Euroopan kiertueen finaalisarjan kilpailuissa nähdään kiertueen huippunimiä harvakseltaan. Osaltaan kyse on kisojen sijainneista, mutta taustalla on muutakin.
Euroopan kiertueen finaalisarja rakentuu kolmesta osakilpailusta. Ensimmäinen pelattiin Turkissa, toinen on paraikaa käynnissä Etelä-Afrikassa ja kolmas, kauden huipentava finaali nakutellaan Dubaissa.
Turkin Istanbulista Dubaihin on noin 3500 kilometrin matka. Se vastaa reilun neljän tunnin lentoa. Istanbulista Pretoriaan, joka on Sun Cityssä pelattavan Nedbank Challengen kanalta lähin lentokenttä, lentää 10 tuntia. Ihmekös tuo, matkaa kertyy lähes 11 000 kilometriä. Juuri sen lyhyempi matka ei ole Pretoriasta Dubaihin.
Ehkä juuri kisapaikkojen pitkä etäisyys on saanut monet huippupelaajat jättämään välistä Etelä-Afrikan kisan? Ehkä kyse on muusta? Ehkä ET:n voittaminen ei kiinnosta riittävästi? Ehkä rahaa on jo niin paljon, ettei sen takia enää kannata reissata.
Kysymysmerkkejä on paljon. Ilmeistä on kuitenkin se, että huippupelaajien kato finaalikisoista on ilmeinen ja yllättävä, kun otetaan huomioon kisojen palkintopotit: tällä viikolla jaossa on hurjat 7,5 miljoonaa dollaria.
Mukana on 14 pelaajaa, jotka eivät mahdu maailmanlistalla 200 parhaan joukkoon.
Melkein kymppitonnin siis tienaa vain saapumalla paikalle. Kisassa ei ole cutia ja viimeiseksikin jäänyt osallistuja nettoaa näin ollen sievoisen summan. Mutta se ei tunnu kiinnostavan kiertueen kärkinimiä.
Kausi on ollut pitkä, ja lähiviikkojen ohjelma melkoista reissaamista etenkin niille pelaajille, jotka pelasivat finaalisarjaa edeltävällä viikolla Kiinan WGC-kilpailussa. Tosin heistä moni jätti Turkin kisan väliin.
Turkkiin pääsi tänä vuonna mukaan pistelistan sijalta 86, jos ei huomioida sijalta 94 kisaan lopulta Mikko Korhosen vetäydyttyä varapaikalta päässyttä Renato Paratorea. Rajan piti olla 70 parasta, mutta mukaan mahtui 16 pelaajaa, jonka sijoitus oli tätä huonompi.
Etelä-Afrikassa raja on nimellisesti 60 parasta. Käytännössä se on 76. Mukana on jälleen 16 pelaajaa, joiden sijoitus on heikompi kuin 60.
Onhan tässä nyt moni asia pielessä. Vähintäänkin kärkipelaajien poisjäännit luovat ET:lle ja finaalisarjalle melkoisen uskottavuusvajeen. Maailmanlistalla korkeimmalle rankattu Etelä-Afrikassa tällä viikolla pelaava kilpailija on sijalla 18 oleva Tommy Fleetwood. Hänen lisäkseen kisassa on mukana seitsemän maailmanlistalla maagisen 50 rajapyykin paremmalla puolella olevaa pelaajaa. Ja kyse on ET: loppuhuipennuksen kenraaliharjoituksesta.
Vastaavasti mukana on 14 pelaajaa, jotka eivät mahdu maailmanlistalla 200 parhaan joukkoon.
Euroopan kiertueen rahalistan voitto ei sekään tunnu sanottavammin houkuttelevan kiertueen kärkinimiä. Etelä-Afrikassa on mukana viisi pelaajaa Race to Dubai -listan kärkikymmeniköstä. Viisi – Jon Rahm, Shane Lowry, Rory McIlroy, Tyrrell Hatton ja Victor Perez, kaikki muuten ovat eurooppalaisia – siis jättää kisan väliin.
Kauden päätteeksi viisi parasta jakaa keskenään viiden miljoonan dollarin bonusrahat. Niihin voi yltää pitkältä takamatkaltakin, mutta voitto voi karata monelta jo ulottumattomiin, jos tällä viikolla kilpaileva Bernd Wiesberger onnistuu sijoittumaan kärkipäähän ja venyttämään kaulaa haastajiin ennen finaalia.
Dubaissa voittajalle on jaossa 2000 pistettä. Jo ennen tämän viikon kisaa Wiseberger johtaa esimerkiksi viidentenä olevaa Rory McIlroyta 1522 pisteellä. Voi siis hyvin olla, ettei McIlroy enää Dubaissa ole mukana voittotaistelussa. Ja silti hän, kuten niin moni muu, jättää kisan pelaamatta.
Joku mättää ja pahasti.
Kiertuepomo Keith Pelleyä on syytetty omavaltaisesta johtamistyylistä, jossa pelaajia ei kuunnella tarpeeksi. Innovoijan ja uudistajan viittaa harteillaan liehutteleva Pelley hankittiin puikkoihin kirkastamaan tuote ja tekemään siitä niin houkutteleva, että Euroopan kiertue pystyy jatkossakin vikittelemään kilpailuihinsa maailman parhaita pelaajia, vähintään eurooppalaisia huippuja.
Nyt niin ei käy. Pelaajat näyttävät äänestävän jaloillaan.
Starus ja aikataulu.
Amerikkalaiset ovat vuosien saatossa tarjonneet paremmat tienestit ja vissiin vieläkin parempia pisteitä osakilpailusta PGA-tourilta WGR:iin, joten jos on jo lähes kärjessä maailmanlistalla, miksi vaivautua, kun FedEX Cup pelattiin jo, eikä ET:n finaalin pisteet riittäisi tavoitteeseen?
Kausi on yhdysvalloissakin ollut pitkä ja World Golf tourin kisa juuri ”päättänyt” kauden.
No ketä tällaiset asiat kiinnostaa?! Jos diivoja ei kiinosta mennä ET:n finaalikisoihin, niin jääpähän ainakin nälkäisemmille halukkaille ”piiraasta” jaettavaksi enemmän.