Le Touquet Ranskassa veti puoleensa golfmatkailijoita jo 1920-luvun puolivälissä. Kuva © Getty Images
Uutiset |
13.5.2018

Vive la France

Golfmaailman katseet kääntyvät pian Ranskaan syksyisen Ryder Cupin lähestyessä. Golftarjonta on muutenkin tutustumisen arvoinen.

Ranskan golfin kellot käännettiin uuteen aikaan, kun maa sai toukokuussa 2011 järjestettäväkseen vuoden 2018 Ryder Cupin. Hakemus sisälsi useita kauaskantoisia lupauksia työstä ranskalaisen golfin hyväksi.

Ranskan golfliitto oli keskeinen sopimuskumppani, ja hanke sai taakseen valtaosan rekisteröityneistä golfin harrastajista. Peräti 83 % äänensä antaneista puolsi 3 euron lisämaksua jo valmiiksi 50 euron luokkaa olevaan jäsenmaksuun. Tuolla ylimääräisellä tulovirralla golfliitto lupasi maksaa Ryder Cup -organisaatiolle 1,5 miljoonaa euroa 12 vuoden ajan. Käytännössä kansallisen liiton panos kattaa jopa puolet kohtaamisen järjestelykuluista.

Golfliitto sitoutui myös panostamaan lajiin ruohonjuuritasolla. Käynnistettiin mittava pienkenttien rakennusohjelma, jonka tavoitteena oli sadan urbaanin harjoittelukeskuksen rakentaminen. Maaliin on jo käytännössä päästy, ja toiset sata ovat suunnittelupöydällä tai jo rakennusvaiheessa. Koulugolftoiminta on vilkasta. Kaiken lisäksi oppilaat törmäävät Ryder Cupiin muun muassa matematiikan tehtävissä sekä ranskan ja englannin kielen tunneilla.

Yskähtelyä

Pienkentät eivät toistaiseksi ole toimineet sellaisina lajin sisäänheittäjinä kuin vuosikymmenen alussa kaavailtiin. Ainakaan rekisteröityneiden pelaajien määrä ei ole kasvanut. Golfliiton jäsenseurojen jäsenmäärä on jokseenkin samalla tasolla kuin 2011. Ehkä kyseessä onkin onnistunut puolustustaitelu talouskriisin ja sen jälkimaininkien leimaamina vaikeampina aikoina.

Ranskan golfliiton tavoitteena on jo jonkin aikaa ollut kasvattaa rekisteröityneiden pelaajien määrä kuuteensataan tuhanteen ensi vuosikymmenen alkuun mennessä. On selvää, että se ei nykyisestä reilusta 400 000:sta onnistu ilman valovoimaisia tähtiä, nuorisoon vetoavia esikuvia. Sellaisia ei kuitenkaan ole ampaissut golftaivaalle, vaikka menestystä esimerkiksi European Tourilla on säännöllisesti tullut. Major-voittajaa Ranska ei ole Open Championshipin vuonna 1907 voittaneen Arnaud Massyn jälkeen saanut.

Kaiken lisäksi tällä hetkellä näyttää siltä, että toiveet ranskalaisjäsenen saamisesta mukaan Euroopan Ryder Cup -joukkueeseen ainakaan suorilla pisteillä ovat varsin heppoiset. Jääminen ilman oman maan edustajaa olisi raskas isku kilpailun isännille. Se tuo varmasti Thomas Björnille paineita, kun on aika tehdä päätöksiä neljään villiin korttiin liittyen.

Parhaassa tapauksessa Alexander Levy pelaa itsensä suoraan joukkueeseen ja nousee Le Nationalissa yhdeksi Euroopan kantavista pelaajista. Potentiaalinsa hän on jo useaan otteeseen osoittanut.

Hurmaava golfkohde

Golfmatkakohteena Ranska kuuluu Euroopan monipuolisimpiin. Moni suomalainenkin on käynyt kokemassa ranskalaista tunnelmaa ja joie de vivreä Nizzan ja Cannesin suunnalla. Biarritzin ja Bordeaux’n väliselle seudullekin on löydetty silloin, kun yhteydet ovat olleet kunnossa.

Pohjoisin Ranska on tainnut jäädä vieraammaksi, vaikka sillä on tarjota useitakin esimerkiksi brittiläisten suosimia kenttiä. Mainioista golftarinoistaan tunnettu P. G. Wodehousekin vietti pitkiä aikoja tällä Pas-de-Calais’n suunnalla.

Pohjoinen rannikko on entistäkin houkuttelevampi kohde nyt, kun Boissonnas-perhe on iskenyt kyntensä Hardelot’n Les Pins -kenttään ja perheen omistuksessa niin ikään olevaan Le Touquet’n La Mer -kenttään. Molemmat ovat vuosikymmeniä kuuluneet Manner-Euroopan maineikaimpiin kenttiin.

Jälkimmäisessä esiin on kaivettu neljä toisen maailmansodan pommituksissa aikoinaan kadonnutta reikää, ja kahden muunkin kulkua on muutettu alkuperäistä vastaavaksi. Pelattavuutta on monin tavoin parannettu, ylimääräisiä puita kaadettu ja links-luonnetta lisätty uusin heinälajikkein.

Myös Hardelot’ssa liikkeelle lähdettiin kenttää ahtauttaneita puita hävittämällä. Väylät olivat käyneet huomattavan kapeiksi, ja griinialueet kärsivät puolestaan niukasta valosta. Ero vuonna 2011 löytyneisiin vanhoihin valokuviin ja suunnittelija Tom Simsonin alkuperäisluonnoksiin oli jopa häkellyttävän suuri.

Korjausrakentaminen oli täällä kuten Le Touque’ssa Patrice Boissonnasin harteilla. Griinialueita, väyliä ja bunkkereita muokattiin voimakkaasti. Tiiauspaikkoja uudistettiin rohkeasti, jotta kenttä olisi toisaalta riittävän haastava ja toisaalta riittävän nautinnollinen kaiken tasoisille pelaajille.

Morfontaine, kätketty helmi

Huomattavasti lähempää Pariisia, noin 60 kilometriä kaupungin pohjoispuolelta, löytyy Morfontaine, monen kenttäbongailijan himoitsema vaikeapääsyinen pyhiinvaelluskohde. Suunnittelija täällä kuten Les Pinsissä oli maineikas Tom Simpson.

Morfontainesta tuli Simpsonille silmäterä, jota hän hioi vuosikymmenien ajan pienin muutostöin. Kanervaisen sisämaankentän tunnelmaa kehutaan aseistariisuvaksi, ja klubin suljetut ovet vain lisäävät kohteen hohtoa. Ainakin vakiovieraisiin lukeutunut Dwight D. Eisenhower piti Morfontainea yhtenä suosikkikentistään. Tavallinen kuolevainen pääsee kokemaan kentän vain jäsenen vieraana.

Kun Kyle Phillips kävi vuosituhannen alussa toteuttamassa kentälle maltillia muutostöitä, juurikaan mihin ei koskettu. Ei ollut tarvetta.

Golf Digestin uusimmassa Yhdysvaltain ulkopuolisten maailman parhaiden kenttien listassa Morfontaine on hienosti sijalla 14. 

Teksti: Janne Tarmio

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.