Solheim Cup järjestettiin tänä vuonna Skotlannissa Gleaneaglesin upealla kentällä. Ei olisi voinut olla parempaa paikkaa kokea ensimmäisen kerran Solheim Cup kuin golfin synnyinmaa. Saati sitten tällaista huippugolfin historiaan jäänyttä Solheim Cuppia, jollaiseksi se muodostui…
Päätimme heinäkuisena aamuna lähteä kolmen intohimoisen naisgolfarin porukalla Gleneaglesiin Solheim Cuppiin kannustamaan eurooppalaisia mitä mielenkiintoisimpaan kilpagolf-tapahtumaan. Helsingistä pääsi näppärästi Edinburghiin suoralla lennolla ja samaan reissuun sai yhdistettyä myös omia pelejä Skotlannin ainutlaatuisilla links-kentillä.
Tuntui hyvältä tukea naisten kilpagolfin suurtapahtumaa, joka edelleen saa hieman liian vähän painoarvoa, jos verrataan vaikkapa miesten Ryder Cuppiin. Tunnelma nimittäin on varmasti aivan yhtä hieno, ellei jopa ainutlaatuisempi helposti lähestyttävyydeltään.
Hotellimme sijaitsi noin puolen tunnin päässä Perthissä, josta pääsimme liikkumaan Gleneaglesiin erittäin kätevästi shuttle-bussilla. Suuntasimme alueelle heti keskiviikosta eli treenipäivästä lähtien, jonka ansiosta pääsimme ensimmäisten joukossa katsastamaan kisapaikan, tapaamaan pelaajia alueella sekä hankkimaan merchandise-shopista kannustusvaatteet kuntoon, vielä kun kauppaan mahtui ja tavaraa oli jäljellä.
Matkaseurueemme Emilia Ottela (vas.), Heidi-Maria Helenius (oik.) sekä allekirjoittanut Anne Van Damin kanssa
Solheim Cupin tähtipelaajisto oli vakuuttava ja oli hienoa päästä näkemään läheltä pelaajia, joita on seurannut jo pidempään tv:stä sekä somesta. USA:sta olivatkin kaikki ykkösnimet paikalla maailmanlistan kolmosesta Lexi Thompsonista Kordan lahjakkaisiin siskoksiin.
Eurooppaa pidettiin alta vastaavana, sillä pelaajat eivät olleet maailmanlistan kärkisijoilla, vaikka kova kaarti oli myös kyseessä. Euroopan suurena nimenä mukana oli villillä kortilla äitiyslomalta palannut, mutta kokemusta nuorten pelaajien keskuudessa edustanut Suzann Pettersen. Vahvoja ja tuttuja nimiä olivat myös ruotsalaiset Caroline Hedvall ja Anna Nordqvist sekä Englannin lahjakas Charley Hull. Mielenkiintoisia ensikertalaisia olivat Hollannin Anne Van Dam sekä ranskalainen Celiné Boutier. Brittien ykköspeelaja Georgia Hallin tyttömäinen olemus, mutta äärettömän vahva ja voimakas svingi sekä kilpailuvietti tekivät nuoresta brittipelaajasta todella mielenkiintoisen seurattavan. Nämä ja kaikki muut Euroopan pelaajat saivat tuntemaan olon ylpeäksi Euroopan kannattajaksi.
Gleneagles oli näyttämönä loistava valinta, sillä kumpuileva ja virheettömän näköinen kenttä tarjosi kapeita väyliä ja tiukkoja paikkoja, mutta myös mahdollisuuksia pelaajille draivata ja lyödä sielunsa edestä. Maiset kentältä olivat jylhiä ja vehreitä kauas horisonttiin auringon paistaessa.
Kilpailua oli helppo seurata paikan päällä, vaikka katsojia oli tapahtuman aikana noin 90.000, niin mahduimme hyvin katsomoon ykköstiin taakse, jossa tunnelma oli käsin kosketeltava ja aivan erityinen. Sekä Euroopan että USA:n fanijoukot mylvivät katsomossa ja adrenaliini oli erittäin korkealla. Tunsin jatkuvasti kylmiä väreitä nähdessäni Gleneaglesin upean ykkösväylän ja mielettömät maisemat edesssäni, kun tähtipelaajat astuivat vuorotellen tiiboksiin ja draivasivat mielettömiä avauksia korkealle ja kauas. Oli upeaa nähdä yleisö hurraavan mukana niin suurella tunteella. Osa pelaajista pyysikin, että yleisö huutaisi ja kannustaisi draivin aikana täyden hiljaisuuden sijaan. Näitä kovien kannustushuutojen keskellä draivanneita olivat muun muassa Danielle Kang ja Anne Van Dam sekä Suzann Pettersen. Sen hienommaksi tunnelma ykköstiillä tuskin voi mennä. Oli hauska nähdä myös miten pelaajat heittäytyivät ja esimerksiksi Pettersen alkoi flossata ja tanssia ykköstiillä saaden yleisön repeämään innostuksesta.
Draivien jälkeen siirryimme seuraamaan ryhmiä vaihtaen välillä ryhmästä toiseen. Yleisömäärä ei ollut huipussaan vielä perjantaina, joten oli todella helppo seurata pelaajia tiiviisti läpi väylien ja nähdä avaukset vain parin metrin päästä. Pääsimme välillä heittämään ylävitoset tai nappaaman yhteiskuvakin pelien ohessa. Lauantaina yleisöä oli jo paljon enemmän, mutta pelien seuraaminen sujui silti hyvin. Oli hienoa nähdä niin suuret massat kannustamassa naisten kilpagolfia. Törmäsimmepä Euroopan kapteeniin Catriona Matthew´hen myös pelin ohessa.
Kilpailusta voisi mainita niin monta hienoa ja jännittävää hetkeä. Erityisesti jäi mieleen Anne Van Damin ja Suzann Pettersin yhteispelaaminen. Rookien ja konkarin muodostama joukkue oli piinkova ja molemmat pelaajat olivat niin suurella tunteella mukana, että heitä oli todella mielenkiintoista seurata. Lauantain pelissä Pettersen väläytteli mielettömiä pelastuksia ja paikkasi perjantaina hienosti pelannut, mutta lauantaina hieman hakuteillä ollutta Van Damia.
Anne Van Dam ja Anna Nordqvist
Golfhullu kolmikko
Olen seurannut Anne Van Damia jonkin aikaa jo, joten oli mielenkiintoista nähdä hänen otteitaan livenä. Van Dam on LPGA:n pisin draivaaja ja vedot olivatkin paikoitellen paljon pidempänä kuin kilpakumppaneilla. Anne Van Dam aloitti perjantaina pelaamalla todella hienosti, mutta tiukka ote lipsui hieman loppukisasta. Kaikkiaan hänen olemuksestaan ja lahjoistaan voi päätellä, että potentiaalia nousta erittäin suureksi nimeksi kilpagolfareiden historiaan on mahdollista.
Lexi Thompson oli ilmestys ja hänen atleettinen svinginsä oli hienoa katseltavaa. Leijonamainen Lexi ei kuitenkaan saanut kiinni voiton flowsta Gleneaglesissä ja hävisi eurooppalaisille kilpakumppaneilleen. Kordan siskokset puolestaan olivat pysäyttämättömiä ja keräsivät joka kisasta pisteet kotiin. He tekivät myös historiaa, sillä olivat ensimmäiset siskokset, jotka pelasivat parina Solheim Cupissa.
Voittoisasti pelanneet Euroopan Charley Hull ja Carlota Ciganda olivat myös iskussa ja keräsivät pisteitä Euroopalle. Kaikkiaan Eurooppa pelasi äärettömän hyvin ja pärjäsi ennakkosuosikille ja viimeiseen päivään lähdettiin tasalukemista.
Kihelmöivän jännittävä turnaus jatkui tasaisena sunnuntain viimeiseen puttiin asti.
Suzann Pettersenin viimeistelemä birdie-putti sinetöi Euroopan valtavan voiton Jenkeistä ja päätti samalla komeasti historiallisen menestyksekkään kilpapelaajan uran. Historiallinen taistelu sai eeppisen lopun – voiko hienompaa hetkeä kilpagolfissa olla.
Suzann Pettersen. Kuva: Getty Images
Tämän vuotinen Solheim Cup todisti jälleen miten hienoa naisten kilpagolf parhaimmillaan on. Ihmettelen, jos yleisömäärä ei nouse seuraavan kerran, kun Solheim Cup pelataan jälleen Euroopassa vuonna 2023. Niin hieno kun turnaus oli aivan viimeisiin minuutteihin asti. Tämä ei varmasti jäänyt ainakaan omalta osalta viimeiseksi Solheim Cupiksi, jota menen katsomaan paikan päälle.
Kisan seuraamisen ohessa ehdimme käydä pelaamassa myös muutaman kierroksen. Skotlantiin ei voi mennä ilman vierailua St. Andrewsiin, eli golfin synnyinkotiin. Pelasimme siellä Jubilee-kentän, joka oli hyvin klassinen ”linksi”. Legendaarinen Old Course oli kiinni tulevaa Dunhillin kisaa varten, joten se jäi seuraavaan kertaan. St. Andrewsin kylässä on jotenkin jännittävä tunnelma, sillä golf on läsnä joka puolella ja se huokuu niin vahvasti lajin historiaa. Golfkauppojakin on joka kulmassa. Pelasimme myös kuuluisan 18-reikäisen Himalayan puttikentän, joka oli hauska kokemus. Vaikka puttikentällä hieman kyseenalainen historia onkin, sillä ennen vanhaan naiset puttailivat siellä sillä välin, kun miehet pelasivat isolla kentällä. Hohhoijaa, sanon minä – onneksi puhutaan historiasta.
Skotlanti vei täysin sydämeni. Ystävälliset ihmiset, erinomainen palvelu sekä maanläheisyys tekivät vaikutuksen saarimaasta, jossa eletään ja hengitetään golfia joka puolella. Kenttiä on kirjaimellisesti joka kylässä ja golf on luontevasti osa elämää joka puolella. Kukaan ei kysellyt jäsenyyksiä tai tasoituksia, kun lähdimme pelaamaan. Kaikki olivat tervetulleita kentälle. Siitä voisi ottaa oppia Suomikin. Tehdään golfista helposti lähestyttävä ja avoin kaikille.
Skotlannin matkaa ja Solheim Cuppia kelpaa muistella vielä pitkään.
Heli
”Tunnelma nimittäin on varmasti aivan yhtä hieno, ellei jopa ainutlaatuisempi helposti lähestyttävyydeltään” ?
”Kenttiä on kirjaimellisesti joka kylässä ja golf on luontevasti osa elämää joka puolella. Kukaan ei kysellyt jäsenyyksiä tai tasoituksia, kun lähdimme pelaamaan. Kaikki olivat tervetulleita kentälle. Siitä voisi ottaa oppia Suomikin. Tehdään golfista helposti lähestyttävä ja avoin kaikille”.
— sitten kun kenttiä on Suomessa joka kylässä ja golf luontevasti osa elämää joka puolella, voidaan verrata golfin pelaamista Skotlantiin. Ei siellä ole tehty golfista helposti lähestyttävää, se on ollut sitä satoja vuosia!
— ja muistan omilta Skotlannin vuosiltani myös kentät, joissa naiset saivat istua terassilla, eivät pelata eivätkä mennä sisätiloihin. Maailma on onneksi muuttunut, eikä tämäkään himmennä golfin ja pelaamisen hohtoa Skotlannissa.
Me ollaan täällä kuitenkin valovuosien päästä siitä perinteestä, joka mahdollistaa golfin aseman yhtenä Skotlannin kansallisurheiluista.