< PreviousLISÄÄ MASSAA LISÄÄ MITTAA60 • GOLFLEHTI • 4/2020 LISÄÄ MITTAABryson DeChambeaun fyysisen muodonmuutoksen innoittamana päätin kasvattaa reilut 10 kiloa lisää lihasta saadakseni lyönteihini lisää mittaa.TEKSTI Joel Beall SUOMENNOS Sami SarpakunnasKUVITUS Eddie GuyUudelleenjulkaistu Golf Digestin ® luvalla numerosta (7/2020). Copyright © 2020 Golf Digest. Kaikki oikeudet pidätetään. GOLFLEHTI • 4/2020 • 61 On jäänyt hämärän peittoon, missä vai-heessa ymmärsin tämän olevan typerä idea. Kenties se tapahtui salilla 62-vuo-tiaan treenikaverin näyttäessä minulle kaapin paikan. Tai ehkä ajatus kasvoi sitä mukaa, kun proteiinijuomat alkoi-vat aiheuttaa yhä lisääntyvää kuvotusta. Tai kenties ajatus on lähtöisin vaimoltani, joka sanoi ideastani kuultuaan, että: ”tuo on typerä idea”. Aikarajat ovat taistelun tiimellyksessä hämärtyneet, mutta tämän osaan sanoa selkeästi: kolmen kuukauden ajan yritin olla kuin DeChambeau tavoitteenani kopioida hänen fyysinen muodonmuutoksensa ja saada sitä kautta avauslyönteihini rutkasti lisää mittaa. Kaikki tieten-kin tieteen nimessä. Ja uteliaisuuden. Ja lajia kohtaan tuntemani rakkauden lajiin. Ok, kyse oli turhamaisuudesta.LähtökohtaMitä anatomiaan tulee, olen aina muistuttanut enemmän Ben Hogania kuin Hulk Hogania. En ole ollut laiha, pikemminkin hoikka. Se tosin on muisto vain, kiitos useiden selkävammojeni. Ne huipentui-vat murtumaan vuoden 2018 loppupuolella.Aallonpohjan saavutin Mastersissa 2019. Gary Player, elävä veistos vielä kahdeksankymppisenäkin, nappasi minut rautaiseen puristukseensa ja laukaisi muutaman vihreään takkiin pukeutuneen herran edessä, että ”tämän miehen pitäisi saada vähän lihaan luittensa ympärille”. Yleisö nyökkäili. Se sat-tui, vaikka en ottanut sitä niinkään kritiikkinä kuin hellänä huolenpitona.Sitäkin pahempaa oli huomata, että haurastu-miseni alkoi vaikuttaa golfiini. Pelini – olen lähel-lä scratch-tasoa – on nojannut voimaan. Mutta kykyni tuottaa voimaa oli kokenut pahoja takaiskuja lähestyessäni kolmikymppisiäni. Jokaista 260-met-ristä pommia kohti lyön nykyään viisi 225-metristä tuuppausta. Puistattavaa myöntää, mutta voimieni hiipuessa joudun nykyään ajattelemaan kentällä en-tistä enemmän. Se on helvetillistä hommaa, ja sellai-sesta halusin hankkiutua eroon. Kun viime syksynä alkoi levitä huhuja siitä, että Bryson DeChambeau oli laittanut alulle muodonmuutosprojektin hankkiak-seen lyönteihinsä lisää mittaa, moni oli epäilevällä kannalla. Minä olin haltioissani.”Haluan rikkoa rajoja”, DeChambeau sanoi. Toisin kuin minä, DeChambeau ei ollut pelinsä kanssa alun alkaenkaan huonolla janalla. Entinen yliopistosarja NCAA:n ja U.S. Amateurin mestari oli maailman-listalla kymmenentenä, ja PGA Tourilla hän kuului pitkälyöntisimpien pelaajien kastiin (avauslyöntien keskipituudessa – 276,6 metriä – 34:s ja strokes gained -tilastossa 24:s). Tästä huolimatta hän oli sitä mieltä, että jokin kivi oli pelissä kääntämättä. Hullu tiedemies -lempinimen saanut pelaaja ajatteli, että keskiössä on lyöntipituus. ”Uskon, että on merkittävä etu päästä lähestymään griiniä pidemmilläkin rei’illä lyhyemmillä raudoilla.” ”Luotan Strokes gained -tilastojen tarjoamaan statistiikkaan ja uskon, että saatuani avauksiini lisää mittaa, minusta kehittyy myös parempi wedge-pelaaja”, hän analysoi.Joulukuuhun mennessä hän oli hankkinut lähes 11 kiloa lisää massaa, kahdessa kuukaudessa. Eikä lisääntynyt lihasmassa ollut vain silmänlumet-ta. Kun kilpailut PGA Tourilla keskeytettiin Player Championshipin aikaan, oli DeChambeau ehtinyt kerätä seitsemässä kilpailussa neljä top 5 -sijoitusta. Draivipituustilastossa hän oli ykkönen ja avauslyön-tien strokes gained -tilastossa kolmas. Avausten keskimitta oli kasvanut 17 metriä (293,8 m). ”Hienoa nähdä nuo tulokset. Myös matka on ollut antoisa”, DeChambeau sanoi. Ja minun päähäni syttyi lamppu.Hankkisin kolmessa kuukaudessa neljätoista kiloa lisää lihasta ja löisin sen jälkeen 20 metriä pidem-mälle. Kollegani tuomitsivat ajatuksen siltä seisomal-ta mahdottomaksi, kaverini typeryyden huipuksi, ja vaimoni kieltäytyi auttamasta minua moisessa. Bry-son on maailmanluokan urheilija, jolla on käytössään maailmanluokan resurssit. Hän on minua seitsemän vuotta nuorempi, eikä hänen vammahistoriastaan löydy pitkää liutaa selkävaivoja. En kyennyt tyrmää-mään suunnitelmaani kritisoineiden näkemyksiä, mutta niiden raoista pilkisti onnistumisen pikku- `TREENIEristyksen aikana käytin huonekaluja, vesikanisterei-ta ja tiiliä harjoituspainoina. 62 • GOLFLEHTI • 4/2020 riikkinen mahdollisuus. Idea oli hullu – juuri sopivan hullu kokeiltavaksi.SuunnitelmaLähestyessäni voimaharjoittelupiirejä ideallani, huo-masin heidän reagoivan kahdella tavalla: 1) Ole ystä-vällinen ja poista tämä viesti ja 2) Brandon Gaydorus on sopiva mies hommaan. 27-vuotias Gaydorus on Ultimate In-Home Golf Fitness -ohjelman kehittäjä. Hänellä on myös kuntosali Greenwichissä, Connecticutissa. Hän oli treenannut Florida Institute of Performance -salilla, jossa muun muassa Brooks Koepka, Michelle Wie, Daniel Berger ja muut golftähdet harjoittelevat. Sen lisäksi, että hän innostui ideastani valtavasti, plussaa oli myös se, että hänen salinsa sijaitsee näppärästi vartin ajomatkan päässä kodistani.Projektin alussa olin 185 senttiä pitkä ja painoin 75 kiloa. Ajattelin, että pystyisimme turvottamaan minut tavoitepainoon tuossa tuokiossa. Gaydorus tyrmäsi oletukseni siltä istumalta. ”Meidän pitää rikkoa sinut ennen kuin rakennamme sinut uudel-leen”, hän sanoi. Painotavoitteen sijaan keskittyi-simme seuraamaan draivipituuden ja mailanpään nopeuden kehittymistä. Liikkeelle lähdettiin näistä lukemista: pituus 261,9 metriä (250,8 m ilmassa), pallon nopeus 163,6 mailia tunnissa, mailanpään nopeus 113,5 mailia tunnissa. Gaydorus uskoi, että pääsisimme helposti yli 300 jaardin (274 metriä). Se oli viettelevin lause, jonka toinen mies oli koskaan minulle sanonut.Hän laati minulle kolmivaiheisen ohjelman, jossa keskityttiin lihaskasvun ohella liikkuvuuden ja kestävyyden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Liikkuvuus ei saanut kärsiä, ettei svingini hajoa, ja kestävyydestä oli huolehdittava, jotten minä hajoa. Joka viikko oli neljä 45–60 minuutin ohjattua har-joitusta. Lisäksi rakensin niiden pohjalta kaksi omaa treeniä, joten viikkotasolla harjoituksia oli kuusi. Lisäksi noudatin SuperSpeed Golf -ohjelmaa, jossa muun muassa svingataan painomailoilla svingi-nopeuden kehittämiseksi. Selkäongelmieni takia venyttelin ja joogasin päivittäin. Päälle lajiharjoi-tukset rangella. Samaan aikaan sitouduin tietenkin olemaan tuottelias ja ahkera työntekijä ja aviomies.Ruokavalioni meni sekin uusiksi. Makeiset, ros-karuoka ja olut menivät punaiselle listalle, kasvik-set, vihannekset ja vähärasvaiset proteiinin lähteet vihreälle. Opin paljon hyvistä hiilihydraateista, ja mikä ikävintä, opin ettei fettucine alfredo lukeudu niihin. Söin lähes 5000 kaloria päivässä: neljä tai viisi ateriaa, kaksi terveellistä välipalaa ja proteiini-pirtelön.Ja kuukaudessa kuuri alkoi näkyä. Alussa oli toki vastoinkäymisiä. Jalkakyykkyni oli alkutes-tissä niin surkea, että Gaydorus mutisi vain jotain vakuutuksesta. Erään treenin aikana jäin pahasti 30 vuotta minua vanhemman treenikaverini – joka on treenannut huomattavasti pidempään Gaydoruk-sen opissa – jalkoihin. Syömisen kanssa oli myös ongelmia. En pystynyt syömään tarpeeksi voimatta pahoin. Ensimmäiset kolme viikkoa olivat pahoin-voinnin sävyttämiä, sen jälkeen ahmiminen alkoi sujua. Mutta mailanpäähän tuli tasaisesti lisää vauhtia ja kuukauden jälkeen olin saanut kolme ja puoli kiloa lisää painoa. Kun epäilin edistymistäni, Gaydorus vakuutti, että lihasta olisi helpompi kas-vattaa sitä mukaa, kun ohjelmani etenisi.Liidin myötätuulessa. Ehkä korkeammalla kuin koskaan. T-paidat eivät enää roikkuneet päälläni. Löin palloa rangella niin hyvin, että harkitsin osal-listuvani U.S. Openin ja World Long Drive -kisan karsintoihin. Gaydoruksen päivittäiset sähköpostit, joissa hän lähetti minulle treeniohjeita ja motivoi minua, nostattivat mielialaani entisestään. Mietin jo innoissani, että jos oloni oli tällainen kuukau-den jälkeen, millainen euforia minut valtaisikaan projektini ollessa maalissa? Silloin tipahdin maan pinnalle ja opin, ettei kannata unelmoida liikoja.Olimme aloittamassa ohjelman kakkosvaihetta, kun Connecticut alkoi mennä lukkoon COVID-19 `DIEETTISöin lähes 5000 kaloria päivässä: neljä tai viisi ateriaa, kaksi ter-veellistä välipalaa ja proteiini-pirtelön. GOLFLEHTI • 4/2020 • 63 DRAIVERI pituus ilmassa pallon nop. mailanpään nopeus ennen 261,9 250,8 163,6 113,5 jälkeen 271,2 260,7 174,2 117,8 RAUTA-7 ennen 162,1 159,3 124,9 91,7 jälkeen 167,2 165,1 128,3 93,1pandemian kourissa. Salille ei enää päässyt, ja homma ei ollut edes puolessa välissä. Alkoi näyttää siltä, että projekti oli tullut tiensä päähän. Paitsi, ettei Gaydo-ruksella ollut aikomustakaan antaa periksi.”Voit antaa periksi ja odottaa, että tämä menee ohi”, hän sanoi puhelimessa, ”tai sitten voit odottaa, että se menee ohi olemalla antamatta periksi.” En ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä nyt, mitä hän tar-koitti, mutta ymmärsin, mitä hän ajoi takaa. Hyväk-syin haasteen. Pyyhe ei lentänyt kehään.Gaydorus päivitti strategiamme ja muokkasi treeniohjelmastamme sellaisen, että sitä voi soveltaa kotioloissa. Hän listasi kodin tarvikkeita, joita voisi käyttää painoina: vesikanisterit, polttopuut, tiilet. Sain tästä uutta virtaa. Varsinkin, kun Gaydorus luki ajatukseni ja puki ne sanoiksi. ”Tämä on periaatteessa samanlainen treeniohjelma kuin Rocky IV:ssa.”DeChambeausta tuli minulle henkilökohtainen Ivan Drago. Bryson oli jatkanut ohjelmaansa keväällä ja kertonut sosiaalisessa mediassa edistymisestään kohokohtana draivi, jossa pallon nopeus oli yli 200 mailia. Kollegani eivät ujostelleet muistuttaa minua tästä. Jos hän joulukuussa olikin lihaksikas, nyt hän muistutti Barbababaa. ”Minulla ei ole mitään tavoite-painoa. Katsotaan, mitä kehoni sietää”, Bryson sanoi.Kuulin kutsun ja olin valmis vastaamaan haastee-seen. Tein 300 punnerrusta päivässä. Tein vartalon-kiertoja painava reppu selässä. Kyykkäsin tiilillä ja nostelin huonekaluja takapihalla karjuen eläimelli-sesti (se saattoi vaikuttaa siihen, että kaksi naapuriani laittoi asuntonsa myyntiin projektin aikana). Koska ranget olivat kiinni, tuplasin SuperSpeed -ohjelman treenit ja tein 100 svingiä painomailalla joka ilta.Mutta eihän tällainen harjoittelu ollut läheskään niin tehokasta kuin ohjattu ja valvottu harjoittelu salilla. Saatoin myös ottaa oluen tai 20. Enkä pys-tynyt mitenkään syömään viittä ateriaa päivässä, etenkään eristyksen aikana. Kompensoidakseni asiaa lisäsin proteiinipirtelöiden määrää. Se kostautui – ja purkautui takapäästä. Tämä on perhelehti, joten en mene syvälle yksityiskohtiin. Mutta mitä ilmeisimmin ruoansulatuksella on rajansa. Ymmärsin sen nukkues-sani parisänkymme sijaan yhä useammin olohuoneen sohvalla. Ohjelman kakkosvaiheen lopussa olin kerän-nyt vain pari kiloa lisää painoa kolmen ja puolen kilon jatkeeksi. Vaikka ohjelmasta oli vielä kuukausi jäljellä, tiesin hävinneeni taistelun. Ainakin mitä painoon tulee. Mutta pyrin samaistumaan spartalaisiin heidän kulkiessaan kohti Thermopylaen solaa tai kehen tahansa huippugolfariin, jolla oli vastassaan vuoden 2000 Tiger Woods. Taistelin vaikka tiesin jo kohtaloni. Kolmen kuukauden jälkeen olin kerännyt painoa reilut kahdeksan kiloa. Se oli 60 prosenttia tavoitteestani.TuloksetLohdutin itseäni ajatuksella, ettei massa ollut itsetar-koitus vaan lyöntien pidentyminen. Niinpä hyppäsin luottavaisena simulaattoriin toukokuun lopussa. Vain minä, lyöntimatto ja elektroniikka, joka kohta kertoisi kohtaloni. Olin kauhuissani. Ja olin valmis. Arvelen rodeo-ratsastajalta tuntuvan samalta, kun hän odottaa karsinassa härän selässä porttien aukeamista. Kun pyyhkäisin ensimmäisen pallon matkaan, lyöntiin purkautui kolmen kuukauden aikana kerätty vimma. Löin 20 palloa, eikä minulla ollut enempään paukku-ja. Olo oli voipunut. Mutta numerot näytöllä, ihanat, pelätyt ja kaivatut numerot, kertoivat hyvää: draivi kantoi 271,2 metriä (260,7 ilmassa), pallon nopeus oli PAINON NOUSU: 75 kg � 83 kg64 • GOLFLEHTI • 4/2020 174,2 mailia ja mailanpään 117,8 mailia. Halleluja! Taisin vähän itkeäkin, ensimmäisen kerran golfiin liittyen, jos ei huomioida kolmen putin griinejä. Mutta mitä iloa on lyöntipituudesta, jos se ei reali-soidu lyönteinä tuloskortissa? Nyt voin paljastaa sen, mitä en ole aiemmin kertonut: minulla on koko ajan ollut kolmaskin tavoite, pelata parempia tuloksia.Ajatuksenani oli vertailla testin aikana ja sen jälkeen pelattujen 20 kierroksen tuloksia vuoden 2019 viimeisen 20 kierroksen tuloksiin. Pandemia ja siitä johtunut karanteeni vesittivät suunnitelmani alkuunsa. Mutta olihan minun pelattava edes yksi kierros ennen kuin juttu menisi painoon. Suuntasin kotikentälleni Sterling Farmsille Stamfordissa Con-necticutissa. Tulokset olivat ilmeisiä. Parhaat lyönnit lähtivät matkaan kuin ohjus. Tähtihetkeni oli, kun ylsin griinin laitaan 299-metrisellä kolmosreiällä. Mutta sain huomata senkin, että entistä pidemmät avaukset painuivat epäonnistuessani myös entistä syvemmälle metsään. Olin niin keskittynyt viemään projektini maaliin, että taisin lopulta yrittää liikaa.Aionko jatkaa harjoittelua? Lisääntynyt voima on kiva juttu, mutta se vaatii valtavasti vaivannä-köä. Keho ja mieli ovat kovilla, aikatauluhaasteista puhumattakaan. Enkä häpeile myöntää, että kai-pasin valtavasti fettuccine alfredo -pastaa. Kun kolmen kuukauden rääkki kulminoitui vain yhteen golfkierrokseen ja simulaattorisessioon, olo tuntui hyvin tyhjältä. Ehkä kaikki kriitikkoni olivat olleet oikeassa, tämä oli hemmetin typerä idea. Sitten luin puhelimestani kaksi viestiä, toisen valmentajaltani Gaydorukselta ja toisen Brysonilta. ”Pärjäsit todel-la hienosti ja saat tuloksista varmasti paljon irti”, valmentajani sanoi. Innoittajani DeChambeaun viesti oli sitäkin motivoivampi, ”Minä aion jatkaa. Aion kehittyä edelleen ja tulla niin hyväksi kuin pystyn”, Bryson sanoi kaksi viikkoa ennen kuin pelejä jatket-tiin PGA Tourilla. Juttu pitää jättää, vaikka koko projektini on kes-ken. Minun on pelattava ainakin 19 kierrosta, jotta näen tulokset. Ehkä koko kuvan kirkastaminen vaatii sitäkin enemmän? Eikä kyse toisaalta ole niinkään päämäärästä kuin itse matkasta, vaikka sen aikana joutuukin tekemään jumalattoman määrän syvä-kyykkyjä.Sterlingin viimeinen reikä on par 5, jonka voi yltää kahdella päälle. En osaa kuvailla, mitä pääs-säni liikkui lyödessäni palloni matkaan harjoittelun kohentamien voimieni tunnossa. Katsoessani kuinka palloni katosi horisonttiin tiesin, että katumusta se ei ainakaan ollut. joel@golfdigest.com `KEHOTavoitteenani oli kasvattaa 14 kiloa lisää painoa ja saada lyöntiin 18 metriä lisää mittaa kolmen kuukauden aikana. `TULEVAISUUSAionko jatkaa harjoitte-lua? Lisääntynyt voima on kiva juttu, mutta se vaatii valtavaa vaivannäköä. GOLFLEHTI • 4/2020 • 65 HUGON PITKÄ ELÄMÄSuomen vanhimmalla alkuperäisessä asussaan olevalla golfkentällä, Aulangon Hugolla, on ollut 80-vuotisen historiansa aikana monta eri roolia.TEKSTI Marko Kuivasaari • KUVAT Aulangon Golfklubi 66 • GOLFLEHTI • 4/2020 Hugon käyttöaste on hyvä. Kentällä pelataan vuosittain noin 23 000 kierrosta.Ruoho Hugon ykkösreiän tiiauspaikalla on kuvan ottamisen jälkeen lyhentynyt, mutta näkymä väylän suuntaan on pitkälti samanlainen kuin vuosi- kymmeniä sitten.Vanhan kentän kauneusarvot ja alkuperäinen asu ovat säilyneet näihin päiviin saakka.Aulangon Golfklubin Hugo-kentän syntytarina kytkeytyy keskeisesti Helsingin olym-pialaisiin, muttei suinkaan vuoden 1952 kisoihin. Pää-kaupungillemme oli myönnetty ensim-mäisen kerran olympialaiset, vuoden 1940 kesäkisat, jo ennen toista maailmansotaa. Helsingin Taliin oli valmistunut 1930-lu-vun alussa golfkenttä, mutta olympialai-siin saapuville tärkeille vieraille haluttiin tarjota enemmän pelimahdollisuuksia. Siksi Hämeenlinnan Aulangolle ryhdyttiin rakentamaan skotlantilaisen Fred Smit-hin suunnittelemaa yhdeksänreikäistä kenttää vuonna 1938. Rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken, kun seuraavana vuonna syttyi talvisota.Talvi- ja jatkosodan välissä, syksyllä 1940, Aulangolla ennätettiin pelata lyhyen aikaa. Kyseistä ajankohtaa pidetään myös kentän varsinaisena perustamisvuotena. Pian tämän jälkeen sota jätti kaiken alleen ja kenttä kynnettiin viheriöitä lukuun ottamatta perunapelloksi.Vuonna 1952 järjestettyjen Helsingin olympialaisten kisavieraita Aulangon kenttä ei ehtinyt ottaa vastaan, sillä sitä ryhdyttiin kunnostamaan vasta yksitoista vuotta sodan päättymisen jälkeen. 1950-luvun lopulla Aulangon pelaa-jakunta koostui lähinnä seuran perus-tajajäsenistä, joita Helsingin Golfklubin muutamat aktiivipelaajat kävivät koulut-tamassa. Aulangon Golfklubista muodos-tui Helsingin Golfklubin ja Lahden Golfin tavoin seura, joka loi vankan pohjan kotimaiselle kilpagolfkulttuurille. Kentälle ilmestyi eri puolilta kaupun-kia iso joukko nuoria, jotka tienasivat markkoja caddietehtävistä. Bonuksena he saivat silloin tällöin pelata ”työnanta-jiensa” mailoilla. Nuoret alkoivat matkia seuran osaavimpia pelaajia ja oppivat myös toisiltaan.Lisää matkittavaa oli luvassa, kun Au-lanko sai järjestettäväkseen SM-kilpailut vuonna 1966. Kaikki juniorit halusivat olla Jalo Grönlundeja. Seuraavana vuonna AGK:n Pirkko Lonka voitti Aulangolla pe-latut naisten SM-kilpailut ja klubin prona myöhemmin toiminut Hannu Kuussaari valittiin nuorten EM-joukkueeseen, mikä toimi edelleen kannustimena Aulangon junioreille.Kenttä tarjosi etulyöntiasemanVäyliltään kapea, puiden reunustama kenttä hioi vähitellen Aulangon tarkan pelin hallinneista nuorista kilpapelaajista kansallisen tason taitureita, jotka voitti-vat vuosikymmenten varrella runsaasti SM-mitaleita ja edustivat Suomea arvo-turnauksissa.Seuran kärkipelaajilla oli omanlaisen pelitaktiikkansa ja lähipelistrategiansa vaatineella kentällä selkeä etulyöntiase-ma muihin nähden 70–80-luvun EM-karsinnoissa ja ykköskilpailun mainetta kantaneessa Rantasipi Openissa, jotka houkuttelivat parhaat kotimaiset taiturit Aulangon vaativille viheriöille.Aulanko pelasi säännöllisesti seura-otteluita Helsingin Golfklubin, Lahden Golfin ja Porin Golfkerhon parhaita yhdistelmiä vastaan. Vierasvoitot olivat harvinaisia, ja otteluissa pelanneet AGK:n entiset kilpapelaajat ovat muistelleet, kuinka vastustajat usein lankesivat tiu-kassa paikassa Aulangon kentän ansoihin.Parhaiten muiden seurojen pelaajista kentän vaatimukset omaksui Helsingin Golfklubia edustanut moninkertainen suomenmestari Timo Sipponen, joka sai amatöörihuipuista ainoana Aulangon kär-kikaartin helisemään kotiareenallaan. Kun Tawast Golfin kenttä valmistui Hämeenlinnan Paavolankulmaan vuonna 1989, Aulangon kentän asema laatupelaa-jien sulatusuunina koki muutoksen. Osa vaihtoi maisemaa Tawastiin, ja samoihin aikoihin monen aktiivisen kilpagolfa-rin vaakakuppi alkoi kallistua työuran suuntaan.2000-luvun alussa Aulangolle ryhdyt-tiin rakentamaan toista kenttää, Evers-tiä, joka avattiin vuonna 2006. Vanha yhdeksikkö nimettiin samassa yhteydessä Hugoksi Aulangon rakennuttaneen eversti GOLFLEHTI • 4/2020 • 67 Hugo Standertskjöldin mukaan, ja kentän rooli muuttui totaalisesti. Lähes koko kilpailutoiminta siirtyi 18-reikäiselle Everstille, ja Hugosta muodostui vähitel-len varttuneempien pelaajien sekä uusien harrastajien suosima kenttä.Viime vuosina Hugon pelaajamäärä on vakiintunut noin 23 000 kierrokseen, mikä kertoo hyvästä käyttöasteesta. Hämeenlinnan golfkeskittymästä puuttuu yllättäen par 3 -kenttä, mikä ainakin osit-tain johtunee siitä, että Hugon on katsottu lyhyenä kenttänä täyttävän tämän aukon.Yhteiseloa jättimäisten puiden kanssaVanhan kentän kauneusarvot ja alkupe-räinen asu ovat säilyneet näihin päi-viin saakka, eikä nokkelalla Hugolla ole paikallisten pelaajien mukaan yhtään helpompi pelata hyviä tuloksia kuin aikaisemmin. Pientä helpotusta ovat tuo-neet muutamassa strategisessa paikassa kaatuneet puut ja jokunen griiniremontin jälkeen vastaanottavaisemmaksi uudis-tettu viheriö.Kolmea väylää halkovaa hiekkatietä vartioivat suuret lehmukset ovat kasva-neet vuosien kuluessa jättimäisiksi, min-kä vuoksi pallon saaminen niiden yli on jo etäämmältäkin vaikeaa. Monissa kohdissa Hugon isot puut myös varjostavat kent-tää, mikä tekee ruohon kasvattamisen lyöntipaikoilla paikoin mahdottomaksi.Pelaajilta tulee Aulangolla tasaisesti palautetta, jossa toivotaan puiden kar-simista. Kenttäyhtiöllä ei kuitenkaan ole oikeutta muotoilla saati kaataa kentän puita, sillä Hugo sijaitsee tarkasti suojel-lulla Hämeenlinnan kansallisen kaupun-kipuiston alueella.Ei uhkaa Hugon tulevaisuudelleAulanko Golfin tavoitteena on ollut tur-vata historiallisen arvokkaan kentän tule-vaisuus seuraaville sukupolville. Vuonna 2010 Aulanko Golf teki Hämeenlinnan kaupungille esityksen Hugon suojelemi-sesta asemakaavalla. ”Totesimme jo tuolloin, että asia otetaan mukaan, koska Aulangolla on muutakin kaavamuutostarvetta. Esitys on ’vireillä’, mutta Aulangolla ei ole ollut työn alla sellaista kaavahanketta, johon esityksen olisi voinut yhdistää. Asia on siis kesken”, Hämeenlinnan apulaiskau-punginjohtaja Juha Isosuo kertoo. Itsekin lajia harrastava Isosuo kutsuu Hugoa ikoniksi, joka jokaisen golfarin tulisi pelata, ’jotta oppisi uudelleen nöy-räksi’.Aulango Golf Oy on tehnyt sopimuksen Hugon kenttäalueen vuokraamisesta Hä-meenlinnan kaupungilta aina kymmenek-si vuodeksi kerrallaan. Viimeksi sopimus on solmittu vuonna 2018.”En näe mitään uhkaa Hugon tule-vaisuudelle, mutta uutta puustoa olisi paikallaan istuttaa isojen, kaatuneiden tilalle, jotta kentän ilme säilyisi saman-laisena myös tulevina vuosikymmeninä.”Isosuo korostaa kunnioittavansa tänä syksynä 80 vuotta täyttävää Hugo-kent-tää osana Vanajaveden laakson kansal-lismaisemaa ja Aulangon kansallisesti arvokasta maisema-aluetta. ”Hugo on myös osa Suomen ensim-mäistä kansallista kaupunkipuistoa, jonka hoito- ja käyttösuunnitelma käytännössä on jo suojelupäätös”, Isosuo toteaa. Hugon 18 reiän kenttäennätys on 62 (-6). Tuloksen teki Jouni Vilmunen jo vuonna 1986.Suomen St AndrewsEi ole liioittelua kutsua Aulangon Hu-goa Suomen St Andrewsiksi. Aulangon Golfklubi ja Hämeenlinnan kaupunki voisivatkin tältä pohjalta tehdä vaikka-pa kentän 100-vuotisjuhlallisuuksissa yhteisen päätöksen, että aivan kuten St Andrewsin Old Coursella myöskään Hugolla ei pelattaisi enää sunnuntai-sin. Näin kuka tahansa, pelasi sitten golfia tai ei, voisi suunnata pyhäkä-velynsä Hugolle ja päästä nauttimaan syvällisemmin ainutlaatuisen alueen kauneusarvoista. MK68 • GOLFLEHTI • 4/2020 Next >