferry Tourin pistelistaa johtavan Will Zalatorisin kanssa.
Loistavan 65 lyönnin avauskierroksen jälkeen pelivireensä menettänyt Justin Thomas sekä jälleen yhden sunnuntaipettymyksen saldoonsa kirjannut Rory McIlroy jakoivat kahdeksatta sijaa lyönnin Johnsonin takana rinnallaan Tony Finau, Zach Johnson ja Webb Simpson.
Lue seuraavaksi: Häikäisevä Matthew Wolff U.S. Openin kärkeen – tekisi voittaessaan lajihistoriaa
Onnittelut Brysonille! Hieno voitto erinomaisen vaikeaksi viritetyllä kentällä.
Mut missä viipyy Tillanderin anteeksipyyntö ivallisesta ja typerästä blogikirjoituksestaan Brysonista? Eikö US Openin voittajassa ole esikuvaksi? No varmasti on mutta joillekin se on karvas pala kun tekee sen omalla omintakeisella, itse kehitetyllä, ei kopioidulla, tavalla.
Way To Go, Bryson!
”Pallot näyttivät pomppivan jatkuvasti DeChambeaun eduksi ja Wolffia vastaan. Golfin ratkaisevat metrit ja sentit olivat aina DeChambeaun puolella.”
Katsoin kaikki DeChamban lyönnit viimeisellä kierroksella enkä ole kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Mitähän Tilanderin pitäisi pyytää anteeksi? Onhan ihan päivänselvää, että nappeja on käytetty, kun 20 kg on tullut muutamassa kuukaudessa massaa lisää. Varmaan porukka muistaa, kuinka NHL:ään menneet nuoret suomalaiset luikut olivatkin yhtäkkiä leveäleukaisia lihaskasoja. Nimiä mainitsematta.
Kun katseli DCn touhottammista loppuväylillä heräsi kysymys, mitä mahtoi olla niissä pikku pulloissa, joita hän naukkaili kävellessään?
Kaveri ei meinannut pysyä housuissaan häärätessään kentällä ja varsinkin draivauksissa. Ja kaiken kukkuraksi viimeisellä greenillä yleensä voittaja puttaa viimeiseksi, mutta DC halusi putata ennen Wolffia vaikka oli lähempänä (ero ei tosin ollut suuri).