Asenteellisen kirvesmiehen ennakkoasenteita matkakauppiaasta
Minulla eittämättä oli jostain kummasta pesiytynyt mielikuva matkakauppiaan työstä suurin piirtein kuvaillun mukaiseksi: Kuvitelmani: 1. Matkapäiviä ulkomailla omissa tai mahdollisesti tulevissa kohteissa: 60-80 / vuosi 2. Totaalisen korruptoituja loistoluokan matkapäiviä ulkomailla 20-40 / vuosi 3. Golfkierroksia ulkomailla noin 60-100 / vuosi 4. Golfkierroksia Suomessa noin 50 / vuosi 5. Konttorilla: liuta nättejä virkailijoita 6. Lomamatkoja perheen kanssa 0 / vuosi (koska pakkohan sitä on lomaillakin) 
Harrin todellisuus: Kohdat1 – 2: 4-8 pv / vuosi uran alkuaikoina jonkin verran enempi, kun omia kohteita katsastettiin 3. Kohdan 1 ja 2 matkoilla 2-3 kierrosta/vuosi ja lomamatkoilla 5-10/vuosi 4. Edelliskesänä noin parikymmentä mutta normaalisti 40-50 kierrosta 5.Konttorilla: Harri ja Esa 6.Pyritään käymään perheen kanssa kahdesti vuodessa lomamatkalla Että silleen se onkin.Tässä vaiheessa tungin valmiiksi täytetyn työpaikkahakemukseni Köpiksen lentoaseman roskakoriin… Omia kokemuksia golf-matkakauppiaista Olen ollut isojen ja pienten toimijoiden golf-matkoilla, sekä tietysti reppumatkoilla. Isojen ja pienten toimijoiden hinnoissa en ole havainnut juurikaan eroja, vaikka maalaisjärki sanoo että suuremmilla toimijoilla sisään ostohinnat ovat huokeammat, mutta ilmeisesti myös suuremmat hallinnolliset kulut, jotka tasoittavat kuluttajahinnat jokseenkin samoihin. Tai sitten kysymyksessä on jokin perkuleen meiltä pimitetty globaali kartelli. Mitä tulee reppumatkoihin, niin niitä ollaan tehty lähinnä seikkailun vuoksi, enkä edes halua tietää mitä moinen olisi maksanut jonkin operaattorin kautta otettuna. Voi ruveta kyrsimään – tahi sitten olen sidottu reppumatkailuun. Mutta erittäin elämyksellinen tapa matkustaa reppuilu on, täytyy vaan olla valmis nopeisiinkin käänteisiin ja muutoksiin. Viimevuosina onkin peruslomailuun syntynyt suhde erääseen pieneen operaattoriin, joka ei ole siis tämä matkakaverini / mutta hyvin samantyyppinen toimija
Erikoistunut pelkästään golfmatkailuun. Mukavaa siinä on se, että he pystyvät helposti ja joustavasti mukautumaan äkillisiin ja erikoisiin muutoksiin/toivomuksiin. Joka kerta käymme ennen matkaa perusteellisen keskustelun alueen golftarjonnasta ja kaikkeen siihen liittyvästä ja sitten katsotaan mitkä kentät halutaan ottaa pakettiin. No sitten joka kerta käy sillä tavalla, että jostain syystä katsomme ettei tuo tai tuo kenttä olekaan meille ehkä sopiva ja teemme vaihdoksia aina on onnistunut
On käynyt myös niin että matkanjärjestäjä on varauksemme jälkeen tehnyt jonkun loistavan bongauksen tai havainnon jostain megamaloonisesta mahdollisuudesta pelata jossain
Ja sitten hän soittaa, että eiköhän vaihdeta tuo yksi teidän kentistä tähän vaihtoehtoon. Emme ole toistaiseksi pettyneet. Varmasti myös isoilla toimijoilla yrityksestä löytyy myyjä joka on henkeen ja vereen golfari ja ymmärtää meidän erilaisia ja monennäköisiä tarpeitamme golfmatkailun suhteen. Tämä ei ole mikään oodi pienten toimijoiden puolesta minä nyt vaan satun käyttämään sellaista. Enkä myöskään meinaa vaihtaa operaattoriani, vaikka Harri onkin aivan loistotyyppi ja saisin varmasti saman tasoista palvelua. Mutta jos joskus rupeaa tökkimään
. niin sitten soitan Harrille. Koska ja kun olen mäntsäläläinen kirvesmies kohtuullisen sivistymätön ennakkoluuloton totaalisen hullu tekemisissäni niin minä aina osaan järjestää itseni joihinkin eriskummallisiin tilanteisiin, jotka eivät ehkä juuri silloin naurata mutta jäljestä päin kylläkin. Ne tarinat tosin olen kuullut omasta suustani jo usein ja siksipä halusin udella matkakauppiaan nyrjähdyksistä
Matkakauppiaan nyrjä,hdyksiä, Harrin kertomana
No eihän matkakauppiaalle itselleen koskaan mitään nyrjähdyksiä tapahdu
mutta asiakkaiden matkaelämässä on joskus ilmennyt hauskoja pikku sattumuksia. Olkoon esimerkkeinä vaikka seuraavat, kun ovat sattuneet sen verran reiluille kavereille, etteivät pahoittane mieltään niiden kertomisesta. Monet reissut yhdessä heittänyt neljän hengen veljesseurue oli tällä kertaa päättänyt suunnata Costa Bravan viheriöille ja saanut tietysti matkanjärjestäjältä mukaansa tarkat ajo-ohjeet Barcelonan lentokentältä alkaen. Aina luotettavaksi autokuskiksi äänestetty toveri luotsasi tälläkin kertaa ryhmäänsä ohjeita noudattaen kohti majoituskohdetta muun joukon keskittyessä syventäviin keskusteluihin tulevien päivien saavutuksista samalla virvoitusjuomia nauttien. Tunnin ajomatkan jälkeen toinen takapenkkiläisistä aprikoi ääneen hiukan reittivalintaa oudoksuen: mitäköhän varten tuo Välimeri on tuossa auton vasemmalla puolella
Ja eikun takaisin Barcelonaan, jonka jälkeen Välimeren pitäisi jäädä oikealle puolelle matkan jatkuessa. Sama seurue oli matkalla Aurinkorannikolla majoituskohteenaan Calahondassa sijaitseva rivitalohuoneisto. Raskaan pelipäivän jälkeen päättivät lähteä ruokailemaan ja samalla hiukan katsomaan iltaelämää Puerto Banukseen. Osa porukasta väsähti jo puolen yön maissa ja lähtivät kämpille nukkumaan osan palatessa retkiltään vasta aamuyön tunteina. Eikä tietenkään avaimia missään eikä sisällä nukkuvia saatu millään konstilla heräämään. Siinä sitten terassilla odotellen nauttivat aamun sarastuksesta ja uuden pelipäivän saapumisesta. Jo samana iltana ravintolapöydässä ideoitiin ja perustettiin uusi yhdistys ”key pois yr”, jonka mestaruuskilpailut suurine kiertopalkintoineen pelataan joka vuosi Helsingin seudun kentillä. Jos siis satutte näkemään ”key pois” pelipaidoissa kilpailevia kavereita, niin tiedätte, ettei kyse ole mistään huonosta englanninkielen taidosta. Ai mikäkö tuo ”yr” on? No se on lyhennys sanoista ”yritetty rekisteröidä”. Matkakauppiasta itseään on ilahduttanut pohjoissuomalaisen kahdeksan hengen peliporukan jokasyksyisen kauden päättäjäispelimatkan starttiaikatoiveet Aurinkorannikolla. Perinteisellä viikon matkalla on joka kerta pelattu 7 päivänä täydet kaksi kierrosta. Olikohan järjestyksessä 12. matka, kun ryhmänjohtaja totesi kavereiden vanhentuneen siinä määrin, että eivät jaksa enää moista rääkkiä. Joten varattiin vain 6 päivänä kaksi kierrosta ja seitsemäntenä tyydyttiin 18 reikään. Toinen vuosikaudet samalla kokoonpanolla matkaillut nuorten miesten ryhmä piti yhteistä golfmatkaa sen verran merkittävänä tapahtumana, että jos joku ryhmän jäsenistä meni naimisiin, avioehtoon otettiin aina maininta osallistumisoikeudesta tälle vuosittaiselle tourille. 
Teemu Tyry kirjoitti äskettäin blogissaan kuinka hän taivalsi kotioveltaan jonnekin rapakon taakse ja matka oli kestänyt 19 tuntia kotiovelta hotellihuoneen ovelle. Ja tuli siinä pohdiskelleeksi kuinka täytyy antaa arvoa myös omalle ajalle jne
Mutta myö velloksethan käytettiin matkaan 21 tuntia eikä päästy edes puolitiehen kilometrimäärissä mitä Teemu. Ja mikä mukavinta minulla oli kerrankin sitä Teemun mainitsemaa ”omaa aikaa”. Kyllä sitä vaan pitkästä ja tylsästä lentomatkastakin saa nautinnollisen, jos sitä tarpeeksi haluaa
Se on vähän kuin totaalisen p
leen menevä golfkierros itsehän sen päättää kuinka asiaan suhtautuu. Ja millä tavalla asiaan suhtautuvan kanssa se olikaan mukava pelata??? Ensimmäinen pelipäivä Muutaman tunnin nukuttuamme löysimme itsemme Hotelli Palm Peachin aamiaispöydästä. Ja mitä aamiaiseen tulee voi helvatarallaa oli Mäntsäläläinen kirvesmies ihmeissään. Tietysti viisi tähteä hotellin edessä edellyttää jotakin
mutta se aamiaispöytä
.. Jos olisin halunnut maistaa jokaista tarjolla olevaa ”syödintä” edes teelusikallisen, niin istuisin siellä vielä tammikuussakin. Aamiaispöydässä ehdimme hieman udella tuon seuraamme liittyneen hassun tanskalaisen elämänvaiheista: 