26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista
Välineet

Karkaavatko avauksesi metsään? – syy voi olla liian pitkässä draiverin varressa

Oikean pituinen varsi löytyy vain testaamalla. Liian moni harrastaja uhraa avauksistaan tarkkuuden haikaillessaan lisämetrejä, joita ylipitkä varsi ei välttämättä edes tuo.

Tuttu ajatus? Lyöntisi toimii varsin moitteettomasti pienemmillä mailoilla, kenties hybridillä ja väyläpuillakin. Mutta kun tartut settisi pisimpään mailaan, draiveriin, tilanne on toinen. Avauksia on vaikeuksia pitää väylillä, ja tuloskorttiin tulee isoja lukuja.

Syitä kehnoihin avauksiin voi olla monia, mutta yksi turhan pienelle huomiolle jäävä – joskaan ei vähäisin – syy liittyy liian pitkään draiverin varteen.

Yleisesti ajatellaan, että mitä pidempi varsi draiverissa on sitä suurempi mailanpään nopeus sillä on mahdollisuus saavuttaa. Tätä ajatusta tukee se tosiseikka, että pituuslyönnin kaksinkertainen maailmanmestari Joe Miller käyttää draiverissaan 50-tuumaista vartta.

Toisin sanoen, jos pitkä varsi yhdistetään pitkään lyöntiin, eikö kaikkien kannattaisi käyttää kilpailuissa sallittua maksimipituista 48-tuumaista versiota? Asia ei ole kuitenkaan niin yksiselitteinen.

Draivereiden varsien keskimitta ammattilaiskiertueilla on 44,5 tuumaa, kun kauppojen hyllyissä olevissa draivereissa se on jopa tuuman verran enemmän. Jokaiselle pelaajalle on joka tapauksessa löydettävissä oma optimaalinen draiverin varren pituus, jolla hän saa aikaan maksimaalisen mailanpään nopeuden.

Kaupoissa olevien draivereiden valmistajakohtaisesti toisistaan poikkeavat varren pituudet vain korostavat custom fit -mailansovituspalvelun tärkeyttä.

Mutta toistuvien kärki- ja/tai kantaosumien vuoksi sama pelaaja ei pystykään muuntamaan lisääntynyttä svinginopeutta pallon lähtönopeudeksi saavuttaakseen enemmän pituutta.

Muun muassa Tiger Woods pelasi vuosikausia 43,5-tuumaisella varrella, ja maailman huipulta löytyy monia muitakin lyhyen tai lyhyehkön draiverin varren käyttäjiä. Kyseisillä ammattilaisilla on keskitasoa suurempi svinginopeus, minkä vuoksi he eivät muutenkin pitkälyöntisinä haikaile varreltaan ylimääräisiä tuumia. Nämä pelaajat priorisoivat tarkkuutta ja kontrollia valitessaan draiveri-asetuksiaan.

Ei ole epäilystä, etteikö 45,5-tuumainen varsi lisäisi suurimman osan kohdalla mailanpään nopeutta verrattuna 44,5-tuumaiseen versioon. Mutta tarkkuutta ei ole järkevää uhrata pituuden ehdoilla. Jokainen puoli tuumaa osumapinnan keskikohdan ulkopuolelle suuntautunut osuma verottaa lyöntipituutta viitisen prosenttia.

Joe Millerin pituuslyöntikisoissa käyttämä 50-tuumainen draiverin varsi ei käytännössä toimisi pelitilanteessa kenelläkään. Kauppojen hyllyissäkin olevat draiverit tapaavat olla tämän tästä turhan pitkiä. Kuva: Getty Images

Toisin sanoen, jos draiverin varsi on kontrollin kannalta liian pitkä, seuraa sen käytöstä herkemmin myös epätarkkoja osumia. Näin ollen pelaaja voi menettää avauksissaan samanaikaisesti sekä pituutta että tarkkuutta.

Optimaalisen pituuden saavuttamiseksi pelaajan on hyödyllisintä osua lavan keskikohtaan. Hän voi ottaa käyttöönsä 47-tuumaisen varren, mikä kenties lisää svinginopeutta viisi mailia tunnissa. Mutta toistuvien kärki- ja/tai kantaosumien vuoksi sama pelaaja ei pystykään muuntamaan lisääntynyttä svinginopeutta pallon lähtönopeudeksi saavuttaakseen enemmän pituutta.

Launch monitor eli lyöntitutka on ainoa aukoton tapa selvittää omaan peliin parhaiten sopiva varsi. Laite kertoo mailan- ja pallonnopeuden lisäksi lyönnin mitan ja hajonnan eripituisilla varsilla. Jos svinginopeus lisääntyy pidemmällä varrella, mutta pallonnopeus säilyy muuttumattomana, on ylimääräinen mailanpäännopeus hyödytön. Tässä tapauksessa pelaaja tekee itselleen karhunpalveluksen ja uhraa tarkkuuttaan aiheetta.

Jokainen pelaaja on yksilö. Nopeasti svingaavat todennäköisimmin nauttivat lyhyemmän varren tarjoamasta kontrollista, kun taas korkeammalla tasoituksella pelaavat hitaammat svingaajat saavat kaipaamaansa pituushyötyä pidemmästä varresta.

Ajatuksia ja tavoitteita on aiheetonta valaa samaan muottiin, koska golfarit priorisoivat pelin osa-alueita vaihtelevalla tavalla. Pelaajan kannattaa miettiä omia vahvuuksia ja heikkouksia, ja kokeilla – mieluiten custom fit -asiantuntijan luona – eripituisia varsia ennen lopullista valintaa. Pituuden ja tarkkuuden välistä suhdetta on silti aina aiheellista pohtia. Lopputulema kallistuu tyypillisimmin jälkimmäisen suuntaan.

Puukolmonen on hyvä draiverin korvike – etenkin jos pituus riittää…
Puukolmosta voidaan tänä päivänä kutsua toimivaksi ”varadraiveriksi” tai ainakin sen rinnakkaiseksi vaihtoehdoksi.

Ammattilaiskiertueilla puukolmosen käyttäminen avauksissa on arkipäivää, mutta toisin on tavallisten harrastajien kohdalla. Draiveri kun tunnutaan kaivavan bägistä kerta toisensa jälkeen esille, vaikka sen hallittavuus ei olisi ihan parhaalla mallilla.

Golf Digest teki muutama vuosi sitten testin, jossa haettiin vastausta siihen, kuinka paljon sekä nopeammin (yli 105 mailia tunnissa) että hitaammin (alle 95 mailia tunnissa) svingaavat häviävät pituutta käyttäessään draiverin sijaan puukolmosta.

Nopeammin svingaavat menettivät pituutta 25,2 metriä (draiveri 237,8/puukolmonen 212,60), mutta hitaammin svingaavien pituuden menetys oli vain 13,12 metriä (draiveri 200,50/puukolmonen 187,40).

Ero selittyy sillä, että hitaammat svingaajat hyötyvät puukolmosen suuremman nostokulman tarjoamasta kantavuudesta, kun taas nopeammin lyövien kohdalla puukolmonen tuottaa liikaa pituutta vähentävää spinniä.

On myös muistettava, että nykyteknologia on tehnyt väyläpuiden lyöntipinnoista yhä kimmoisampia, tuottaen monen golfarin haaveilemia lisämetrejä. Puukolmonen on siis mitä mainioin draiverin sijainen, jos pitkä maila ei syystä tai toisesta ole kaikkein tottelevaisimmillaan. Vaativimpien harrastajien joukossa silti tuskin ollaan – ainakaan pidemmillä par-nelosilla – tyytyväisiä 187 metrin avauksiin.

Se korostaa entisestään – varsinkin hitaammin svingaavien kohdalla – oikean pituisen draiverin varren valintaa.

Pituus myy enemmän kuin tarkkuus

Lopun kaiken herää kysymys, mikä on välinevalmistajien vastuu varreltaan turhan pitkien draivereiden hyllyversioiden toimittamisesta golfkauppoihn? Pitkälle lyöminen on tunnetusti yksi harrastajan suurimmista kliimakseista, ja tätä hinkua mailayhtiöt eivät vapaaehtoisesti halua lyhemmillä standardivarsilla tyrehdyttää.

Kun edelleen iso osa draiveri-kaupoista tehdään ilman custom fit -palvelun tarjoamaa hyötyä, voidaan vain arvailla, kuinka paljon miljoonien golfareiden bägeistä löytyy epäsopivia draivereita. Tarkkuus on lajin tärkein pelillinen elementti, mutta avausmailan liian pitkä varsi syö monen kohdalla pelinautintoa ilman omaa syytä.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje