Viime kaudeksi Challenge Tourilta ET:lle nousseista 15 pelaajasta peräti 11 säilytti korttinsa pääkiertueella.
European Tourille on käytännössä mahdollista edetä kahta eri reittiä: ET:n karsinnoista ja Challenge Tourilta. Pääkiertueen pelioikeus heltiää joka syksy ET:n karsintafinaalin 25 parhaalle ja samaan tulokseen päätyneille sekä haastajakiertueen rankingin 15 ensimmäiselle.
Kumpaa tahansa reittiä pitkin ET:lle nousseille avautuu seuraavalla kaudella varsin kattavasti pelimahdollisuuksia, joten tässä mielessä karsinnoista tai CT:ltä saadut kortit ovat yhtä haluttuja. Tuoreita ET-kortin haltijoita uuden kauden alkaessa on yleensä reilut 40, joista siis vähintään 62,5 prosenttia tulee karsintojen kautta.
Muutaman edellisen vuoden tilastoja tarkastelemalla paljastuu fakta, jonka perusteella Challenge Tourilta kortin saaneilla on todennäköisemmät mahdollisuudet menestyä seuraavalla kaudella ET:llä kuin niiden, jotka ovat lunastaneet paikkansa pääkiertueelle karsintojen kautta.
Euroopan kiertueen kauden 2019 rankingissa edellä mainittu ilmenee jopa ennätyksellisen selkeästi. Kun viime kaudella karsinnoista korttinsa saaneista pelioikeutensa uusi 19,2 prosenttia, pystyi haastajakiertueelta nousseista vastaavaan peräti 73,3 prosenttia.
Kun tarkastelun kohteena ovat kaikki kortin kaudeksi 2019 kortin saaneet, Challenge Tourilta ”sarjaporrasta” vaihtaneiden keskimääräinen ranking-sijoitus oli 90:s ja vastaavasti karsintojen kautta tulleilla se oli 58 sijaa heikompi eli 148:s.
Päättyneellä kaudella siis vain neljä Challenge Tourilta noussutta pelaajaa ei onnistunut pitämään korttiaan Race to Dubai -listan sijoituksensa vuoksi. Heistä kaksi lähti hakemaan vauhtia karsintafinaalista, toisen onnistuttua uusimaan työsopimuksensa. Kaksi pelaajaa jätti hyödyntämättä tämän mahdollisuuden.
Karsintafinaalin kautta tulleista 26 pelaajasta 21 menetti saman tien korttinsa. Tästä joukosta 16 osallistui tämänvuotiseen karsintahuipennukseen ja kaksi sai kortin kaudelle 2020.
Haastajakiertueelta toissa kaudella kortin ottaneista voittoihin ET:llä ylsivät Victor Perez, Sebastian Söderberg ja David Law. Tämä oli tarkastelun ainoa osa-alue, missä karsintafinaalin kautta ET:lle tulleet ajoivat päättyneellä kaudella ”challegetourilaisten” edelle, kun sekä Kurt Kitayama että Guido Migliozzi pystyivät kahteen voittoon.
Challenge Tourin kiintiöstä tulleista kuusi pelaajaa – mukaan lukien Kalle Samooja – ylsi vähintään ET:n finaalisarjan toiseen kilpailuun ja vastaavasti karsintafinaalista kortin saaneista tähän pystyi neljä pelaajaa. Sama suhde (4–2) vallitsi kiertueen päätöskilpailussa, Dubaissa.
Samalla pelaaja on tullut vakuuttuneeksi, että hänen esityksensä riittävät ET:lle, mikä on omiaan kohentamaan itseluottamusta.
Toiseksi parhaana vasurina Phil Mickelsonin kantaan maailmanlistalla noussut Robert MacIntyre sijoittui kolme kertaa kakkoseksi ja hankki neljä muuta top 10 -sijoitusta, joista yksi oli Open Championshipin kuudes tila. Kim Koivulle vuoden 2018 Vierumäen CT-kisan uusinnassa hävinnyt skotti valittiin ET:llä myös vuoden tulokkaaksi.
Kaksi kilpailua pääkiertueella voittanut Alejandro Canizares on joutunut viimevuosina toistuvasti hakemaan vauhtia ET:n karsinnoista. Kuva: Getty Images
Kaudella 2018 Challenge Tourilta tulleista korttinsa säilytti 47 prosenttia ja karsintafinaalissa kunnostautuneista 18 prosenttia. Keskimääräiset Race to Dubai -sijoitukset tuolloin olivat 113:s (CT) ja 149:s (ET:n karsintojen kautta debytoineet).
Vuotta aiemmin haastajakiertueelta nousseiden keskimääräinen sijoitus oli 104:s ja kortin säilyttämisprosentti 40. Karsintafinaalista paikan auringosta saaneista kortti säilyi kauden 2017 päätteeksi vajaan viidenneksen taskussa, mutta keskimääräinen ranking-sijoitus oli niinkin vaatimaton kuin 179:s.
Miksi sitten Challenge Tourilta kortin saaneet näyttäisivät saavan nopeammin jalansijaa Euroopan kiertueelle kuin karsintafinaalista nousseet?
Merkittävin tekijä lienee edellisen kauden hyvä menestys, josta kuitenkin on kysymys, mikäli on onnistunut raivaamaan tiensä haastajakiertueen rankingissa 15:n joukkoon. Samalla pelaaja on tullut vakuuttuneeksi, että hänen esityksensä riittävät ET:lle, mikä on omiaan kohentamaan itseluottamusta.
Challenge Tour on hyvin vaativa ammattilaiskiertue, missä jokaisella on tavoitteena nousta mahdollisimman nopeasti kirkkaimpiin valoihin ja kiinni isompiin tienesteihin.
Tämä kilpailullinen lähtökohta vaatii pelaajalta viikosta toiseen oikeita valintoja niin harjoittelun ja valmistautumisen kuin kaikenlaisen oheistoiminnankin suhteen. Puhutaan siis mahdollisimman tasokkaasta huippukiertueelle valmistavasta koulusta, missä muutaman vuoden viivähdys on useimmiten vain eduksi.
Karsintafinaalin kautta korttinsa saavien joukko on pelitaustaltaan kirjavampi. Heidän joukossaan on usein nuoria satelliittikiertueelta tulleita pelaajia, joille ET usein osoittautuu ilman Challenge Tourin tarjoamaa väliporrasta liian kovaksi paikaksi.
Toisessa ääripäässä ovat hieman kokeneemmat pelaajat, joille ET:n ja karsintafinaalin välisestä hissiliikkeestä on muodostunut rasite; ei ole erityisen hedemällinen tilanne, jos tämän tästä korttirajan väärälle puolelle jäävän pelaajan mielessä pyörii jo loppukesästä karsintoihin joutuminen.
Toki on myös yksittäisiä pelaajia, jotka tekevät nousunsa ET:lle joskus Challenge Tourin ja joskus karsintafinaalin kautta. Mutta tyypillisin avaintekijä seuraavan kauden onnistumiselle on ilmiselvästi edellisen kauden menestys. Täysin oma lukunsa on sitten ne nuoret pelaajat, jotka oikovat tehokkaasti mutkia ja ovat valmiita huipulle ilman CT-kokemustakin.
