Alex Chiarella mursi viimeisimpänä myytin käyttämällä 72 reikää samaa palloa voittamassaan Kanadan kiertueen kilpailussa.
Samaa Titleistin ProV1x-palloa voittamassaan Kanadan kiertueen kilpailussa alusta loppuun asti käyttänyt Alex Chiarella sai aikaan mielenkiintoisen keskustelun lajin piireissä.
Vaihtaahan edelleen merkittävä osa isojen kiertueiden pelaajista pallonsa muutaman kerran kierroksen aikana. On sitten kokonaan toinen asia, tuottaako tämä pelaajalle vastaavaa hyötyä.
Ammattilaisilla on tyypillisesti kilpailukierroksellaan puolen tusinan ja tusinan välimaastossa oleva määrä palloja. Jotkut ovat sitä mieltä, että pallojen paras suorituskyky kestää muutaman reiän pelin ajan, mutta löytyy vaihdolle muitakin syitä.
Esimerkiksi tuore U.S. Open -voittaja Gary Woodland vaihtaa joka kerta pallonsa uuteen kun tuloskorttiin ilmestyy bogey. Woodland teki U.S. Openissa vain neljä bogia, joten kovin usein hänen ei tarvinnut Pebble Beachillä bäginsä pallotaskulla käydä.
Osa syynsä ammattilaisten suosimalle − joskin hillitymmäksi muuttuneelle − vaihtotiheydelle on se, että pelaajien ei tarvitse kustantaa omia pallojaan. Tällöin myös vaihto on helppo ja ”taloudellisesti” yhdentekevä ratkaisu. Uusi on kuitenkin aina uusi.
Chiarellan ja Woodlandin ratkaisu käyttää odottamattoman pitkään samaa palloa herättää aiheellisen kysymyksen: Missä vaiheessa jatkuvasti pelissä olevan yhden ja saman pallon suorituskyky alkaa teknologisesta näkökulmasta heikentyä?
Titleistin mukaan ”useamman kierroksen ajan käytössä olleessa pallossa näkyy tiettyä pintakulumista, mutta etenkään keskivertopelaaja ei voi huomata muutoksia sen suorituskyvyssä”. Sama pätee mitä ilmeisimmin myös ammattilaisiin.
Tilanne on toinen, jos pallo putoaa vaikkapa asfaltoidulle tielle tai kolahtaa puuhun saaden kylkeensä huomattavan kolhun.
”Nyrkkisääntömme on, että niin kauan kuin pallossa oleva naarmu on Yhdysvaltain kymmensenttistä kolikkoa pienempi (halkaisijaltaan alle 18 millimetriä), pallo on täysin suorituskykyinen”, merkiltä kerrotaan.
Oma lukunsa oli vuosituhannen vaihteessa kartalta kadonnut balata-pallo, jolle yksi tavallista huonompi osuma rautamailalla saattoi olla kohtalokas. Ammattilaiset ja muut tasokkaat kilpapelaajat tapasivat perustellusti vaihtaa balatan uuteen versioon kolmen reiän välein.
Pelastuksena on ollut elastomeerin menestyksekäs käyttö pallojen kuorissa, menettämättä pallon laadukkaita lähipeliominaisuuksia. Kestävyytensä ja tasokkaan ”osumasietonsa” vuoksi nykypäivän laatupallo on myös kaikkien pelaajien kukkarolle ystävällinen.
Pallot hajoavat usein sisältö kerrospinnoista joka vei näy