Henkilöt | Kotimaa |
5.12.2018

Juuri avatun keskustakirjasto Oodin arkkitehti: ”Ehkä voisin eläkepäivinä pyörittää jotain kulttiysireikäistä”

”Arkkitehtuuri ja golfarkkitehtuuri ovat todella kaukana toisistaan”, sanoo upouuden keskustakirjasto Oodin arkkitehti, joka tutkii edellisen huipputekijänä intohimoisesti jälkimmäistä.

Kiinnostus golfia kohtaan voi syttyä esineestä. Niin kävi Antti Nousjoelle neljä vuotta sitten. Hän oli juuri täyttänyt 40 vuotta. Nyt hän piteli käsissään pikkuveljeltään lahjaksi saamiaan golfmailoja.

Mizuno MP-33 -rautojen koruttoman tyylikäs muotokieli puhutteli. Golfmailat olivat eleettömän kauniit mutta koriste-esineiksi epäkäytännölliset, eikä pikkuvelikään niitä ollut ehkä takan viereen tarkoittanut. Nousjoki päätti ottaa selvää, mitä mailoilla pitäisi oikein tehdä.

Oodi arkkitehtuurille

Muotokieltä ja toiminnallisuutta arkkitehti Antti Nousjoki on miettinyt ammatillisessa mielessä koko aikuisikänsä. Joulukuussa hän nousee arkkitehtitoimistonsa ALA:n kanssa hetkeksi valtakunnan parrasvaloihin. Toimisto on vastannut viides päivä joulukuuta aukeavan Helsingin upouuden keskustakirjasto Oodin suunnittelusta.

Nykytaiteen museo Kiasman ja Helsingin Musiikkitalon välittömässä läheisyydessä sekä pitkän draivin päässä Finlandia-talosta sijaitseva Oodi on Töölönlahden kulttuurikeskittymän viimeisin rakennus. Se täydentää ydinkeskustan kulttuuripalveluiden tarjontaa ja on samalla suomalaisen huippuarkkitehtuurin uusin taidonnäyte.

Rakennuksen kaarimainen siltarakenne on Nousjoen mukaan vaativin, jonka toimisto on koskaan suunnitellut. Ja ALA:n arkkitehdit ovat sentään piirtäneet kaksi metroasemaa, luonnoksen Helsingin lentoterminaalin laajennuksesta ja useita muita suuria kulttuurirakennuksia.

Rakenteen ansiosta kolmikerroksisen Oodin ylin ja varsinainen kirjastokerros on yhtä avointa tilaa. Sen katon alla mahtuisi lyömään taotulla rautakahdeksikolla matalan, 140-metrisen stingerin. Juuri sellaisen, jolle on usein käyttöä Britteinsaarten tuulisilla links-kentillä, joista Nousjoki on hurmioitunut. Mutta palataan linkseille hieman myöhemmin.

Nousukiitoon Norjasta

Vuonna 1974 syntynyt Nousjoki kuuluu onnekkaaseen arkkitehtisukupolveen, vaikka Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikössä 90-luvun puolivälissä muuta vakuuteltiin.

Lama oli vasta selätetty, ja 80-luvun nousukaudesta ei ollut enää jäljellä kuin kasat tarpeettomia tavaroita varastojen nurkissa. Nousjoen vuosikurssille pidettiin tervetuliaispuheenvuoroja, joissa annettiin ymmärtää, että luvassa olisi korkeintaan korjausrakentamisen hommia. Haaveet uusien rakennusten suunnittelemisesta olisi kuulemma syytä haudata. Arkkitehtiopiskelijoille maalattiin tulevaisuudesta masentava kuva – joka ei koskaan toteutunut.

”Meidän ikäluokkamme on luultavasti päässyt tekemään enemmän hommia kuin yksikään toinen arkkitehtisukupolvi sitten sotien jälkeisen sukupolven”, Nousjoki sanoo.

Hänen mukaansa 60-luvun lopulla ja 70-luvulla syntyneiden arkkitehtien tehtäväksi on muodostumassa kansainvälistyvän Helsingin ja pääkaupunkiseudun todellisen metropolivaiheen kaupungistaminen ja sen seurausten käsittely.

”Kaikki on mennyt aika onnellisesti sen jälkeen, kun päätin olla uskomatta ensimmäisten opiskeluviikkojen puheisiin. Meidän toimistomme tarinassa on ollut onnekasta nostetta alusta lähtien.”

Mutta pienestä se oli kiinni.

Arkkitehtitoimisto ALA:a ei ollut vielä edes perustettu, kun ryhmä muissa toimistoissa työskennelleitä arkkitehtejä osallistui Norjan Kristianstadin teatteri- ja konserttitalon suunnittelukilpailuun. Se oli ryhmän viimeisiä yrityksiä päästä kiinni suureen suunnitteluprojektiin.

Kun kilpailun tulokset sitten syksyllä 2004 julkistettiin ja tahot anonyymien esitysten takana paljastettiin, järjestäjille oli suuri yllätys, että voittaneen suunnitelman takana oli neljä nuorta ja silloin vielä tuntematonta suomalaisarkkitehtia. Ensijärkytyksestä toivuttuaan siitä tuli heille ylpeydenaihe. Kerrankin oslolaiset eivät päässeet heidän vuonoonsa määräilemään, vaan Kildeniksi nimetystä kulttuuritalosta tuli heidän oma projektinsa.

Teen kaikkeni, ettei kierros ole minulle pettymys, vaikken pelaisikaan hyvin – mitä näkee kentillä aika paljon.

Myöhemmin kristianstadilaiset ovat olleet ylpeitä siitä, että auttoivat suomalaiset alkuun sittemmin komeaksi muodostuneella uralla.

Norjan projekti mahdollisti viimein oman toimiston perustamisen. Nousjoki, Juho Grönholm, Samuli Woolston ja Janne Teräsvirta laittoivat arkkitehtitoimiston ALA:n pystyyn helmikuussa 2005. Kristianstadin suurprojekti työllisti ensimmäiset seitsemän vuotta.

”Olihan se alussa aika absurdia, kun meillä ei ollut mitään muuta referenssiä kuin luonnos miljardin kruunun kulttuurirakennuksesta. Se oli kuitenkin projekti, joka muovasi toimistostamme isojen ja hankalien erikoisprojektien spesialistin”, Nousjoki sanoo.

Ja juuri haasteet häntä puhuttelevat.

Arkkitehtuurin ja golfin viehätys

Ajatus arkkitehdin ammatista alkoi hahmottua Antti Nousjoelle jo lukion alussa. Vaihtoehtoja sille oli esillä runsaasti, mutta Nousjoki ei oikein saanut kiinni siitä, mikä monien ammattien varsinainen sisältö oli.

”Minun oli vaikea hahmottaa, mitä tekee graafinen suunnittelija. Ehkä vähän on vieläkin”, hän hymähtää.

Arkkitehti tuntui sen sijaan konseptina selkeältä. Siinä pääsisi yhdistelemään monenlaisia ominaisuuksia ja osaamisalueita, minkä Nousjoki koki vahvuudekseen. Kun ensimmäistä opiskeluvuotta oli takana vasta muutama viikko, hän tiesi valinneensa oikein.

Ulkonäköä painotetaan golfkentissä vähän liikaa muiden asioiden kustannuksella, aivan kuten rakennuksissakin.

Kun Nousjoki sitten parikymmentä vuotta myöhemmin oli saanut selville, mitä Mizunon taotuilla raudoilla oikein tehdään, hän viehättyi myös golfin monipuolisuudesta ja sen tarjoamasta haasteesta. Golf opetti Nousjoelle asioita muun muassa omasta hahmotuskyvystä ja motoriikasta. Se, mitä hän golflyönnissä varsinaisesti teki, ei aina vastannut sitä, mitä hän kuvitteli tekevänsä. Se koukutti Nousjoen.

”Teen kaikkeni, ettei kierros ole minulle pettymys, vaikken pelaisikaan hyvin – mitä näkee kentillä aika paljon. Ymmärrän, etten pelaa tätä kilpatasolla, enkä koskaan aio pelatakaan. Golf on minulle vaikkapa zeniin, joogaan tai jousiammuntaan verrattava asia”, Nousjoki kuvailee.

Golf tarjoaa myös sopivaa vastapainoa vaativalle, joskin hyvin mieluisalle työlle. Nousjoki ei kuitenkaan halua liioitella golfin suoranaista merkitystä. Senkin hän on nähnyt, että joillekin golfkentästä muodostuu pakopaikka.

”Joku sanoi joskus viisaasti, ettei pelaa golfia paetakseen elämää, vaan kohdatakseen sen”, Nousjoki sanoo.

Linksien lumo

Pian golfharrastuksen alettua Nousjoki kiinnostui myös golfkenttien arkkitehtuurista. Hänen tapansa oppia uusia asioita on usein henkilöiden kautta. Golfissa se tarkoitti klassisia suunnittelijoita, joiden työn ja ajatusten kautta hän opetteli ymmärtämään peliä. Hän haki tietoa verkosta, ja esiin nousivat Alister MacKenzien johdolla etenkin kenttäsuunnittelun varhaisten kultakausien tekijät.

”Minusta oli todella jännittävää, että oli olemassa tyyppejä, jotka olivat käyttäneet golfarkkitehdin nimikettä ja kirjoittaneet pamfletteja kenttäsuunnittelusta jo sata vuotta sitten”, Nousjoki innostuu.

Hakutuloksissa alkoi esiintyä myös uusi golftermi, links. Sen Nousjoki jo tietää, mitä linkseillä tehdään.

”Kävin Skotlannin North Berwickissä vähän ennen kesää”, Nousjoki sanoo ja pitää pitkän tauon.

”Se oli niin paljon isompi juttu kuin peli, jota olin aiemmin pelannut. Miten se marginaali voi edes olla niin iso? North Berwickissä näkyy fantastisen hyvin se, miten paljon kenttä voi pelinautintoon vaikuttaa. Satojen vuosien aikana tapahtunut käytettävyyden evoluutio on asettanut kentän outoudet erinomaiseen balanssiin. Se oli käsittämättömän siistiä”, Nousjoki hehkuttaa.

Hän sanoo pitävänsä kentistä, jotka ovat hauskoja pelata. Ja hauskuus tarkoittaa, ainakin Nousjoen tapauksessa, erityisesti kentän pelillisiä ominaisuuksia, toiminnallista suunnittelua ja pelistrategisia ulottuvuuksia. Sitä, miten kenttä pelatessa toimii – vaikka golfkenttien visuaalisuuskin häntä toki puhuttelee.

”Ulkonäköä painotetaan golfkentissä vähän liikaa muiden asioiden kustannuksella, aivan kuten rakennuksissakin. Arkkitehtuuri ei ole ensisijaisesti sitä, miltä talo näyttää, vaan sitä, mitä se tekee”, Nousjoki sanoo.

Myös arkkitehtina hän vannoo toiminnallisuuden nimeen ja sanoo suunnittelijana pohtivansa jatkuvasti sitä, miten mikäkin toimii. Se, ovatko asiat muodikkaita tai tyylikkäitä juuri nyt, ei ole yhtä olennaista.

Ainoa yhtymäkohta

Golfkenttäsuunnittelun ja arkkitehtuurin suurin yhtymäkohta on siinä, että kentän pelilliset arvot ovat enemmän toiminnallisia kuin esteettisiä – aivan kuten arkkitehtuurinkin arvot. Muita yhtäläisyyksiä ei sitten juuri olekaan.

”Golfkenttien geometria ja suunnittelu ovat aivan eri asia kuin muun rakennetun ympäristön. Kenttien suunnittelussa on omat lainalaisuutensa, eivätkä normaalin arkkitehtuurin säännöt tietyllä tavalla päde siinä. Meidän työmme on geometrian eksaktia hallintaa, jota tuntuu golfissa olevan todella vähän”, Nousjoki kuvailee.

Mutta voisiko suunnittelusta elämäntyönsä tehnyt ja golfiin ja golfkenttiin hurahtanut Nousjoki kuitenkin itse joskus piirtää golfkentän?

”En usko. Se vaatii kokonaan oman ”skill settinsä”, ja tehtävään on jo paljon muita omistautuneita. Ehkä asiakkaan roolissa?” Nousjoki vastaa, muttei kovin vakuuttavasti.

On hän selvästi jonkin ajatuksen asialle joskus uhrannut. Ja eihän hän aikanaan uskonut Oulussakaan puheita siitä, ettei alalla ole enää tilaa.

”Tietysti arkkitehtina aina miettii, mitä uutta voisi rakentaa. Suomessa on ihan riittävä määrä golfkenttiä, mutta kyllä tänne vielä mahtuisi yksi sellainen…erilainen kenttä. Tämän hetken parhaiden suunnittelijoiden, Doakin ja muiden, ajatuksia mukaileva sovellus paikallisiin olosuhteisiin. Yhtään tällaista Suomi-standardien mukaista golfkenttää ei ole enää perusteltua tehdä lisää. Ehkä voisin eläkepäivinä pyörittää jotain…kulttiysireikäistä…”, hän sanoo mietteliäästi.

Entä, mitä kuuluu nykyään niille lahja-Mizunoille?

Niitä Nousjoella ei enää ole. Hän myi ne jokin aika sitten, ja osti tilalle helpommat raudat. Mutta ratkaisu ei välttämättä ole pysyvä. Hänellä on eräs, kenties kulttiysireikäistäkin suurempi golfunelma.

”Kunpa pelini joskus asettuisi sellaiseen tilaan, että voisin nauttia kentällä olosta puritaanisilla, taotuilla raudoilla”, Nousjoki miettii.

”Sitten ehkä ostan ne Mizunot takaisin.”

Antti Nousjoki

Syntymävuosi: 1974
Asuinpaikka: Helsinki
Ammatti: Arkkitehti
Mistä tunnetaan: Antti Nousjoki kuuluu osaomistamansa ALA Arkkitehtitoimiston työryhmään, joka on suunnitellut Helsingin uuden keskustakirjasto Oodin.
Kotiseura: Tapiola Golf
Tasoitus: 12,9
Muut harrastukset: En ymmärrä kysymystä.

Teksti: Jere Jaakkola
Kuvat: Sampo Korhonen

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.