Neljän päivän karsintaurakasta väsyneenä ja äärimmäisen pettyneenä Kakon pojat olivat sunnuntaina kirjaimellisesti vailla suuntaa johon edetä. Koska varmuutta paluun ajankohdasta ei ollut, emme olleet varanneet paluulippua tai mitään muutakaan lippua kisan aikana. Pelillisen pannukakun lisäksi näytti vahvasti siltä, että kotiinpaluu joko viivästyy tai sitten maksamme kiltisti sen mitä norjalaiset pyytävät.
Lopulta Roope löysi meille paluulennon maanantaiaamuksi. Kerrankin onni suosii, ajattelin. 300 euroa kappaleelta ja vielä Finnairin lento, johon molemmat saavat matkalaukun ja bägin ilmaiseksi kuulosti huomattavasti paremmalta kuin 550 euron piletti ilman matkatavaroita. Ainoa miinus oli se, että lento lähtisi Madridista ja meidän oli määrä palauttaa vuokra-auto takaisin Alicanteen sunnuntain aikana.
Saatuamme viimein autovuokraamon edustajan kiinni ja varmistuksen sille, että auton saisi palauttaa Madridiin 50 euron lisämaksua vastaan, uskalsimme varata lentoliput. Tähän väliin voi todeta, missä olisimmekaan ilman toimivaa mobiililiittymää? Eläköön teknologia, joka viimein suostuu toimimaan moottoritiellä mittarin näyttäessä selkeästi sallittua korkeampaa nopeutta.
530 kilometriä ja noin viisi tuntia. Huomattavan paljon aikaa käydä läpi viikon peliesitystä ja muiden peliesityksiä. Oma näkemykseni on se, että karsinnat on todella raadollinen ja raastava kokemus. Ilon hetket saattavat vaihtua hetkessä suureen pettymykseen. Niin kävi Roopelle, mutta niin kävi varmasti monelle muullekin. Sen saattoi varmasti todeta myös pelikaverimme lauantailta.
Nuori tanskalainen Niklas Møller lähti viimeiseen päivään hyvistä asemista tuloksesta -5. Hänen pelinsä oli kuitenkin sakannut totaalisesti ja sunnuntain tulokseksi kirjattiin 83 eli 11 lyöntiä yli parin. Onnekseen hän oli jo lunastanut Nordic Leaguen rankingin kautta paikan CT:lta, joten työt jatkuvat joka tapauksessa sarjaporrasta ylempänä ensi kaudella.
Toinen kolmannen päivän pelikaveri Juuso Kahlos ei sortunut lauantaina virheisiin. Hän jatkoi varmaa tekemistä myös sunnuntaina, päätyen viimeisen reiän tuplabogista huolimatta lopulta jaetulle kolmannelle sijalle. Euroopan kiertueella tällä kaudella pelanneelle Ruotsin Jens Dantorpille kävi huonommin. Viimeisen reiän tuplabogi tiputti hänet lyönnillä uusinnasta. Raskas lopetus etenkin, kun otetaan huomioon hänen 17:lle reiälle tekemänsä eagle.
Lentokentän aamiaisella katson automaatista hiljalleen valuvaa maitokahvia ja mietin hiljaa mielessäni tämänkertaisen tarinan opetusta. Mitä Roope mahtoi oppia tästä? Minkälainen kokemus tämä oli minulle? Mitä oppia minua vastapäätä istuva Oliver Lindell ammentaa omasta karsinnastaan? Luon katseeni kohti Roopea ja Oliveria. Molemmat istuvat ryhdikkäästi verryttelyhousut jalassaan leipiänsä mutustellen. Kysyn Oliverilta hänen ikäänsä. ”21 vuotta”, kuuluu vastaus. ”Roope on 37. Tajuatko, että sulla on 16 vuotta aikaa tulla takaisin tähän samaan aamupalapöytään!” vastaan hänelle nauraen. ”Mieti itse, haluatko mennä eteenpäin?”
Tällä viikolla ei ollutkaan roope-juttuja. useamman viikon pistäny merkille että aina näyttää niin positiiviselta golf.fi mielestä