Arkkitehtina "kummallisuuksien" ystävä, joka haluaa välttää kenttäsuunnittelun ilmeisimmät ratkaisut.
Hauskuus ja mielenkiintoisuus olivat tärkeimpiä määreitä, kun kenttäyhtiön enemmistöosakas Michael Jordan kertoi arkkitehdiksi valikoituneelle Bobby Weedille uuteen Grove XXIII -kenttään liittyvistä toiveistaan.
On kuljettu pitkä matka niistä vuosista, jolloin kenttää pidettiin sitä parempana, mitä vaikeampi ja pitempi se oli.
Michael Jordanin tulevalla floridalaisella kotikentällä ei pelaa ainoastaan golfpalloa vapaa-ajallaan lyöviä riviharrastajia. Jäsenten ja Jordanin vieraiden joukkoon mahtuu myös paljon kivenkovia ammattilaisia ja muita golfosaajia.
Jordanilla saattaa olla oma lehmä ojassa, kun hän haluaa rakentaa kentän, jolla pituus ei välttämättä anna etulyöntiasemaa. Pelissä on usein isot rahat ja niistä mukana kamppailemassa pitkälyöntisiä kavereita. Moni lyö vielä pitemmälle kuin raamikas yksinumeroisella tasoituksella pelaava Jordan.
Bobby Weed on arkkitehtina lähtenyt luomaan kenttää, jossa pelaajat ovat paljolti samalla viivalla lyöntipituuksista riippumatta. Weed itse puhuu tasapuolisemmasta haasteesta.
”Jos vie takatiin reiluun 7 000 metriin, se vain kasvattaa pitkälyöntisten etumatkaa. Se ei ole mikään ratkaisu.”
Uudenlaista ajattelua Weedin mukaan tarvitaan ennen kaikkea siksi, että ero pitkä- ja lyhytlyöntisten välillä ei ole golfin historiassa milloinkaan ollut niin suuri kuin nyt.
Oikeat ratkaisut kunniaan
Weed on hakenut suunnittelyöhönsä vauhtia samalta suunnalta kuin useat 1900-luvun alun arkkitehdit. Parhaat ymmärsivät, että lajin ehdottomat huiputkin joutuvat helposti pulaan silloin, kun heidät pakotetaan käyttämään päätään – punnitsemaan eri vaihtoehtoja lyöntiin valmistauduttaessa.
Bunkkereita on esimerkiksi tulossa jopa runsaan 300 metrin päähän tiiauspaikasta. Vaikeuksia on luvassa myös jatkolyönteihin silloin, kun pitkä avaus päätyy väylän vasemmalle puolelle – sille puolelle, jolle useimmat voimapelaajat ovat taipuvaisia missaamaan. Alastuloalueet myös yleisesti ottaen käyvät sitä kapeammiksi, mitä kauemmas tiiauspaikalta mennään.
Haluamme tehdä kokonaisuudesta tavanomaista pelattavamman, tarjota useita eri vaihtoehtoja. Uskon, että se on golfin tulevaisuus.
Lähestymislyönneissä griini on mahdollista tavoittaa pomputtamalla, mikä luo onnistumisen edellytyksiä myös niille, jotka eivät pysty pudottamaan palloa griinille.
”Tarkoitus ei ole tehdä kentästä helppoa pähkinää. Haluamme tehdä kokonaisuudesta tavanomaista pelattavamman, tarjota useita eri vaihtoehtoja. Uskon, että se on golfin tulevaisuus.”
Weed luonnehtii lähtökohtiaan yritykseksi löytää hyvä tasapaino fyysisen suorituskyvyn ja henkisen joustavuuden välillä.
Vaivaa on tarkoitus nähdä ennen kaikkea viheriöalueiden viimeistelyssä. Lähipelin halutaan tarjoavan mahdollisimman paljon tilaa mielikuvitukselle ja erilaisille vaihtoehdoille palloa reiän tuntumaan toimitettaessa. Se tarkoittaa muun muassa leikkuukorkeuden pitämistä lyhyenä viheriön ympärillä.
Käsityötä paikan päällä
Weed sanoo olevansa myös erilaisten ”kummallisuuksien” ystävä ja haluavansa tehdä pesäeroa ilmeisimpiin ratkaisuihin. Siksi hän ei kaihda muokkaamasta maata kenttäalueella tarvittaessa useaan kertaan päästäkseen lopputulokseen, joka tuntuu toimivalta. Suunnittelupöydällä luodaan hänen mukaansa vain karkeat suuntaviivat.
Kun kyseessä on suljettu yksityisklubi, jolla pelaajapaine on kohtuullinen, ajassa voidaan kulkea taaksepäin.
”Meille on entisaikojen arkkitehtien kanssa yhteistä se, että haluamme luoda pieniä käsintehtyjä griinejä.”
Weedin tiimi tunnustautuu myös lyhyiden par-nelosten ystäväksi. Sekin on Weedin mukaan ratkaisu, joka vähentää pitkälyöntisten etumatkaa.
Ei Grove XXIII:ssa silti tarvitse säästellä. Takimmaisilta tiiauaspaikoilta kokonaispituutta on kunnioitettavat 6 800 metriä.
Pete Dyen oppipoikana golfkenttäarkkitehtuuriin suuntautunut Weed toimi vuodet 1987–1996 PGA Tourin palveluksessa ja kantoi päävastuun usean kiertueen osakilpailuja isännöivän TPC-kentän suunnittelusta.
Grove XXIII:n odotetaan valmistuvan ensi vuoden aikana. Erikoisuuksiin kuuluu 5. ja 14. reiän risteysasema, jolla pelaajat voivat siirtyä yhdeksiköltä toiselle. Näin tarjolla on neljä erilaista klubitalolle päätyvää yhdeksän reiän kokonaisuutta.
Weed on luvannut asua työmaan läheisyydessä koko projektin ajan voidakseen olla mukana greenien, lyöntipaikkojen ja bunkkereiden muotoilussa.
Grove XXIII saa nimensä kuuteen NBA-mestaruuteen yltäneen Michael Jordanin pelinumerosta.
Olen jo jonkin aikaa miettinyt että eikö tällaisin muutoksin saataisi nykyisilläkin kentillä korjattua lyöntipituuksien kasvua? Kun se kerran julkisuudessa esitetysti on ongelma.
Kavennetaan väylää tai kaivetaan bunkkereita etäisyydelle jonne pitkälyöntiset ylettää mutta joka jää ”tavallisella” pelaajalla ykkös- ja kakkoslyönnin väliin.