Kenttäranking 2019 pisti järjestykseen Suomen golfkentät. Pääkaupunkiseudun kenttiä se kohteli kovalla kädellä, paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Golflehden viimeisin Kenttäranking julkaistiin vuoden 2019 viimeisessä numerossa. Pelikesän ollessa kuumimmillaan sen tuloksista on paljon apua. Rankingiin tutustumalla voi löytää mielenkiintoisia pelikohteita ja ranking voi myös auttaa havainnoimaan kriittisellä silmällä tutunkin kentän heikkouksia ja vahvuuksia.
Yksi tapa tutustua Kenttärankingiin on alueellinen tarkastelu. Aloitetaan aluekierros tutustumalla pääkaupunkiseudun kenttiin.
Pääkaupunkiseudulla, johon luetaan kuuluviksi Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, asuu lähes 1,2 miljoonaa suomalaista. Suomen pinta-alasta pääkaupunkiseutu kattaa kuitenkin vain 0,2%. Golfkenttiä pääkaupunkiseudulla on 15.
Pk-seudun kenttien keskiarvosijoitus Kenttärankingissa on 88,2.
Rajaus pääkaupunkiseudun kuntiin onnistuu luontevasti lukuun ottamatta Sarfvik Golfklubia, joka on rajatapaus. Sen kentät sijaitsevat Espoon ja Kirkkonummen rajalla, osittain molempien kuntien puolella. Tässä tarkastelussa Sarfvik on luokiteltu kuuluvaksi Uudenmaan alueelle, eikä sitä siksi ole otettu mukaan pääkaupunkiseudun kenttien vertailuun.
Kokonaisuutena tarkasteltuna pk-seudun kenttien sijoitus Kenttärankingissa on varsin matala. Keskiarvosijoitus on 88,2 – siis selkeästi Kenttärankingin alemman puoliskon puolella.
Keskimäärin heikoille sijoituksille löytyy pari selkeää selittävää tekijää: kehno hinta-laatusuhde ja usein hieman vieraaksi koettu ilmapiiri.
Pääkaupunkiseudun paras haastaa Suomen kärkeäkin
Yli 80 pisteen rajan kenttärankingissa kipusi yhteensä 42 golfkenttää. Pääkaupunkiseudun golfkentistä näiden joukkoon ylsi vain kaksi: sijalle 28 yltänyt Master Golf Clubin Forest-kenttä (81,15 p.) sekä saman klubin toinen kenttä, sijalle 40 päätynyt Master (80,08 p.).
Masterin kentistä Forest arvioitiin paremmaksi, mutta selkeää ykköskenttä klubilla ei ole. Master Golfin kokonaisuus on hyvin tasavahva.
Espoolainen Master Golf Club on siis selkeästi paras pääkaupunkiseudun golfklubi. PK-seudun kolmonen, Tapiola Golf, oli kokonaisrankingin 61:s 78,44 pisteellään.
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Kenttärankingin ykkönen, Linna Golf, keräsi 87,73 pistettä ja top 10 -sijaan vaadittiin 83,52 pistettä.
Rankingin keskikastia leimaa tasaisuus. Jo muutaman kymmenyksen pisteparannus voi auttaa kohentamaan sijoitusta merkittävästi. Tasaisessa keskikastissa kelluu myös pääosa pk-seudun golfkentistä, vaikka 60 parhaan joukkoon niistä mahtuukin vain kaksi. Huomionarvoista on sekin, että pk-seudun 15 kentästä kuusi ei yllä Kenttärankingissa 100 parhaan joukkoon.
Kenttärankingin sijoitus ei ole yksinään autuaaksi tekevä ja koko totuutta kentän tasosta kertova mittari. Se kuitenkin kertoo selkeästi sen, miten korkealle suomalaiset golfin harrastajat arvostavat kyseisen golfkentän pelikokemuksena suhteessa muihin pelaamiinsa golfkenttiin. Tässä vertailussa pk-seudun golfkentät näyttävät pärjäävän heikosti, etenkin kun otetaan huomioon se, että pk-seudulla kenttien käyttöaste on alueen asukas- ja harrastajamäärästä johtuen huomattavan korkea ja kenttien taloudellinen tilanne siksi lähtökohtaisesti suhteellisen vahva.
Missä Espoossa, Bodomjärven rannalla sijaitsevassa Masterissa sitten on onnistuttu? Missä se repii eroa kilpailijoihinsa alueellisessa vertailussa, ja missä sen pitäisi pystyä parantamaan kyetäkseen haastamaan rankingin kärkikentät tulevaisuudessa?
Masterin terävän syömähampaan muodostavat sen kenttien kunto, jonka osalta molemmat kentät, Forest ja Master, mahtuvat 23 parhaan joukkoon. Kentän kunto on monella muullakin pk-seudun kentällä kohdallaan.
Myös desing, reititys ja pelattavuus on Masterissa kunnossa, vaikka kentistä korkeammalle arvioitu Forest ei ylläkään 34. sijaa ja Master 41. sijaa korkeammalle. Esteettisyyden osalta sijoitukset ovat samaa luokkaa.
Ilmapiirin ja viihtyisyyden kohdalla Masterin kentät eivät kuitenkaan mahdu 60 parhaan joukkoon. Pk-seudun kentistä ohi kiilaa Suur-Helsingin Golfin Luukki-kenttä. Kokonaisuudessaan pk-seudun kentät joutuvat antamaan tässä arvioitavassa kokonaisuudessa liikaa tasoitusta muun maan kentille.
Lähes kaikki pk-seudun kentät jäävät hinta-laatusuhteessa jämäsijoille.
Palvelu Masterissa pelaa, vaikka Tapiola Golf kiilaakin selkeästi paremmaksi. Ravintolan tasokin kestää vertailun, samaten klubitalo, vaikka Tapiola jättää myös niiden kohdalla muut pk-seudun kentät todella kauas taakseen.
Suur-Helsingin Golf on pääkaupunkiseudun ykkönen hinta-laatusuhteessa. Klubin kentistä Lakisto sijoittuu Kenttärankingissa sisarkenttäänsä Luukkia korkeammalle. Kuva: Lassi Pekka Tilander.
Hinta-laatusuhdetta tutkailtaessa pk-seudun ykkönen on Suur-Helsingin Golf. Se menestyy tasaisen hyvin kaikilla mittareilla, ja hinnoitteluun suhteutettuna golfarit kokevat sen vastaavan parhaiten odotuksiaan. Lähes kaikki muut pk-seudun kentät jäävät hinta-laatusuhteessa jämäsijoille, ja pk-seudun kentistä peräti 11 jää hinta-laatusuhdetta arvioitaessa 100 parhaan ulkopuolelle.
Hinnoittelu on tiuhaan asutulla pk-seudulla korkeaa yleisen kustannustason sekä kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti ja se näkyy vertailtaessa kenttiä muun Suomen tarjontaan.
Masterin kentät jäävät hinta-laatusuhteen kohdalla jopa sadan parhaan ulkopuolelle, eikä se. Voi olla syömättä sijoitusta myös kokonaisrankingissa. Osiltaan se selittyy klubin luonteella: Masterissa keskitytään palvelemaan omia jäseniä ja pelioikeutettuja ja panostetaan ensisijaisesti heidän pelikokemukseensa. Vieraspelaaja saattaa kokea 100 euron hintaisen arki-ilta ja viikonloppugreenfeen niin kalliiksi, että siihen vastatakseen kentän pitäisi pystyä pieneen ihmeeseen.
Masterin kentät ovat siis selkeä vahvuus pk-seudun keskinäisessä vertailussa. Miekka on kuitenkin sikäli kaksiteräinen, että noustakseen aivan kärkeen kokonaisrankingissa Masterin pitäisi pystyä taikomaan lisää pisteitä kenttäsuunnitteluun ja esteettisyyteen. Se on tietenkin jälkikäteen tehtynä hyvin vaikeaa. Kentänhoidollisilla toimenpiteillä pystytään toki vaikuttamaan niin pelattavuuteen kuin kauneusarvoihinkin, mutta kenttäsuunnittelun aukkoja niillä ei voi paikata. Masterin kenttien suunnittelun kestää vertailun tasokkaassa seurassa, mutta Suomen kärkikenttiä pk-seudun ykkönen ei pysty haastamaan.
Kun tarkastelua laajennetaan Uudenmaan alueelle pelkän pääkaupunkiseudun sijaan, löytyy listalta useita maamme parhaimmistoon kuuluvia golfkenttiä. Seuraava katsaus Kenttärankingiin onkin Uusimaa.
Pääkaupunkiseudun golfkentät Kenttärankingissa 2019
28. Master Golf Club Forest 81,15
40. Master Golf Club Master 80,08
61. Tapiola Golf 78,44
66. Keimola Golf Vantaa, Saras 78,09
72. Vuosaari Golf 77,64
73. Suur-Helsingin Golf Lakisto 77,51
74. Suur-Helsingin Golf Luukko 77,35
81. Keimola Golf Vantaa Kirkka 76,63
87. Espoo Ringside Golf 76,25
102. Helsingin Golfklubi 74,09
116. Espoon Golfaseura 71,08
123. Gumböle Golf 70,31
134. Hiekkaharju Golf 64,97
135. HIFK Golf 64,67
137. Löfkulla Golf 60,39
Golfarin kannalta Helsingin metropolialue olisi ollut luonnollinen valinta. Eli Kirkkonummi, Vihti, Tuusula, Sipoo, Hyvinkää, Mäntsälä jne mukana.
En kyllä usko että maakunnissa olisi niin paljon parempia kenttiä. Vähän luulen että arvioissa painottuu muut asiat (mun mielestä) turhan paljon kuin itse kenttä. Helsingin seudulla pääsee tosi edullisesti pelaamaan ja palvelun on pakko olla joustavaa koska kilpailua on paljon. Tosin listahinnat voi olla mitä tahansa, niin on muuallakin. Mutta vain mun kokemuksia, jokaisella on omansa.
Tällaiset arviot olisi hyvä jos olisivat jatkuvia, eikä vuoden vanhoja, mutta on nämä tyhjää parempia.
Masterista vieraspelaaja lähtee melko varmasti yhtä tietoa rikkaampana:
Tiedät kierroksen jälkeen peliryhmän osakaspelaajien ammatit, vaikka ne eivät sinua kiinnostaisikaan. 🙂
On artikkelissa kyllä erikoinen kenttien rajaus! Ainakin Sarfvik ja Hirsala, myös Peuramaa, ovat selvästi pääkaupunkiseudun kenttiä, nopeammin niihin ajaa esim Tapiolasta kuin Vuosaareen, Keimolaan tai Luukkiin. Kurk on rajatapaus.
Jos Sarfvik olisi ollut ”pääkaupunkiseudun kentissä” mukana, sen new Course olisi vertailun paras. Puhtaasti kentän osalta ylivoimainen, kun saa näköjään hinta/laadusta Suomen kolmanneksi huonoimmat pisteet. 40 eur jäsenen vieraana ei ainakaan minulle ole paljon, mutta jokainen arvioi kenttiä omalla tavallaa, tämä toki sallittakoon.