Golfin harrastajia sullotaan helposti samaan muottiin, vaikka yksilöllisessä tekniikassa, fyysisissä ominaisuuksissa ja esimerkiksi harjoittelumotivaatiossa on suuria eroja.
Pahimmillaan se voi tietää esimerkiksi sitä, että pelinsä vakiintuneelle tasolle saanut kehityskelpoinen harrrastaja ei tohdi vilkuilla ”pelimiesten” mailojen suuntaan eikä kilpatasoa lähestyvä pelaaja oikein kehtaa täydentää mailavalikoimaansa harrastajakategorian välineiksi mieltämillään mailoilla – vaikka mieli tekisi.
Onneksi raja-aidat ovat murtumassa. Ammattilaiskiertueillakin pelaajat hakevat usein apua eri valmistajien kehäpainoisimmista malleista pisimmissä rautamailoissaan. Ja vaikka huippupelaajien varret ovat tyypillisesti S- tai X-luokkaa, Jim Furykin kaltainen pelaaja ei ole epäröinyt pelata R-kategorian varsilla raudoissaan. Draiverissa hänelläkin on X-varsi.
Terävarsi ei ole ainoa oikea vaihtoehto singelitason pelaajan rautoihin, hiilikuituvarsi ei välttämättä paras valinta edelleen hyväkuntoisen seniorin mailoihin.
Ehdottomia totuuksia ei ole ja säännöt on tehty rikottaviksi. Omaan peliin ja yksilöllisiin mieltymyksiin parhaiten soveltuvat välineet löytyvät vain kokeilemalla. Eikä kaikkia harrastajia paras mahdollinen suorituskyky välttämättä edes kiinnosta. Silloin on hyvä, että välineitä hankittaessa uskaltaa vannoa vaikkapa perinteisten rautojen kauneuden nimeen. Vaikka lapatyyppi ei omaan peliin paras olisikaan ja vaikka osuma ei aina olisi makein mahdollinen, esteettisesti kauniin esineen ottaminen käteen voi vastapainoksi tuntua sitäkin palkitsevammalta. Ei kumarruksessa lajin perinteille ole mitään pahaa tai väärää, jos se on oma tietoinen valinta ja jos pelaaja haluaa valinnoillaan lähettää viestin ulospäin.
Jotkut haluavat kulkea kovimman kautta, toiset puolestaan silottaa tietä niin pitkälle kuin se suinkin vain on mahdollista. Jälkimmäisessä tapauksessa rohkeus voi tulla erityisen ruhtinaallisesti palkituksi. Naisten mallistoon turvautuminen voi tehdä pelistä nautinnollisempaa ikääntyvälle miesseniorille, jonka svingi ei enää tuota sellaisia mailanpään nopeuksia kuin ennen. Perinteisten blade-rautojen vaihtaminen modernein rakenneratkaisuin toteutettuihin kehäpainoisiin mailoihin voi saada kipinän uudestaan syttymään vain vähän harjoittelevan entisen aktiivipelaajan rinnassa.
Kilpatasollakin ennakkoluulottomus voi tuoda tullessaan iloisia yllätyksiä. Rickie Fowler esimerkiksi palasi voittajaksi otettuaan käyttöön totuttua lyhyemmän draiverin.
Wilsonin suomalaisiin sopimuspelaajiin lukeutuva Antti Ahava on puolestaan kiinnostunut D300-uutuusdraiverista, koska se ensituntumaltaan tuntui niin vaivattomalta hallita. Ilmeisimmät vaihtoehdot scratch-tason pelaajalle Wilsonin tuotevalikoimassa olisivat jotain aivan muuta. Ei ihme, että tuotepäällikkö Juha Kivilahti odottaa koko D300-tuoteperheestä yhtä kauden 2017 hittituotteista. Ominaisuudet vastaavat hyvin niihin odotuksiin, joita profiililtaan hyvinkin erilaiset harrastajat välineisiinsä kohdistavat.