R&A:n mukaan miespelaajien draivit ovat pidentyneet viimeisen 21 vuoden aikana keskimäärin noin seitsemän metriä. Kuva rtf123
Ajankohtaista | Kotimaa | Uutiset |
10.3.2018

Kasvaneet lyöntipituudet hyödyttävät harrastajaa ja aiheuttavat ongelmia huippugolfissa

R&A ja USGA julkaisivat uusimman lyöntipituuksia koskevan raportin. Joutuvatko lajia hallinnoivat tahot törmäyskurssille golfbisneksen kanssa?

R&A:n ja USGA:n maanantaina julkaisema lyöntipituuksia koskeva raportti on aiheuttanut paljon parranpärinää golfpiireissä. Yhdysvaltain PGA ehti jopa tyrmätä kaikki pallon ominaisuuksiin puuttuvat toimenpiteet, vaikka tuollaisia ehdotuksia ei raporttiin lainkaan sisälly. (Tutustu raporttiin tästä)

R&A ja USGA tyytyvät raportissa lähinnä ilmoittamaan, että ne seuraavat edelleen tarkasti lyöntipituuksien kehitystä ja välineiden vaikutusta niihin vuonna 2002 julkistetun yhteisen tahdonilmauksen merkeissä. Tarkoituksena on hallinnoida välineitä sellaisella tavalla, että lajin perinteinen haastavuus ja taidon osuus säilyttävät niille kuuluvan aseman golfin ytimessä.

Huolenilmaus raportista kuitenkin löytyy. Se kytkeytyy siihen, että kun draivien keskipituudet tärkeimmillä ammattilaiskiertueilla kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2016 vain noin 20 sentillä vuodessa, viime vuonna nähtiin noin kolmen metrin harppaus.

Monta mahdollista syytä

Nyt keskustellaankin siitä, johtuvatko lisääntyneet pituudet välinekehityksestä vai jostain aivan muusta. Selittäviksi tekijöiksi on nostettu muun muassa pelaajien alentunutta keski-ikää, kehittyneen räätälöinnin tuomaa kasvanutta itseluottamusta ja satunnaisia olosuhteita.

Hot List -välinearvioinnin 15. kerran tehneen Yhdysvaltain Golf Digestin välinetoimittaja Mike Stachura esitti syistä oman arvionsa. Hän löysi pituuden lisääntymiselle yhdeksän eri syytä:

  1. Suurikokoiset draiverit, jotka lieventävät merkittävästi epäpuhtaiden osumien haitallista vaikutusta
  2. Entistä kimmoisammat lyöntipinnat, eli niin sanottu trampoliinivaikutus
  3. Pallojen tuotekehitys
  4. Edistysaskeleet varsiteknologiassa
  5. Atleettisuuden esiinmarssi huippugolfissa
  6. Entistä paremmat harjoittelumenetelmät
  7. Lyöntitutkat ja välineiden räätälöinti, joiden avulla pallon nopeus ja kierreominaisuudet voidaan entistä paremmin optimoida
  8. Valmennuksen kehittyminen
  9. Kentänhoidon kehittyminen (ruoholaadut ja kentänhoitokoneet, joiden avulla väylistä on tehty entistä paremmin rullaavia)

Ironista on, että Titleistin palloja valmistavan Acushnetin toimitusjohtaja tyrmää ajatuksen siitä, että ongelma olisi palloissa. Hänen mukaansa ne eivät lennä yhtään pitemmälle kuin ennenkään. Ironista siksi, että Titleist on vuosikausia luvannut ilmoittelussaan uusimpien pallojensa tuovan lisämetrejä edellisen sukupolven tuotteisiin verrattuna.

Launch monitorien, kehittyneen draiveriteknologian ja yhä ”älykkäämmin” käyttäytyvien pallojen vaikutus näkyy ainakin siinä, että alakierteen määrässä on viime vuosina ollut selvä laskeva trendi. Se auttaa pelaajia saamaan draiveistaan kaiken mahdollisen irti.

Raportit ovat aiemminkin osoittaneet, että yli kolmen metrin vuotuiset heilahtelut jollakin seitsemästä silmällä pidetystä ammattilaiskiertueista ovat hyvinkin mahdollisia. Paljon riippuu esimerkiksi kilpakauden sääolosuhteista sekä kilpakalenteriin osuneista kentistä ja niiden ylläpidosta. Viime vuonna pituudet kasvoivat kuitenkin samanaikaisesti useimmilla kiertueilla.

Keskimääräiset lyöntipituudet PGA Tourilla ovat kasvaneet runsaat 30 metriä 1980-luvun alusta lähtien. Suurimmat harppaukset koettiin tilavuudeltaan suurten metallipuiden myötä 1990-luvun alkupuolella ja kymmenen vuotta myöhemmin monikerrospallojen läpimurron aikaan.

Suurimmilla tasoituksilla harrastavat hyötyvät eniten?

Miltä tilanne näyttää riviharrastajan näkökulmasta? R&A on kerännyt miespuolisista golfareista dataa yli 20 vuotta, naispuolisistakin jo viiden vuoden ajan. Otokset ovat rajallisia, mutta tuloksia voi pitää ainakin suuntaa antavina.

Tulosten mukaan miespuolisten harrastajien avauslyöntien keskipituus vuonna 2016 oli 208 jaardia eli noin 189 metriä. Naispuolisen keskivertogolfarin draivin pituus jäi vuosina 2013–2017 noin 133 metriin.

Millä vauhdilla pituudet ovat kasvaneet? R&A:n mukaan miespelaajien draiveihin on 21 vuodessa tullut pituutta keskimäärin noin seitsemän metriä lisää. Muutos on merkittävä, mutta toisaalta se merkitsee lähestymiseen vain noin yhden mailan eroa.

Onko mikään oleellisesti muuttunut? Suurimmilla tasoituksilla (CONGU-tasoitus 21 tai suurempi) pelaavien kohdalla on. Pituutta avauksiin on vuoden 1996 jälkeen tullut noin 20 metriä lisää. Yksi selitys on se, että draiveriin tartutaan nyt huomattavasti hanakammin kuin aiemmin. Se kertoo omaa kieltään siitä, että puheet draiverien anteeksiantavuudesta eivät ole tuulesta temmattuja. Draivereista on tullut helpompia lyödä.

Ehkä suurin muutos onkin siinä, että pelaaja saa nykyaikaisin välinein enemmän onnistumisen elämyksiä ja pystyy parhaassa tapauksessa nauttimaan kierroksestaan enemmän. Tämä on argumentti, jonka puolesta niin välineteollisuus kuin useimmat käytännön golftoimijat liputtavat vahvasti.

Sellainenkin huoli on jo ehditty ilmaista, että R&A ja USGA ovat ajautumassa törmäyskurssille golfalan bisnestoimijoiden kanssa, joille lajin koukuttavuus ja harrastajamäärien kasvu on ykkösasia. Joidenkin mielestä R&A ja USGA ovat itse syypäitä nykyiseen tilanteeseen, koska ne ovat itse välinesäännöillään ja -testauksellaan sallineet nykyisin käytössä olevat välineet.

Teksti: Janne Tarmio

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.