Naiset ovat jääneet markkinoilla olevan välineskaalan osalta paitsioon.
Maailmassa on noin 60 miljoonaa golfin harrastajaa, joista naisten osuus on reilut 20 prosenttia. Siitä huolimatta näyttää siltä, että välinevalmistajat eivät ota naisharrastajia tarpeeksi vakavasti.
Näkemykselle saa nopeasti vahvistusta käydessä missä tahansa golftuotteita myyvissä liikkeessä. Tekstiilien ja kenkien osalta tilanne on yleensä varsin hyvä, mutta mailojen osalta puutteet ovat sitäkin suurempia.
Valikoimat ovat suppeita, koska naisten ei oleteta olevan yhtä välineorientoituneita ja kiinnostuneita mailoista sekä niiden teknologiasta kuin miehet. Tämä ilmenee jo golfmedialle tarkoitetuista välinevalmistajien lehdistötiedotteista, joissa esitellään lähes poikkeuksetta vain miesten uutuusmailoja.
Naiset joutuvat liikkeissä ja kenttien shopeissa tämän tästä toteamaan heille tarkoitettujen vaihtoehtojen niukkuuden miehiin verrattuna, mikä on omiaan johtamaan tiettyyn mentaliteettiin.
Olet kenties kuullut yhden jos toisenkin tuntemasi naisgolfarin sanovan: ”Eihän sillä ole väliä, millä minä pelaan. Kyllä nämä mailat minulle kelpaavat”. Alistuneeksikin määriteltävää asennetta on helppo ymmärtää, kun tilanne on niin vääristynyt kuin se on.
Monet aktiiviset miesharrastajat vaihtavat välineistöään parin kolmen vuoden välein. Vaikuttaa siltä kuin naisten ei oletettaisi edes olevan kiinnostuneita uusien välineiden omaa peliä piristävästä mielihyvästä.
Eräs isolla ammattilaiskiertueella aikoinaan pelannut naisgolfari kiteytti yhden ongelman omasta näkökulmastaan. Hänen kilpauransa päättymisestä oli jo kulunut reilusti aikaa, eikä draiverin lavassa kiinni ollutta jäykkää vartta ollut enää helppo hallita. Pelaaja halusi uuden avausmailan, jotta saisi kaipaamansa luottamuksen takaisin draiveihinsa.
Asiakkaan tarpeen selvittäminen lähti kuitenkin pelkästä olettamuksesta.
Ex-ammattilainen käveli golfin isoon erikoismyymälään, ja pyysi myyjää näyttämään joitakin uusia draivereita. Liikkeeseen saapuneista uusista naisten malleista kertonut myyjä johdatti asiakkaansa seuraavaksi pienelle naisten osastolle, ja esitteli hänelle kahta uutta hyllyssä ollutta draiveria.
”Saatat pitää tästä”, myyjä sanoi ojentaessaan pelaajalle pinkillä varrella ja gripillä varustetun draiverin.
Asiakas lähti myyjän suosittelusta testaamaan mailaa simulaattorissa lyöden palloa omalla napakalla svingillään. Pallo lensi laitteen mukaan oikealle, mutta mittarit kertoivat mailanpään nopeudeksi 98 mailia tunnissa. Myyjä arveli, että pelaaja saattaisi tarvita jäykemmän varren…
Tapahtuneessa ei ole ollut mitään katastrofaalista, ja pelaajakin löysi lopulta itselleen sopivan mailan. Asiakkaan tarpeen selvittäminen lähti kuitenkin pelkästä olettamuksesta. Usein naisharrastajat kertovat myyjien tulkitsevan, että he ovat joko aloittelijoita, pitävät vaaleanpunaisesta tai eivät muuten vain ole tarpeeksi vahvoja svingaamaan jollakin mailalla.
Värimaailma on oma lukunsa. Naisten odotetaan lähtökohtaisesti olevan kiinnostuneita esimerkiksi purppurasta tai pinkistä, mikä on omiaan lokeroimaan heitä tiettyjen värien käyttäjiksi. Tämä voi aiheuttaa vastareaktion. Pinkillä tai purppuralla selkämyksellä varustettua rautamailaa ei kenties haluta ostaa juuri sen vuoksi, kun kyseiset värit on valmiiksi tyrkytetty naisasiakkaille. Jos edellä mainittujen rinnalla olisi tarjolla joku neutraalimpi vaihtoehto, saattaisi tilanne olla kysynnän kannalta hedelmällisempi.
Toimiva esimerkki löytyy lajin ulkopuolelta. Kun amerikkalaisen jalkapallon ammattilaissarja NFL ryhtyi tarjoamaan fanitekstiilimyynnissään naisille muitakin kuin stereotyyppisiä naisten värejä, nousi naisasiakkaiden määrä 40 prosentilla.
National Golf Foundationin mukaan naisharrastajista keskimäärin lähes joka toinen haluaa oppia lajin kunnolla. Arvio on varsin suurpiirteinen, mutta sen pitäisi olla välinevalmistajille, kentille ja golfliikkeille tarpeeksi suuntaa antava näkemään lajin parissa olevat naisten hieman erilaisessa valossa.
Miten kauan olet pelannut? Mitkä ovat tavoitteesi? Minkälaista tyyliä suosit? Edellä mainituista kysymyksistä tuskin yksikään naisasiakas pahastuisi palvelevassa golfkaupassa.
Onnettomien välinekauppojen osalta pahimpia ”loukkuja” ovat urheiluliikkeet, joissa aloittelija tai vähän golfia pelannut naisasiakas saattaa ajautua lajia riittämättömästi tuntevan myyjän armoille. Huonosti on käynyt muun muassa niissä tilanteissa, jossa reilusti keskimääräistä pidemmälle ja palloa rivakasti lyövälle naispelaajalle on myyty standardi naisten setti.
Liian lyhyillä mailoilla pelaavan naisen tai yhtä hyvin miehen on vaikea löytää luontevaa ja tehokasta lyöntiasentoa, jollain hän saattaa homman toimimattomuuteen kyllästyneenä lyödä nopeasti hanskat tiskiin.
Golfmaailma on aina ollut varsin maskuliininen, mikä osaltaan selittää naisten ylenkatsomista välinemarkkinoilla. Tilanne on toki jossain määrin parantunut; ovathan muun muassa tällä vuosikymmenellä jotkut vain miespelaajille tarkoitetut brittiläiset golfklubit mahdollistaneet jäsenyyden myös naisille.
Muutokset lähtevät usein pienistä asioista. Olisi jo iso edistysaskel, jos naisia ryhdyttäisiin myös välineteollisuuden ja toisaalta liikkeiden näkökulmasta pitämään ensisijaisesti golfareina, eikä naisina jotka harrastavat golfia.
Lähde: mygolfspy.com, National Golf Foundation