Golfin mallimaassa Ruotsissa on jo yli 600.000 rekisteröityä golfaria, Suomessa ( 105.000) vain kuudesosa tuosta luvusta. Sekä Norjassa että Tanskassa on enemmän rekisteröityjä golfareita kuin meillä. Euroopan maissa pelaajia on 3,9 miljoonaa.Rekisteröityä. USA:ssa lasketaan olevan jopa 15-20 miljoonaa harrastajaa. Vain murto-osa kuuluu seuroihin tai liittoon, sama on tilanne Australiassa, Brittein Saarilla ja Etelä-Afrikassa. Ruotsia on käytetty vuosikymmeniä esimerkkinä ja mallina suomalaiselle golfille. Ennusteet lajin kasvun suhteen pohjautuvat pitkälti niihin uskomuksiin että mitä länsinaapurit edellä, sitä suomalaiset perässä. Merkittävä ero maiden välillä on kuitenkin siinä, että Ruotsissa osakekenttiä on vain noin 6 %, Suomessa seurapohjaisten määrä on samaa luokkaa ja pienenee jatkossakin. Haasteensa on ruotsalaisillakin. Lajin kasvuvauhti on hiipunut, kuluneella kaudella pelaajien määrä kasvoi ”vain” reilulla 10.000 pelaajalla joka on alle 2 % kokonaismäärästä. Saturaatioaste on melkoisen korkealla Ruotsissa eikä suuria loikkia ylöspäin varmasti ole odotettavissa. Suomessa on virallisissakin ennusteissa piirrelty vuoteen 2010 jäsenmääräksi lukua 150.000. Ei tule toteutumaan jollei joku oleellinen kohta yhtälöstä golfin aloittaminen, seuraan liittyminen ja kustannukset muutu. Nykyinen kasvuvauhti, viisi tuhatta vuodessa, on sekin kunnianhimoinen. Ilmoitetuissa luvuissakin kun on melkoisesti passiiveja, päällekkäisjäsenyyksiäkin. Ruotsissa pelaajien määrä yli kolminkertaistui kymmenessä vuodessa (100.000- 332.000,1982-1992). Suomessa vastaavaa kehitystä on vaikeaa nähdä vaikka kuinka toivoisi. Kokonaispelaamisen määrä laski maassamme toista perättäistä vuotta, kuluneen vuoden vääränlainen kehitys voidaan toki laittaa suurelta osin säiden piikkin. Aiheellinen kysymys jota ei ole liiemmin käsitelty onkin se, kuinka paljon meillä on aktiivipelaajia? Sellaisia jotka kiertävät enemmän kuin 10 kierrosta kauden aikana. Vastaus lienee 60-70.000 välillä, harvemmin harrastajia on kirjoissa ja kansissa melkoinen osa. Kysymys pitää heittää myös kääntäen. Kuinka paljon lajista kiinnostuneita, jo satunnaisesti pelaavia tai harrastuksesta kiinnostuneita on? Kysymyksenasettelusta riippuen varmasti kymmeniätuhansia. Allekirjoittanut opetti kuluneen kauden aikana 40-50 ihmistä greencardin suorittamistasolle. Näistä arviolta puolet liittyi kaukojäseneksi, kymmenkunta vuokrasi ja yksi pariskunta osti osakkeen, neljäsosa on edelleen ilman seuraa vaikka kiinnostusta on. Golfilla on edellleen hirmuinen imu harrastajien ja aloittelijoiden parissa. Opettajana en ole koskaan joutunut sanomaan kokeilijalle tai peruskurssilaiselle että yritä edes. Lähes poikkeuksetta panostus on 110 prosenttista. Aloittaminen kiinnostaa, mutta peruskustannukset huimaavat. Vaikka rahaa olisikin, ajatus 500-900 euron pelikausimaksusta ei kaikkia sytytä. 
Kaukojäsenyys on keinotekoisuudessaan suomalaisessa urheilumaailmassa aivan oma lukunsa. Rahan lähettäminen seuraan jossa ei koskaan käy hymyilyttää hetken aikaa, mutta ”busineksen” kasvettua nykyisiin mittasuhteisiinsa ollaan tultu tilanteeseen jossa kysyntä tulee ohjaamaan tarjontaa, myös etelässä. Osuvin esimerkki markkinatilanteeseen reagoimisesta on Hattula. Entinen ”Hattula Business Golf”, josta piti omistaja Reijo Riihimäen suunnitelman mukaan tulla lähes yksityisklubi ja yritystapahtumien tyyssija. Nykyään Hattula on 100 prosenttisesti Linnagolfin omistuksessa ja tarjoaa edullista jäsenyyttä pelioikeuden kanssa, mutta myös ilman. Vuosi sitten Hattulassa oltiin tilanteessa jossa jäseniä oli reilut sata. Nyt heitä on noin 1700. Positiivista asiassa on sekin, että melkoinen osa jäsenistä käy pelaamassa kentällä greenfeellä. Vanajanlinnan isännät myyvät samanaikaisesti 17.000 euron arvoista osaketta kaudella 2005 avattavalle kentälle eivätkä näe edullisen pelaamisen mahdollistamista omistamallaan kakkoskentälllä syövän osakemarkkinaa. Päinvastoin! Milloin joku pääkaupunkiseudun kenttäyhtiöistä yhteistyössä seuran kanssa tekee saman? Tilausta on. Pelaajien määrän, tärkeänä osana myös pelaamisen määrän kasvattaminen on kaikkien golfin parissa vaikuttavien yhteinen intressi. Vieläkö muistatte ne mahtipontiset markkinapuheet siitä kuinka kentillä ei ole tilaa ja osakkeet loppuvat ennenpitkää? Niistä ei ole montaa vuotta. Nyt valitetaan siitä, kuinka kaikki eivät ole osallistuneet kenttien investointeihin. Pitäisikö ja miksi? Teemu Tyry ps. Kiitoksia palautteesta kolumniin, kirjoituksiin ( ja selostuksiin) liittyen. Viimeviikkoinen kolumni jäi väliin, kaksi päivää punkan pohjalla eivät mahdollistaneet kuin välttämättömät kirjoitukset. Palautetta ja mielipiteitä saa edelleen laittaa osoitteeseen teemu.tyry@golfpiste.com
Annika Sörenstamin menestys on potkinut Ruotsin golfia eteenpäin © Getty Images