Harding Parkin poikkeuksellisen kapeat väylät ja nopeat viheriöt tarjoavat maailman parhaille pelaajille todellisen testin PGA Championshipissä.
Huippugolfin kilpailukalenteri ei ole kokenut 1940-luvun sotavuosien jälkeen vastaavanlaista myllerrystä kuin tällä kaudella. Tässä vaiheessa vuotta kaikki neljä major-kilpailua olisi jo normaalisti pelattu, mutta major-kautta 2020 ei ole saatu koronapandemian puristuksessa vielä edes käyntiin.
Majoreista ensimmäisenä vuoronsa saa torstaista sunnuntaihin pelattava PGA Championship. Tänä vuonna tapahtumapaikkana on San Franciscossa Kaliforniassa sijaitseva Harding Park, missä kaunis luonto ja älykäs kenttäsuunnittelu täydentävät toisiaan.
Memphisin WGC-kilpailun ykkönen Justin Thomas sekä kaksi edellistä PGA Championshipiä voittanut Brooks Koepka ovat Harding Parkissa ennakkoon kaksi suurinta menestyssuosikkia. Koepkan kohdalla tilanne olisi ollut toisenlainen, ellei hän olisi syttynyt viime viikolla Memphisissä nähdyn kaltaisiin otteisiin.
Pidempään poikkeuksellisen kehnosti pelannut Koepka sai WGC-kisan alla puttivalmennusta alan parhaisiin asiantuntijoihin kuuluvalta Phil Kenyonilta ja tulosta alkoi syntyä välittömästi. Jaettu kakkostila oli Koepkan korkein sijoitus tasan vuoteen.
Tarkkuutta riitti myös viheriöiden ulkopuolella, sillä Koepka oli kilpailun ykkönen sekä griiniosumissa että par-kolmosten yhteistuloksessa – hyviä merkkejä tulevaa majoria ajatellen.
Henkinen lujuus Koepkan vahvin valtti
Koepkan, 30, nopeaa ”toipumista” saattoi vauhdittaa myös vuoden tähän asti tasokkain kilpailu. Hän on kertonut kärsivänsä ajoittain motivaation puutteesta tavallisissa kiertueturnauksissa. Sanoille löytyy katetta Koepkan tilastoja tutkimalla, sillä kahdeksasta pääkiertuevoitosta neljä on tullut majoreissa ja yksi WGC-sarjan kisoissa.
Yhdessäkään Koepkan voittamassa turnauksessa ei ole lähdetty uusintaan. Molemmat ykköstilat PGA Championshipissä ovat tulleet kahden lyönnin erolla seuraavaan pelaajaan. Henkisen kantin kestävyys onkin floridalaisen vahvin valtti päätöskierrosten ratkaisuhetkillä.
Koepkaa kolme vuotta nuoremmalla Justin Thomasilla voittoja on viisi kappaletta enemmän. Ainoa major-titteli on peräisin vuoden 2017 PGA Championshipistä, muissa majoreissa hän ei ole liiemmin häärinyt kärjen tuntumassa. Mainitun voiton ohella yksittäinen top 10 -sijoitus löytyy samana vuonna pelatusta U.S. Openista, missä Thomas oli yhdeksäs.
Jon Rahm on ehtinyt saavuttaa lyhyellä ammattailaisurallaan kymmenen ykköstilaa pääkiertueilla. Major-voitto puuttuu edelleen. Kuva: Getty Images
Maailmanlistan listan ykköseksi nousseesta Thomasista suosikin PGA Championshipissä tekee ennen kaikkea hänen kuntopuntarinsa. Ainoana pelaajana PGA Tourilla kolme turnausta tällä kaudella voittanut Thomas on osallistunut koronatauon jälkeen kuuteen turnaukseen. Näissä hän on Memphisin kisan voiton ohella saavuttanut kolme muuta top 10 -sijoitusta. Voitto oli lähellä myös kolmisen viikkoa sitten pelatussa Workday Charity Openissa, jonka uusinnassa Collin Morikawa veti kuitenkin pidemmän korren.
Eurooppalaisittain suurimmat odotukset kohdistuvat kuusikkoon Jon Rahm, Tyrrell Hatton, Matthew Fitzpatrick, Tommy Fleetwood, Rory McIlroy ja Matt Wallace. Joukosta McIlroy on ainoa major-voittaja, mutta neljästä ykköstilasta viimeisin on niinkin kaukaa kuin vuoden 2014 PGA Championshipistä.
McIlroy oli ennen pitkää taukoa ylivoimaisesti luotettavin pelaaja huippugolfin sirkuksessa. Hän haali vuonna 2019 neljä voittoa sekä 15 muuta top 10 -sijoitusta. Vahva ote kesti myös vuodenvaihteen yli, kun McIlroy sijoittui vuoden 2020 neljässä ensimmäisessä kilpailussaan top 5:een. Kauden päästyä uudelleen käyntiin, pohjoisirlantilaisella on ollut melkoisia vaikeuksia. Viidestä kilpailusta neljässä McIlroy on jäänyt sijan 30 huonommalle puolelle.
Poikkeuksellinen aika on aiheuttanut myös tavallista enemmän poisjääntejä viikonvaihteen major-kilpailusta. 13 osallistumisensa peruneiden joukossa ovat muun muassa Francesco Molinari, Lee Westwood, Eddie Pepperell, Thomas Pieters, Padraig Harrington ja Branden Grace, josta tuli viime viikolla kahdeksas PGA Tourilla positiivisen koronanäytteen tämän kesän aikana antanut pelaaja.
McIlroylla ja Woodsilla hyviä muistoja Harding Parkilta
Westwood tehnee tällä viikolla nykygolfin historiaa. Tilastoja on pengottava tosissaan löytääkseen vastaavan sommitelman, missä major-turnaukseen osallistumisoikeuden omaava pelaaja kilpailee samaan aikaan kiertueen pienemmässä turnauksessa. European Tourin English Championshipissä tällä viikolla pelaava Westwood jäi PGA Championshipistä pois vedoten USA:n huolestuttavaan koronatilanteeseen.
Jotkut saattavat muistaa Harding Parkin Rory McIlroyn vuonna 2015 voittamasta WGC-sarjan reikäpeliturnauksesta tai kuusi vuotta aiemmin pelatusta Presidents Cupista, jossa Tiger Woods voitti tutkaparinsa Steve Strickerin kanssa neljä ottelua ja vielä päätöspäivän kaksinpelissä Y.E. Yangin.
Satunnaisista väylien missauksista tuskin joutuu pahaan pulaan, mutta ympäri puistoa draivejaan kylvävien ei tarvitse pelata kahta kierrosta enempää.
San Franciscon kaupungin omistama, noin 6600 metrin pituinen kenttä on maailman parhaiden pelaajien mittapuun mukaan lyhyt, mutta tarjoaa kapeine väylineen ja nopeine alustoineen pätevän major-testin.
Vuonna 1925 avattua Harding Parkia nykyaikaistettiin vuonna 2003 ja 11 vuotta myöhemmin viheriöt saivat uuden ruohopeitteen. Väyliä kavennettiin reilusti PGA Championshipiä varten, avausten laskeutumisalueiden ollessa monin paikoin vain 20 metriä leveät. Eroa tavallisten PGA Tourin kisojen kenttien väylien leveyteen on jopa toistakymmentä metriä.
Viktor Hovland on yksi kisan harvoista pohjoismaalaisista ja mahdollisista yllätyskorteista. Kuva: Getty Images
PGA Championshipin kentät palvelevat tyypillisesti pitkälyöntisiä pelaajia. Tuleeko tähän nyt lyhyellä par 70 -kentällä muutos? Tuskin, sillä alle kilometrin päässä Tyynenmeren rannalta sijaitsevalla Harding Parkilla on seitsemän yli 420-metristä par-nelosta. Kun otetaan vielä huomioon pallon lentokaarta nipistävä merenpinnan korkea ilmanpaine, kasvaa lyöntipituuksien merkitys tavallista suuremmaksi.
”Pommitusjuhlia” kilpailussa ei nähdä siksikään, koska paksun karheikon pituudeksi ilmoitettiin alkuviikolla yhdeksän senttiä, ja ruohon kasvatus todennäköisesti vain jatkuu viikon puoliväliin. Satunnaisista väylien missauksista tuskin joutuu pahaan pulaan, mutta ympäri puistoa draivejaan kylvävien ei tarvitse pelata kahta kierrosta enempää.
Oman mielenkiintoisen mausteensa kentällä antavat länsirannikon tuulien ohella väyliä linjaavat kookkaat sypressit. Ne laittavat rohkeata lyöntilinjaa suunnittelevan pelaajan harkitsemaan valintaansa tavallista tarkemmin, sillä tiheäkasvuinen puu toisinaan nielaisee pallon kokonaan uumeniinsa.
Viheriöillä luvassa kovaa kyytiä
Vesi ei tule Harding Parkilla olennaisesti peliin, mikä pitänee isommat katastrofit loitolla. Myös viheriöt ovat suuret, eikä niissä ole erityisen paljon kaltevuutta. Se tarkoittaa sitä, että PGA of America tulee hilaamaan griinien stimpmeter-lukeman turnauksessa korkealle, mahdollisesti 12–13 jalan tuntumaan.
PGA Championship ei ole ensimmäistä kertaa vuoden ensimmäinen major-kilpailu. Näin on tapahtunut myös vuonna 1971, jolloin Jack Nicklausin voittama kilpailu käytiin helmikuun loppupuolella PGA National -kentällä Floridassa. Se on PGA Tourin kalenterissa samalla kauden 2019–2020 viimeinen major-kilpailu, sillä syyskuun U.S. Open ja marraskuun Masters Tournament kuuluvat ensi kauden ohjelmaan. Open Championship jäi puolestaan tänä vuonna pelaamatta.
Mikko Korhonen osallistui PGA Championshipiin sekä viime että toissa vuonna. Tällä kertaa suomalaisia ei kilpailussa nähdä. Pohjoismaalaisista mukana ovat Norjan Viktor Hovland sekä ruotsalaiset Henrik Stenson ja Marcus Kinhult.
