80-vuotias brittiarkkitehti sanoo vihaavansa kenttärankingejä ja asettaa links-golfin joka suhteessa puistokenttien edelle.
Viime kesänä 80 vuotta täyttänyt Donald Steel on yksi eurooppalaisen golfin arvostetuista moniosaajista. Suomessa hänet tunnetaan parhaiten golfkenttäarkkitehtina, mutta näytöt ovat vahvat myös golfkirjoittajana ja amatööripelajana. Englannin Golfliittoakin hän on 2000-luvun puolella ehtinyt puheenjohtajana luotsata.
Vastikään ilmestynyt omaelämäkerta Thin End of the Wedge – A Life in Golf valottaa kattavasti Steelin ajattelua ja kertoo elävästi monenlaisista kohtaamisista matkan varrella.
Matkaa on riittänyt, sillä Steel on useaan otteeseen luonnehtinut itseään maailman eniten matkustaneeksi kenttäsuunnittelijaksi. Omien kenttien määrä on 80–90, minkä lisäksi Steel on tarjonnut apua konsulttina noin 500 kentälle.
Steel muistetaan muun muassa siitä, että hän ollut mukana muutostöissä kaikilla Open Championship -kentillä – aina Prestwickistä ja Musselburghista lähtien.
Ruotsissakin Steel tunnetaan, sillä hänen kädenjälkensä näkyy niin Halmstadin kuin Barsebäckinkin nuoremmilla kentillä.
Ura golfissa käynnistyi 23-vuotiaana vuonna 1961, kun Cambridgessä maataloutta opiskellut Steel kutsuttiin ilmestymistään aloittelevan Sunday Telegraphin golfkirjeenvaihtajaksi.
Kilpagolf alkoi tulla tutuksi. Vaikutuksen teki varsinkin Arnold Palmer, joka vei 60-luvun alussa Open Championshipin kahdesti peräkkäin nimiinsä.
Steel oppi ihailemaan myös Peter Thomsonia, joka kilpailemisen ohella ehti raportoida tapahtumista Australian medialle.
”Hän tapasi astua lehdistötelttaan, istua kirjoituskoneen ääreen ja laittaa jutun matkaan.”
Elettiin aikaa, jolloin kaikilla arvonsa tuntevilla päivälehdillä oli paikalla omat golfiin erikoistuneet toimittajat. Nyt se on enää pelkkä muisto.
”Kun otan minkä tahansa lehden käteen, siinä on kymmenen sivua jalkapalloa vuoden jokaisena päivänä. En tunne ketään, joka lukee kaikki kymmenen sivua, tai edes kaksi. Sitä paitsi matsin on todennäköisesti jo nähnyt edellisenä päivänä, joten lehti ei onnistu kertomaan mitään sellaista, mitä ei jo tietäisi.”
Linksit golfia parhaimmillaan
Steel pitää tärkeänä, että Open Championship laittaa maailman huiput pelaamaan edelleen golfia, joka on aivan toista kuin amerikkalainen paljolti ilmojen halki pelattava kohdegolf.
Linksien Steel sanoo vievän joka suhteessa voiton puistokentistä. Miksikö? Siksi, että ne vaativat pelaajalta kekseliäisyyttä, mielikuvitusta, improvisointia, hienostuneisuutta, oikeita ratkaisuja ja kykyä vastata vaihtuviin olosuhteisiin.
Golfin alkuperäisten arvojen puolestapuhujana Steel toivoisi toimia välinekehityksen pysäyttämiseksi. Lob wedget esimerkiksi ovat hänen mielestään muuttaneet merkittävästi golfin luonnetta, kun pallon voi linkseilläkin usein pudottaa suoraan lipulle. Se vie Steelin mukaan osan pelin hienoimmista vivahteista.
”Vaatii paljon työtä löytää sellaisia lipunpaikkoja, joilla vaikkapa Old Course saataisiin pitämään puolensa nykypelaajia vastan.”
Steel sanookin olevansa taipuvainen ajattelemaan samoin kuin Tom Simpson, joka aikoinaan kehotti ottamaan Euroopassakin käyttöön isomman amerikkalaisen pallon, kieltämään wedget ja puolittamaan suurimman sallitun mailamäärän.
”Palloasiassa toimittiin aikoinaan Simpsonin toiveiden mukaisesti. Ehkä kaksi muutakin toivetta vielä toteutuvat.”
Pitkät putteritkaan eivät saa Steelin siunausta.
”Otan mieluummin kolme puttia vanhalla tyylillä.”
Taaksepäin katsoessaan Steel muistelee 1980-lukua, aikaa ennen metallipuita, golfin kulta-aikana. Monipuolinen taito oli vielä kunniassaan, kun aikakauden huiput Tom WatsonistaSeve Ballesterosiin ottivat mittaa toisistaan.
Rankingit ”loukkaus kenttiä kohtaan”
Kenttäsuunnittelijana Steel korostaa kentän sijainnin merkitystä.
”Kaikkien kenttien pitäisi olla keskenään erilaisia, koska kenttäalueen luonne, paikallinen ilmasto ja valitut heinälajit vaikuttavat aina suunnittelun lähtökohtiin ja siihen, millainen kentän pelattavuudesta tulee.”
Kenttien asettamista keskinäisen paremmuusjärjestyksen Steel sanoo kammoksuvansa.
”Vihaan rankingeja. Ne ovat mielestäni loukkaus kenttiä kohtaan.”
Itse Steel sanoo olevansa aseeton kentän kauniiden puitteiden edessä.
”Valitsen omaan golfiini sellaisen kentän, joka on paikkana kaunis, en sellaista joka on kenttänä fantastinen – vaikka voihan se sitäkin olla. En halua purkaa kokemustani osiin analysoidakseni, miksi jostain kentästä pidän. Minä yksinkertaisesti pidän niistä, eikä minun tarvitse sitä kenellekään selitellä.”
Donald Steel (1937–)
Edusti Englantia useasti maaotteluissa ja karsi onnistuneesti vuoden 1970 Open Championshipiin. Kokemukseen antoi oman lisämausteensa se, että pelikaverina oli vasen käsi alempana pelaava Botswanan Lawrence Buthelezi.
Steel kutsuttiin 1960-luvulla osakkaaksi Ken Cottonin, Frank Penninkin ja Charles Lawrien suunnittelutoimistoon, joka oli 1900-luvun alun brittiarkkitehtuurin parhaiden perinteiden jatkaja. Oman yrityksen hän perusti 1987 ja otti myöhemmin suojateikseen Tom Mackenzien ja Suomessakin hyvin tunnetun Martin Ebertin. Kaksikko jatka Steelin työtä links-kentien alkuperäisen luonteen palauttamiseksi ja säilyttämiseksi muutostöitä tehtäessä.