Varsi ei ole välttämätön paha mailan lavan ja omien käsien välissä. Pikemminkin se on moottori, jolla omasta svingistä pyritään saamaan kaikki mahdollinen irti.
Jos varsi ei ole itselle sopiva, ylipirteä moottori saa pallon helposti karkailemaan ulos tavoitellulta sektorilta. Jos tehoa ei ole tarpeeksi, pallo ei tahdo lentää vaikka kuinka yrittäisi.
Custom fittingin eli mailojen yksilöllisen räätälöinnin yleistyminen on tuonut pelaajien ulottuville monia eri varsivaihtoehtoja. Pahimmillaan vaarana on varsiviidakkoon eksyminen ja sen ”ainoan oikean” loputon etsiminen.
Hyvä uutinen harrastajan kannalta on se, että jo vakiokokoonpanoissa on tarjolla varsivaihtoehtoja, jotka ominaisuuksiltaan istuvat useimpien harrastajien peliin. Valinnat ovat syntyneet valmistajan pitkällisen tuotekehittelyn tuloksena.
Perusasiat varsista on silti jokaisen hyvä oppia tuntemaan. Varsien väliset erot ovat ääripäissä niin suuret, että varren valinnalla voidaan vaikuttaa jopa ratkaisevasti mailan toimivuuteen ja esimerkiksi lentokaaren muotoon.
Varren sopiva jäykkyys on aina ratkaiseva tekijä pelinautinnon ja osuman toistettavuuden kannalta. Liian jäykkä varsi voi tehdä lyömisestä työlästä, työntää palloa oikealle ja viedä osan mailanpään nopeudesta. Liian joustava varsi puolestaan merkitsee helposti uhrauksia lyöntien hallittavuudessa.
Valintaa ei ole omiaan helpottamaan se, että golfvälineteollisuudessa ei ole yhteistä standardia sille, kuinka jäykkiä esimerkiksi kaikki regular- tai stiff-leimalla varustetut varret ovat.
Myöskään mailanpään nopeuden kaltainen muuttuja ei yksiselitteisesti kerro sitä, minkä jäykkyinen varsi omaan peliin parhaiten sopisi. Paljon on kiinni myös svingin temposta ja rytmistä – ennen kaikkea siitä, kuinka suunnanvaihto backsvingin huipulla tapahtuu.
Silloin kun pelaaja jo tietää tarkasti, mitä mailoiltaan haluaa, merkitystä alkaa olla myös varren taipumispisteellä. Sillä voidaan vaikuttaa varsin paljon pallon lentoradan muotoon.
Hiilikuituvarsien myötä varren painosta on tullut yksi keskeisistä muuttujista varsinkin puumailoja räätälöitäessä. Kun vartta ja sitä kautta myös mailan kokonaispainoa päästään keventämään mailan svingipainoa suuremmin muuttamatta, tulokseksi saadaan helpommin svingattava maila. Parhaassa tapauksessa se auttaa tuomaan lyöntiin uudenlaista rentoutta ja itseluottamusta.
Rautamailoja valitessaan harrastaja joutuu lapatyypin ohella ottamaan kantaa myös varren materiaaliin. Teräs on säilyttänyt suosionsa varsinkin kilpapelaajien ja edistyneiden harrastajien raudoissa, mutta hiilikuituvarsien kehittyminen on tuonut komposiittivarret myös ammattilaiskiertueille. Etuna on muun muassa useimpia teräsvarsia pehmeämpi tuntuma.
Wilsonin demokiertue tarjoaa harrastajille vaivattoman mahdollisuuden kuulla asiantuntijan arvio omaan peliin parhaiten sopivista välineistä. Varsivaihtoehtoja löytyy niin rauta- kuin puumailoihinkin. Esimerkiksi uuteen D300-draiveriin on 44-grammaisen vakiovarren tilalle saatavissa myös 65-grammainen vaihtoehto – luonnollisesti jo saman päivän aikana.
Vain kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja pelaaja voi löytää itselleen sellaiset mailat, joissa tuntuma lapaan on mahdollisimman hyvä läpi koko svingin ilman tunneta tarpeesta hidastaa tai kiirehtiä liikkeitä missään vaiheessa.